Browsed by
Kategoria: Kuvakulma

Kuvakulma: reissussa rähjääntyy

Kuvakulma: reissussa rähjääntyy

Märkä heinikko, vesisade. Ei haittaa.
No, Kaapoa haittaa.
Hämärää, harmaata. Keski-Suomessa satoi lähes taukoamatta. Yksin sai Hupsu ulkona höntsäillä. Me muut istuimme porstuassa.
Okei. Välillä käväisi veikka pihamaalla. Hupsu oli välittömästi valmiina leikkiin.
Kaapo kävi pihan puolella vain, kun iski pakottava hätä. Voihan epäonninen! Hupsu oli välittömästi valmis…
…roikkumaan karvoissa siis.
Kun ei leikkikaveria saanut märälle pihamaalle, piti onnea koetella porstuassa.
Ja kun leikki loppui, jäi Kaapo katselemaan, kuinka pähkähullu Hupsu syöksyi vesisateeseen.
Ei Kaapoa tosin haitannut, että Hupsu häippäsi. Vesisadetta oli mukava ihmetellä, kun omat tassut pysyivät kuivana.
Illan tullen asetuttiin nukkumaan. Jokainen omaan soppeensa.
Pohjoisempana sentään aurinkokin kurkki pilven takaa. Kaapoa ilahdutti uusi, iso vesikuppi – Kainuun mereksikin kutsuttu. Vaan eihän se järvi tyhjentynyt, vaikka kuinka vanhus yritti sitä tyhjäksi juoda.
Mökkirannassa saattoi hieman paremmalla fiiliksellä leikkiäkin. Hupsun kanssa. Pienen hetken kerrallaan.
Hyvin pienen hetken.
Ja kun pieni hetki oli leikitty, piti taas tyhjentää Oulujärven vesivarantoja.
Hupsu nautti. Leikki Kaapo sitten tai ei.
…onneksi välillä leikki.
Tutkimusmatkailija ei enää ollut ihan niin moksis tassujen kastumisesta kuin ennen. Vatsakarvat eivät kuitenkaan saaneet kastua.
Välillä Hupsu yritti hieman uhmata allekirjoittaneen arvovaltaa. Niin paljon kaikkea kivaa olisi ollut kauempanakin.
Kun ei saanut mennä kovin kauas, yritettiin nousta korkeammalla.
Kaapo sen sijaan pysyi kiltisti (vai vanhuuttaan?) siellä, missä oma ihminen.
Pienen levähdyksen jälkeen Kaapo jaksoi jatkaa leikkiä.
Hupsu oli heti mukana.
Viimeisenä iltana tapahtui vielä tosi kummia. Veikka hävisi. Kuului vain molskis. Onneksi se löytyi taas hetken päästä.
Kuvakulma: Maailmaan mä avaraan

Kuvakulma: Maailmaan mä avaraan

Juhannus on taputeltu, keskikesä ohitettu. Nyt voi alkaa odotella syksyä. Vai joulua? Mitenkäs se kliseisesti menikään? Samapa tuo, sillä Suomessa kesä harvemmin on juhannuksena ohi – päinvastoin. Hikoilua on aivan varmasti vielä tiedossa.

Hupsu on saanut muutaman päivän nauttia maalaismaisemista ja meri-ilmasta. Onnellinen ja väsynyt koirani makaa tällä hetkellä silmät ummessa keittiön ruokapöydän alla. Kyljellään. Se ei välitä liikehdinnästä niin kauan kuin minä istun paikallani. Ulos mennessäni Hupsu seuraa minua orjallisesti. Se kantaa lelun nurmikolle, käy pötkölleen ja sisälle palatessa nappaa lelun jälleen mukaansa.

Lelukanniskelua on viime aikoina esiintynyt kotonakin. Lelu suussa pihalle, lelu suussa sisälle. Naurahdinkin tänään, että pitäähän se jokaisella koiralla turvalelu olla. Sitä paitsi… Hupsu rakastaa karvaista pehmopalloaan. Se on yhtä aikaa pehmolelu ja pallo. Voiko sitä karvakorvani enempää toivoakaan?

Paitsi lihaa. Ja grilliherkkuja. Ja kalaa. Ja oikeastaan sitä kaikkea, mitä ihminen – aivan sama kuka – on milloinkin suuhunsa laittamassa. Omat naput eivät kelpaa. Tällä hetkellä en sitä tosin ihmettelekään: juhannusherkuttelu mansikkakakkuineen on kuulunut myös Hupsun juhannukseen.

Onnellinen seikkailijakoira
Juhannuspäivän synttärikakulla käytiin – ihasteltiin mertakin.
Näkymä merelle
Punkinperkele iski Hupsun silmäluomeen ja sai luomen turpoamaan.
Mansikkakakkua ja suklaakääretorttua
Leikkejä ihmisveikan kanssa vesisateessa
Juhannusaattona tuuli – juhannuskoivut kaatuivat tuon tuosta ja tavan takaa.
Ihanan karvapallon lisäksi Hupsu järsi keppejä ja tikkuja, rakastui löytämäänsä peuransorkkaan ja näpisti kassistani hirvennahkapururullan.
…jos mennä voisin vaeltamaan…
Kuvakulma: kohtaamisia

Kuvakulma: kohtaamisia

Niin mitään ei kyllä tässä huushollissa tapahdu. Ei pysty, ei kykene. Ajatustoiminta on ihan sameana kuumuudesta (kyllä! ulkona on kuuma, kun siellä on yli 17 astetta lämmintä). Mitä kuumempi, sen surkastuneemmat aivolohkot. Eikä se tosiaan Hupsulla sen vahvemmin mene: pakko se on mammanpojan päästä allekirjoittaneen perässä takapihan tulipesään, vaikka läähätys ja läkähdys iskee välittömästi. Itse asiassa se vaikuttaisi iskevän jo pelkästä ajatuksesta. Itse kullekin.

Ennenaikaisesta kesästä huolimatta emme ole täysin mökkiytyneet ilmalämpöpumpun viilennyksen alle. Onhan se töissäkin käytävä, joten vapaa-ajalla tarvitsee riittävästi vastapainoa. Jotain muuta. Mitä kauempana kotoa, sen parempi. Siispä oli enemmän kuin tervetullutta, kun eiliselle päivälle osui (aiemmin sovitusta ajankohdasta siirretty) sisarustapaaminen ja (extempore) visiitti kasvattajan mökillä.

Leikkiä Sansa-siskon kanssa.
Hyvin selkoeleistä keskustelua Jesku-veljen kanssa.
Hupsulla ei ollut aikomustakaan haastaa velipoikaa.
Kasvattajan mökillä Lyyli-tädistä sai painikaverin.
Koska veljien kanssa ei laskettu vapaana juoksemaan, oli Hupsun mielestä erikivaa, kun Lyylistä sai kunnon leikkikaverin.
…painikaverin oikeastaan. Vai oliko se sittenkin tanssimista?
Hupsu rakastaa tyttöjä!
…niin paljon, että niiden takia voi tassutkin kastella!
Välillä mentiin näinkin päin.
Kamu-ukki meinasi, että teinikakaralle tulee osoittaa kaapin paikka: Hupsua ärsytti moinen alistaminen.
Vaan kummasti se sitten Kamu-ukki tuumasi, että Hupsu on riittävän pentu painikaveriksi ja hyvin sujui leikki heiltäkin.
Vas. Hupsu, Ruka, Sansa, Jesku ja Lassi (KUVA: ©Pentti Joronen)