Buy a dog they said. It’ll be fun they said.

Buy a dog they said. It’ll be fun they said.

Innostuin eilen iltapäivällä siitä semmoisesta koirankoulutuksesta. Katselin nimittäin aikani kuluksi uusimpia Zak Georgen videoita YouTubesta. Niin! Ja katsoinhan minä myös niitä The Super Collies -videoitakin – niitä, joissa koirat suorastaan rakastavat työskentelyä omistajansa kanssa.

Pilkoin juustoa pieniksi paloiksi, napsautin namitaskun farkkujen vyölenkuraan ja toiselle puolen kiinnitin naksuttimen. Kaikkihan tietää, että siltä koirankouluttaja näyttää! Kaikki tietää! Kaikki! Paitsi Hupsu. Muutaman kerran sain sen ohjattua namikädellä vasemmalle puolelleni istumaan. Sitten se vain istahti keskelle olohuoneen mattoa ja käänteli päätään, kuunteli ääniä ulkoa. Hupsu ei suonut minulle edes vilkaisua. Katsekontaktista puhumattakaan.

Tyhmä koira! Tyhmä! Tyhmä! Tyhmä! Luovutin lähes samantien. Turhapa sitä on kouluttaa enää siinä vaiheessa, kun oma ”moti” muuttuu turhautuneisuudeksi. Seuraavaksi hankin jonkun… hitto! Vaikka LABBIKSEN!

Kyllähän se minun tunnekuohuni siitä laantui Pleikkarilla pelatessa. Hupsukin ryömi sohvan taakse nukkumaan.

Vaikka kuinka olen yrittänyt itselleni tapahtunutta analysoida ja perustella, pyörittää ympäri ja kääntää päälaelleen, en silti ole löytänyt motivaatiota uudelleen. Kiukkupäätökseni silti päätin pitää: en anna Hupsulle enää mitään ilmaiseksi! En mitään. Tai no… ehkä ruoan. Sen eteen se ei suostuisikaan temppuilemaan – ei ainakaan ennen sudennälkää ja välitöntä hengenlähtöuhkaa. Niin, että ei kyllä muuten meillä toimisi naput palkkanameina!

Siis ketä varten toi viltti olikaan sohvalle hankittu?

Tänään sen sijaan harrastin shoppailua. Tunneshoppailuakin. Ensimmäisenä kävin Pentikiltä hakemassa tuparilahjan serkulleni, mutta sitten alkoikin se vaikea osuus. Eksyin nimittäin elämäni ensimmäistä kertaa Hööksiin. Olin jo aiemmin netistä katsellut riimunaruja ja päättänyt hankkia sellaisen Hupsulle remmiksi. 3,5-metriselle liealle tuli hintaa hurjat melkein 7 euroa.

Sitten pyörin ja kahlasin ensin Hööksin koiratarvikekulmassa – turhaan. Yhtälailla ei-oota oli seinän takana Murren murkinassa. Kuinka vaikeaa onkaan löytää edullinen, leveä normipanta! Hyllyt kyllä senkin edestä notkuivat kapeita pantoja, puolikuristavia pantoja ja sikakalliita pantoja.

Lopuksi päätin suunnata vielä Petelle – Tammistossa kun anyway autollani pyörin ja polttoainetta tuhlasin. Sieltä sitten tarttuikin lopulta Rukan normipanta mukaan. Tosin se muutaman hassun euron säästö, jonka pantaostoksissani olin tehnyt, hukkui sitten koirannameihin ja alelaarista löydettyyn vinkuleluun.

8 thoughts on “Buy a dog they said. It’ll be fun they said.

  1. Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! Niin meilläkin koiria koulutetaan. 😀 Mäyräkoirien rinnalla lapinkoirat tuntuvat ihanan helpoilta koulutettavilta. 🙂 Eivät ne kaikki labbiksetkaan ole maineensa veroisia…

    1. Näinhän se menee. Koskaan ei voi tietää, millainen sen uuden koiran koulutettavuus on. Toki rotuominaisuudet antavat os-viittaa, mutta mitään varmaa ei voi etukäteen tietää. 🙂 Kyllähän jokaisen koiran saa koulutettua. Toiset vaativat enemmän työtä kuin toiset. Onneksi nyt edes jollain tapaa on Hupsulle perusjutut tuttuja. 😀

  2. Niin toiveikkaana selasin uusimman Lapinkoira-lehden läpi, mutta ei löytynyt Hupsua. 🙁 Onneksi sentään täältä blogista löytyy! 🙂 Mutta voisi löytyä lehdestäkin. 😀

      1. Koska käskettiin kirjoittaa valioitumisesta ja tottelin – ja nyt ois sun aika totella ja kirjoittaa Hupsusta. 😀

        1. Ei ole käsketty! 😉 Vaikka sinä oletkin yrittänyt. 😀 Pitäisi ensin keksiä joku hyvä juttu, josta kirjoitella. Poden taiteilijantuskaa blogissakin. Ei ole mitään sanottavaa! 😀

          1. Olet ihan liian kriittinen. 🙂 Nyt ois eräpäivä seuraavaan lehteen lähestymässä, 9.4. pitäis olla matskut perillä. Vink vink. 😀

Vastaa käyttäjälle aliel Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.