Browsed by
Kategoria: Kirjanen

Kirjanen: Zak George’s Dog Training Revolution – The Complete Guide to Raising the Perfect Pet with Love

Kirjanen: Zak George’s Dog Training Revolution – The Complete Guide to Raising the Perfect Pet with Love

Finally! Kävin eilen illalla noukkimassa postilaatikostani odottamani kirjatilauksen ja saatuani hoideltua perheellisen ihmisen iltahommelit tartuin opukseen malttamatta laskea sitä käsistäni ennen kuin kello näytti kolmea ja silmäni alkoivat painua kiinni. Aamupäivästä herättyäni aloitin siitä, mihin olin yöllä jäänyt, ja olin ahminut teoksen loppuun ennen kuin iltapäivä taittui iltaan.

Zak George’s Dog Training Revolution – The Complete Guide to Raising the Perfect Pet with Love on lukemisen arvoinen kirja positiivisesta koirankoulutuksesta. Vaikka joissakin kohdin yskähtelin Zak Georgen ajatuksille, oli kirja pääasiassa hyvä perusteos kenelle tahansa aiheesta kiinnostuneelle tai ensimmäistä koiraansa hankkivalle. Lisäksi muihin koirankoulutusopuksiin verrattuna kyseisen kirjan etuihin kuuluu verkosta löytyvä videomateriaali, jolla jokainen kirjaa lukeva voi havainnollistaa itselleen, mitä kirjassa kerrotaan. Näin ymmärtäminen ei jää pelkän luetun ymmärtämisen varaan.

Kirjan suurin miinuspuoli suomalaista koirankouluttajayleisöä ajatellen on se, ettei kirjaa ole (tietääkseni) käännetty suomeksi. Näin ollen lukija, jolla on heikko englanninkielentaito, jättää todennäköisesti tarttumatta opukseen. Voin kuitenkin hyvillä mielin kehottaa niitäkin henkilöitä, joiden englanti on heikompi, lukemaan tämän kirjan, koska kirja on pääasiassa helppolukuinen ja sanastoltaan itseään toistava. Näin ollen sitkeydellä ja riittävällä mielenkiinnolla on mahdollista päästä mukaan Zak Georgen maailmaan. Sitä paitsi: oma englanninkielentaitoni ei ole erinomaista.

Kirja oli kattavampi kuin olin etukäteen ajatellut, mutta se oli vain positiivinen asia, koska Zak Georgen YouTube-videoita katsoessani olin saanut kuvan hänestä itseään toistavana kouluttajana. Lähtökohta tässä(kin) teoksessa on pennun- tai koiranhankinta; koirayksilön valinta, kodin valmistelu ennen uuden koiran saapumista taloon sekä koiran tukeminen muutoksessa ja sisäsiisteysopetuksessa. Toki kirjassa on huomattavissa, että kirjoittaja asuu isossamaailmassa, jossa monet ongelmat ovat korostuneempia kuin meidän takapajuisessa Pikku-Suomessamme, mutta pääpiirteittäin neuvoja pystyy soveltamaan myös täällä.

Keskiosa kirjasta keskittyy varsinaiseen perustason koirankouluttamiseen, joka perustuu positiiviseen kommunikointiin ja vuorovaikutukseen ihmisen ja koiran välillä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että koira muodostaa positiivisia mielleyhtymiä asioihin, joita ihminen sille opettaa. Tällaiseen kouluttamiseen kuuluu vahvana osa-alueena koiran palkkaaminen toivotusta käytöksestä – palkkana toimii parhaiten koiran mielestä todella maistuva herkku tai lyhyt leikkituokio lempilelun parissa.

Kirjan loppupäähän siirrytään sujuvasti ongelmakäyttäytymisen kautta. Zak George käy läpi yleisimpiä ongelmakäyttäytymisen muotoja ja nimeää tapoja, joilla käyttäytymisestä mahdollisesti pääsee eroon. Tämän jälkeen on pieni pätkä koiran terveysasioita ja mitä huomioitavaa niissä on, sekä Zak Georgen mielestä loistavia temppuja, joita koiralle voi opettaa (ja mitä hyötyä siitä on).

Lisäksi Zak George on kerännyt kirjaan usein kysyttyjä kysymyksiä, joita löytyy monessa kappaleessa otsikolla ”Ask Zak”. Kysymykset ovat sidoksissa edellä käytyihin asioihin, mutta monessa kohtaa kirjaa Zak George esittää viittauksia jollekin tietylle sivulle.

Niin entä mitä ne ajatukset, joista olin erimieltä, olivat? Tässä muutama:

Zak George mainitsee, että yksi perusasioita koirankoulutuksessa on koiran jatkuva valvonta. Hänen ratkaisunsa asiaan (huom! kotioloissa) ovat remmin käyttäminen ja häkki, pentukehä, turvaportit tai erillinen, koiraturvallinen huone, esim. kylpyhuone. Erityisesti koiran pitäminen kytkettynä ihmiseen sisätiloissa kalskahtaa korvaani ja vaikka Zak George ei puhu varsinaisesti koiran häkittämisestä, en silti pidä ajatuksesta, että koira suljetaan ”turhaan” häkkiin. Sen sijaan koiran – erityisesti sisäsiisteyttä vasta opettelevan – rajaan itsekin kotona turvaportein pienemmälle alueelle, jotta koira ei yksinollessaan pääse tuhoamaan kotia esimerkiksi pissaamalla parkettia pilalle. Lisäksi on paljon helpompaa pitää pienempi alue koiraturvallisena kuin koko asunto.

Zak George antaa ymmärtää kirjassaan, että hän on raakaruokintavastainen, mitä en täysin ymmärrä, vaikka minusta itsestäni ei olisi täysipäiväiseksi barffaajaksi. Ehkä Yhdysvalloissa, jossa kaikesta tarjonta on aivan eri tasoa kuin Suomessa, on myynnissä myös raakaruokatuotteita, jotka eivät täytä laatukriteereitä ja voivat siksi olla koiralle vaarallisiakin. Mene ja tiedä.

Olen kuullut, että on ihmisiä, jotka sisäsiisteysopetuksen aikana käyttävät (pentu)koiraansa tunnin, parin välein ulkona jopa yöaikaan. Myös Zak George on tällaisen toimintatavan kannalla, mitä taas en itse allekirjoita. Yksikään koirani ei ole jäänyt oppimatta sisäsiistiksi sen takia, että arvostan omia yöuniani. Sitä en tiedä, koska kokemusta ei ole, hidastaako yöpissattamisen poisjättäminen sisäsiisteysopetusta, mutta itse en ole kokenut sitä tarpeelliseksi.

Summa summarum. Kirja on edullinen hankinta ja sisältää paljon käyttökelpoista asiaa. Vältän ajautumista tilanteeseen, jossa ottaisin yhden ihmisen opit ainoana totuutena, joten en voi sanoa, että Zak George’s Dog Training Revolution olisi täydellinen opas täydelliseen koiran ja ihmisen yhteiseloon. Sillä on kuitenkin paljon potentiaalia ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille, jotka kirjasta tai positiivisesta koirankoulutuksesta ovat kiinnostuneita. Itse tilasin kirjan Book Depositorysta säästäen kirjan hinnassa pari euroa verrattuna siihen, jos olisin tilannut sen esimerkiksi Adlibriksesta. Kirja ei kuitenkaan ole edes booky.fi -sivustolla kovin kallis, vaikka kalliimpi kuin edellä mainituilla myyjillä, joten kirja on vähintään hintansa arvoinen.

 

Ainakin tämä kaveri tulee saamaan rakastavan kodin, jossa saa olla koira. Vielä kymmenen yötä. (Kuvassa Hupsulla ikää 4 viikkoa ja 6 päivää.)
Kirjanen: Pentuneuvola

Kirjanen: Pentuneuvola

Luin aikani kuluksi ja puhtaasta uteliaisuudesta Salli Suorsan ja Pertti Vilanderin yhteistuotoksen Pentuneuvola. Kirja oli onneksi lyhykäinen, joten jaksoin välillä pintaan nousevasta kiukutuksesta huolimatta lukea sen nopeasti ja loppuun.

Pentuneuvola käy pääasiassa hyvin pintapuolisesti läpi eri aihealueita liittyen pennunhankintaan ja kasvatukseen: lähtöviivalla Vilander kertoo näkemyksiään kasvattajan valinnasta aina koiran sukupuolen valintaan päästen erinäisten koirankasvatusasioiden ja lempiaiheensa dominanssin kautta maaliviivalle tyrmäämään positiivisen koirankoulutuksen filosofian.

Vaikka jotkin Vilanderin ajatuksista ovatkin loogisia ja pienin osin yhteneväisiäkin positiivisen koirankoulutuksen kanssa, jäi minulle päällimmäisenä tunteena kirjasta kiukku. Muutamilla pienillä asioilla Vilander onnistuu teoksessa tekemään ajatuksistaan minun silmissäni naurettavia – mikä saattaa myös juontaa juurensa kokemukseeni hänestä ongelmakoirakouluttajana.

Erityisesti Vilanderin jatkuvasti käyttämä sana dominanssi saa niskakarvani nousemaan pystyyn. Vilander liittää sanaan muun muassa sellaisia ajatuksia kuin ”naiselle on helpompaa ottaa narttukoira, koska uroskoira helposti pullistelee naaraalleen” ja ”huonosti käyttäytyvä pentu viedään eristyksiin jäähylle”. Vilanderin ajatusmaailma koiran kanssa elämiseen liittyen onkin vahvasti fokusoitunut yhteen ja samaan asiaan: ihmisen tulee olla laumanjohtaja, jota koiran pitää kunnioittaa.

Uuden pennun tutustuttaminen vanhaan koiraan / vanhoihin koiriin oli Pentuneuvolan mieleenpainuvimpia kohtia. Vilanderin näkemyksen mukaan vanhat koirat saavat tutustua pentuun yksitellen, ensimmäisenä koirista koirien keskinäisen arvojärjestyksen korkea-arvoisin koira. Ihmisen tulisi tarjota pentua sylissään takapuoli edellä vanhalle koiralle haisteltavaksi, minkä jälkeen pentu käännetään kuonotusten vanhan koiran kanssa ja lopuksi lasketaan lattialle. Mikäli vanha koira elehtii siihen suuntaan, ettei uutta tulokasta hyväksy, on ihmisen muristava vanhalle koiralle kertoakseen, että tilanne on hanskassa ja pentu on minun. Kyllä. Muristava.

Vilander painottaa kirjassa, ettei koiria saa satuttaa tai kohdella kaltoin. Siitä huolimatta hänen näkemyksensä mukaan koiraa opetetaan kävelemään nätisti remmissä tarvittaessa ”nyppäämällä” remmistä ja hän on valmis ”laumahäätämään” huonosti käyttäytyvän koiranpennun ”niska-peppu-otteella” jäähylle eristyksiin. Toki Vilander vakuuttaa kirjassaan, ettei jälkimmäinen satu koiraan – ideana on pitää toisella kädellä niskasta kiinni samalla kun kannattelee toisella kädellä koiran takapuolta – mutta minä en valitettavasti yhtälössä näe koiraa, jota kohdellaan hyvin tai oikein.

Pentuneuvolassa kuvataan positiivista koirankouluttamista ääripäätoimintana, jonka vastakkaisessa ääripäässä on koirien fyysisesti aggressiivinen kouluttaminen. Vilander itse kokee sijoittuvansa näiden ääripäiden välimaastoon, mikä hänen näkemyksensä mukaan tietenkin on se paras paikka. Positiivisen koirankoulutuksen ideologia vaikuttaa Vilanderista olevan koiran (toista hänen lempisanaansa käyttäen) lällyttämistä, mikä johtaa ongelmiin, koska ihminen ei ole koiran mielestä johtaja.

Vaikka kirjassa ei käytetty termejä ”räminäpurkki” ja ”heittoketju”, osasin sijoittaa nämä Vilanderin ongelmakoirakoulussa tutuiksi tulleet asiat Pentuneuvolan rivien väliin. On toki ymmärrettävää, että tällaisista koulutusvälineistä ei kirjassa ollut puhetta, koska kyseessä on teos pennunkasvatuksen tueksi, ei ongelmakoiran kouluttamiseksi, mutta minusta tuntui kurjalta, ettei tämänlaiset koiraa säikyttelevät ja kaltoin kohtelevat koulutusmetodit olleet hävinneet reilussa kymmenessä vuodessa mihinkään.

En halua, enkä eettisten periaatteideni takia edes voisi, suositella Pentuneuvolaa kenellekään opaskirjaksi koiranpennun kouluttamiseen. On monia tapoja kouluttaa koira, enkä voi sanoa, mikä niistä on oikea tai väärä, mutta mielestäni koiran kouluttamiseen (tai kasvattamiseen) ei kuulu koiran alistaminen. Koirat ovat upeita eläimiä, jotka ansaitsevat kunnioitusta, eivät pakottamista ja pelottelua.