Browsed by
Kategoria: Kuvakulma

Kuvakulma: lapsilapikkaat

Kuvakulma: lapsilapikkaat

Ihana Viivin emäntä kiskoi Hupsun ja minut näyttämään nenää ulkoilmaan. Pieni väsytysleikki oli paikallaan tänään, mutta kun itse olisin halunnut jumahtaa laakereilleni. Vaan tulipa taas käytyä koirapuistossa! Ja kivaahan se tietenkin oli – sekä Hupsun että minun mielestä.

Intopinkeet kaverukset – melkein kahdeksankuiset.
Läjän alimpana oli yllättäen – tittidittidii! – Hupsu.
Rajut hommat oli edelleen.
Vuorotellen juostiin ja painittiin.
Levätä jos yritti, se ei käynyt. Ihan sama, kumpi lanteilleen levähti.
Aitauksen isojen puolella oli kolme lappalaista lisää. Yksi aivan vauva vielä.
Lepo viilennyskuopassa, josta hetkeä myöhemmin Hupsu kävi ajamassa Viivin taas juoksusille.
Ja sitten oli Hupsun vuoro kavuta karvaläjän päälimmäiseksi.
Tihkusade lopulta keskeytti leikit.
Kuvakulma: Syksyllä jaksaa paremmin

Kuvakulma: Syksyllä jaksaa paremmin

Oikeat ihmiset bloggaavat fiksuja ajatuksia fiksuista jutuista, ihan oikeista asioista. Minä puolestani kirjoitan huikean laatuluokatonta tajunnanvirtaa, mutta niin sen minun kohdallani täytyy ollakin. Minä en nimittäin olekaan mikään oikea ihminen. Olen nimittäin koiraihminen.

Syksyihminen olen myös; vesisateiden, syysmyrskyjen, ruskan, kirpakoiden aamujen ja pimeän ihminen. Ihminen, joka saa virtansa introverttiudesta keskellä syysluontoa – seurana vain koira.

Oikeiden ihmisten oikeat asiat jätän niille oikeille ihmisille murehdittaviksi ja blogeissaan märehdittäviksi. Oikeat ihmiset sitä paitsi ovat kokolailla tylsiä ja saavat toki sitä kaikessa oikeaihmisyydessään minun puolestani ollakin.

**

Syyssäiden saapuminen on helpottanut ainakin allekirjoittaneen oloa: koko ajan ei hikoiluta ja henki kulkee paremmin. Hieman on tosin harmittanut reilun viikon jatkunut flunssailu, mutta voitto häämöttää jo. Onneksi tänään on kuitenkin perjantai. Edessä on viikonlopullinen lepäilyä ennen ensi viikon arkisena jatkuvaa puurtamista. Viikonlopun rauhoittumisen aloitin lempiharrastukseni parissa: ulkoilua Hupsun kanssa tihkusateessa, kamera vatsan päällä heilahdellen.

**

Rentouttavaa viikonloppua! Levätkää, syökää ja rapsutelkaa rakkaimpianne.

Kuvakulma: Suomen Luonnon päivä

Kuvakulma: Suomen Luonnon päivä

Sain idean tälle postaukselle oikeastaan jo keväällä, kun näin internetzin mediaviidakossa jutun, jossa mainittiin Suomen luonnolle liputtamisesta. Ajatusvirta toi mieleni perukoilta hetimiten mukanaan sarjan kuvia, joita olenkin tänään hyvän tovin kaivellut ulkoisen kovalevyni aarreaitasta. Hieman toki yrittivät kaiken maailman koira- ja lapsikuvat estellä etsintöjäni, mutta lopulta löysin kaipaamani otokset – ja monen monta muutakin täytekuvaa. Neljäkymmentä kuvaa olisi kuitenkin ollut liian pitkäveteinen jopa kuvapostaukseksi, joten hammasta purren karsin ”huonoimpia” pois.

Tässä siis oma oodini kauniille Suomen luonnolle:

01/2017
10/2010
08/2009
12/2010
10/2008
08/2012
07/2015
07/2015
07/2016
01/2016
07/2016
02/2016

…ja on ne kaikki minun ottamiani…

Kuvakulma: Ulkoilua rakastava koira

Kuvakulma: Ulkoilua rakastava koira

Olen oppinut viime päivinä yhtä ja toista: esimerkiksi tiedän nyt, että on olemassa lasten tv-sarja Yökyöpelit ja Macarena-väännös, allakka pullakka muna makaroni… eiku… hetkonen! Tämähän oli koirablogi. No, kiitos näistä lapselleni, somelle ja sille aktiiviselle äiti-ihmiselle, joka linkkasi kyseisen kipaleen Facebook-päivitykseni alle. Pyörii pinkeitten pimujen pyllysilikoni. Oliko oikeasti kyse LASTEN tv-sarjasta?

***

Ollaan oltu kolme päivää maalla, anoppilassa. Hupsu on saanut taas nauttia rinta riemusta pakahtuen ulkoilmaelämästä. Sisällehän sitä ei nimittäin maalla saanut. Paitsi lauantaimakkaralla. Silloinkin vauhti oli hitaampi kuin selkävikaisen randommummelin kauppareissu rollaattorilla. ”Jos mä nyt tän kerran ehkä viitsisin.”

Kuuma päivä Fiskarsissa.

Öinen kohtaaminen rupikonnan kanssa oli jännittävä. Hupsu kiersi konnaa sopivan matkan päässä, välillä hieman lähestyen ja sitten sutjakasti taaksepäin pompaten. Vähän konnalle piti muristakin. Häntä heilui koko ajan. Oliko mielessä yösyöpöttely vai leikkihetki – enpähän tiedä. Onneksi konnaparka sai rauhassa loikkia talon alle piiloon – Hupsun kuono vanavedessä.

Automatkustaja

Sen verran epäonnisesti oli myös käynyt, että metsäntakaisen naapurin sonnilauma oli juuri ennen maalle saapumistamme päättänyt lähteä päiväkävelylle anopikkaani pihaan. Siinä oli pienellä paimenella ihmeteltävää, kun kulki hajuja pitkin metsänreunassa. Uskaltautuipa karvalapsi metsäänkin asti, pois ihmisten näköpiiristä. Kuuloetäisyyden se kuitenkin säilytti. Ei tosin siksi, että olisi huutoja kuunnellut, vaan siksi, että löytäisi takaisin oikealle tontille, kun metsäseikkailu lakkaisi kiinnostamasta.

Vähän pallolla leikittiin.

Vasta kolmantena päivänä Hubis oli niin väsynyt, että se vapaaehtoisesti tuli avoimesta ovesta sisään torppaan ja loikkasi sohvalle nokosille. Kyllähän se välillä yritti ulkonakin silmiään ummistaa, mutta eihän sellaisesta nukkumisesta mitään tule! Koko ajan kuuluu erilaisia ääniä. Milloin se on lintu, joka huutelee, milloin auto ajaa pihaan ja milloin kaksipyöräinen päristelee pitkin maantietä. Pienelle koiralapselle siinä on paljon ihmeteltävää.

Ohjelmaakin muutamaan päivään mahtui mukavasti. Maanantaina kävin ensimmäistä kertaa Fiskarsissa (tai ”Fiskarissa”, kuten se suomalaisittain kai kuuluisi sanoa) ja tiistaina käytiin Tammisaaressa helluntailaisten kirppiksellä ja Raaseporin suurkirppiksellä. Onneksi rahaa oli nihkeästi mukana, joten en onnistunut tuhlaamaan itseäni vararikkoon. Erityisesti Fiskarsin Paja Shopissa olisi ollut kaikenlaista ihanaa shoppailtavaa.

Tänään kotiuduttuamme raahauduin vielä hyvin väsyneen koiroon kanssa koirakoulun rästitunnille. Nakkeja täynnä oleva treenitasku jaksoi kiinnostaa hetken, mutta nopsaa tuli Hupsun nakkimaha täyteen ja väsymys herpaannutti keskittymisen. Se olikin sitten sillä taputeltu kurssi. (Tällä viikolla olin jopa oikeaan aikaan paikalla, viime viikolla kun olin tunnin myöhässä.)

Pörröpullukka
Kyllä siitä vielä koira tulee.
Välillä pitää istuskella ja miettiä.
Oksia on kiva napostella.
Taivaalla lenteli vikkeliä siivekkäitä.
Koska jokaiselle kivelle on kiivettävä.
Poikkeuksellisesti Hupsu nautti aamuauringosta allekirjoittaneen kanssa. Kuuden aikaan aamulla.
Juokseminen vaan on niin ihanaa!
Kepitkin on ihania.
Ja välillä voi taas vaan ihmetellä.
Aamupalaa uudesta aktivointilelusta.
Aamuköllöttelyt
Pikkulevon jälkeen jaksaa taas painaa.
…mutta lopulta väsy vie voiton…

Pahoittelen kuvien paljoutta. En kyennyt karsimaan enempää.

Kuvakulma: Hei, me ulkoillaan!

Kuvakulma: Hei, me ulkoillaan!

Käytiin tänään viihdyttämässä vaihteeksi Mûmakia ja pomoa. Onnistuin silmieni ristiasennosta huolimatta (Netflix valvotti!) saamaan itseni ajoissa yhdeksäksi paikalle. Hupsu nautti täysillä aamupäivän kestäneestä ulkoilustamme, eikä kaikkein vähiten koirakaverinsa ansiosta.

Ihana Mûmak!
Käytiin rantakalliolla käppäilemässä.
Hupsu seurasi Mûmakia orjallisesti, koska… no… Mûmak!
Välillä käytiin vähän seikkailemassa omillakin poluilla.
Hupsusta huolimatta Mûmak nautti myös.
Kauempana näkyi vähän aukeaa vettäkin.
Mûmak ei meinannut alkuunkaan pysyä paikallaan pönötyskuvia varten.
Hupsunkin pönötyskuvien kanssa oli pientä vaikeutta.
Lenkin jälkeen mentiin vielä koirapuistoon.
Muutamia muitakin koiria puistossa kävi, mutta Hupsun mielestä ne olivat hieman jännittäviä.
Tyypillinen lunnikoirailme.
Välillä piti seurata, mitä ihmiset tekevät.
Väsymyksestä huolimatta Hupsu rallatteli loppuun asti.
Autolle päästyämme piti hieman köllötellä.

Jälleen kerran KIITOS pomolle ja Mûmakille seurasta.