Browsed by
Kirjoittajalta Mimmi

Kuvakulma: Vähä-älyiset karvakurpitsat

Kuvakulma: Vähä-älyiset karvakurpitsat

Leikkiinhaasto!
Hulluuspallo.
Mitä mieles?
H: Hei, mikä sulle tuli?
Huaaaargh!
K: Nyt PERKUL! kakara!
Jössikkä lumisateessa.
…ja sitten taas mentiin.
Murinapallo.
Kuinka iloiselta Kaapo näyttääkään!
H: Kuolitko? Tarttetko tekohengitystä?
Koirapuiston kaameet.
Kaapo rupes tanssimaan balettia.
Ihan koko ajan en ollut varma siitä, että nää leikkii…
Lumipeto.
K: Sssaaa… Se kiipee selkään!
Välillä mentiin näinkin päin.
Pääasia, että oli kivaa.
Kuvakulma: Pikkukettu In Memoriam

Kuvakulma: Pikkukettu In Memoriam

Pienet kuusivarpaiset tassut. Auringossa punertavana palava turkki. Musta kirsu, joka tuhisi kainalossa. Elämännälkäinen, vakava katse. Itsepäinen oman tiensä kulkija. Kauan haaveiltu, unelmissa odotettu. Niin kovin lyhyt matka, aivan liian lyhyt.

Sateenkaarisilloille lähdön vuosipäivä. Ikävä on niin kamalan suuri.

Voittajanäyttelyt 2017

Voittajanäyttelyt 2017

Eriksro Frostiga Sigge-Snygg PU2 SA, VASERT, CACIB – mun SUOSIKKI <3

En ole mikään näyttelyihminen – en, vaikka viikonlopun voittajanäyttelyiden ja koiramessujen tunnelmasta nautinkin. Minulle tunnelma kuitenkin tarkoitti ihania ihmisiä ja ihania koiria, joiden avulla saatoin sulkea ulkopuolelleni ahdistavan ihmispaljouden. Vaikka Hupsu ei näyttelyssä menestynytkään ja se ilman muuta hieman minua harmittikin, koen sen silti olleen toisarvoinen asia: koiraharrastuksissa parasta on koirien jälkeen samanhenkinen seura, joka tuo piristysruiskeen keskelle arkea.

Sitä paitsi… jo vuosia koiranäyttelyitä enemmän ja vähemmän seuranneena, olen vakuuttunut siitä, ettei kehässä läheskään aina tärkein kriteeri ole koiran rotumääritelmän mukainen ulkonäkö. Valitettavasti kaikki, mikä on yksittäisen ihmisen päätäntävallassa, on hyvin subjektiivista ja vaikutuksille altista. Siksipä pyrinkin suhtautumaan koiramissikisoihin mahdollisimman neutraalisti. (Ja Hupsu on muuten ilmoitettu jo seuraavaankin näyttelyyn, Jalostuspäivien 2018 näyttelyyn Kuopioon.)

Hupsun veli Lassi (Saraharjun Ällikkämies), ERI

Suomenlapinkoirakehien lisäksi liihotin viikonloppuna messukeskuksen toiselle puolen lunnikoirakehän laidalle. Sielläkin minut otettiin lämpimästi vastaan ja sainpa uusia tuttavuuksiakin. Kehän ympäristö oli huomattavasti väljempi kuin suomenlapinkoirakehällä, vaan eipä tuo liene ihmekään. Sen verran harvinainen rotu lunnikoira on.

Hupsun isä Ohto (Peeravaaran Boagustahkes), perjantaina EH, lauantaina ERI, sunnuntaina EH

Lunnikoirakehällä vierailu aiheutti minussa hieman haikeutta ja surumielisyyttä. Koiria katsellessa kun tuli oma lunnikoiralapseni niin elävästi mieleen. Sivukorvalla kuuntelin kasvattajien lunnikoirasuunnitelmia ja hiljaa mielessäni ajattelin, että kyllä tähänkin Ketunpojan koloon vielä jonain päivänä uusi pikkukettu tulee.

Hupsun ukki Kamu (Saraharjun Ootkokamu), perjantaina ja lauantaina ERI, sunnuntaina EH

Koska perjantai meni näyttelyhuseerauksessa Hupsun kanssa, en saanut aikaiseksi kaivaa kameraani laukustani. Lauantaina sen sijaan kuvasin omalla kamerallani niin suomenlapinkoira- kuin lunnikoirakehällä. Mitään loisto-otoksia en tosin aikaiseksi saanut, sillä taitoni ovat hyvin vajavaiset messuhalliympäristössä. Lauantaina kulutin lisäksi hetken myyntiständien välissä pujotteluun, sillä olin päättänyt ostaa Hupsulle jotakin messuhintaista ruokaa. Mukaan tarttuikin iso läjä raakaruokapakasteita, joista osan sain ilmaisnäytteenä Kennelpakasteen ständiltä, jossa ruoista oli kertomassa hyvin asiantuntevan oloinen mies.

Eriksro Bright Boromir PN4 SA (tak.), Boromir Laura Lurifaxe PN2 SA, SERT, MVA, VARACA (ed.)

Kaiken kaikkiaan messuviikonloppu oli siis varsin onnistunut!

Mustan Nuukan Kesän Kaunis Greetta ERI – tunnelmat samat kuin allekirjoittaneella oli kahden messupäivän jälkeen.

Ps. Lunnisten tulokset vain lauantailta.

Ketunpojan kolon muotovalio

Ketunpojan kolon muotovalio

Messupäivä ja Helsinki Winner 2017 takana – ja voi! kuinka upeasti minun Hupsu-herrani pärjäsikään! Sijoitus junnujen kärkikaksikon toiseksi – häntäpäähän tosin, mutta toiseksi siitä huolimatta! Vain yksi junnu sijoittui huonommin.

Kehässä liikkuminen oli peruuttelua, hihnassa rempomista, pomppimista ja kylkimakuuta, tuomarin sormet maistuivat purentatarkastuksessa pahalta ja istuminen oli huomattavasti seisomista kivempaa. Kaikki ympärillä oli niin kovin jännittävää, pelottavaa ihan.

Puolikkaaksi jäänyt messupäivä oli Hupsulle painajainen. Jalkoihini pakenevaa lapsilapikasta kävi sääliksi. Kunpa vain olisin voinut ottaa siltä sen kaiken ahdistuksen itselleni kannettavaksi. Tunsin itseni vain avuttomaksi.

Onneksi äitini oli poikani kanssa käymässä messuilla ja Hupsu pääsi pian kehänsä päättymisen jälkeen kotiin rauhoittumaan. Kun itse tulin muutamaa tuntia myöhemmin kotiin, oli minua vastassa jo iloisesti häntäänsä heiluttava karvakakara.

Tottumattomuudestaan ja jännityksestään huolimatta Hupsu sai kuitenkin kohtalaisen hyvän arvostelun tuomarilta. Kehuja se sai liikkumisesta (kun sattui liikkumaan) sekä päästä ja ilmeestä, mutta kulmaukset olivat vain kohtalaiset ja rintakehä vielä kapea ja litteä, turkkikaan ei tuomarin mielestä ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa.

Huonohkosta näyttelymenestyksestä huolimatta Hupsu on maailman paras ja kaikkein kaunein koira – olivat ulkomuototuomarit sitten mitä mieltä tahansa. Sitä paitsi tänään se oli saraharjulaisista ainoa, joka pokkasi itselleen ruusukkeen kotiintuomisiksi. 😉

Hupsun näyttelypalkinnot!