Pienet kuusivarpaiset tassut. Auringossa punertavana palava turkki. Musta kirsu, joka tuhisi kainalossa. Elämännälkäinen, vakava katse. Itsepäinen oman tiensä kulkija. Kauan haaveiltu, unelmissa odotettu. Niin kovin lyhyt matka, aivan liian lyhyt.
Sateenkaarisilloille lähdön vuosipäivä. Ikävä on niin kamalan suuri.
Talvi tuli ja talvi sitten taas meni. Vettä sataa ja on harmaata. En minä lunta kaipaa – Hupsu kaipaa – mutta jo alkaa tällaista vesisateiden lastakin tympäistä, kun koko ajan tihkuttaa enemmän ja vähemmän. Viime viikot olen räpiköinyt kaamoskoomassa ja vähäinen bloggaamisenikin on ollut työn ja tuskan takana. Anteeksi siitä. En lupaa parantaa tapojani.
Koska kameranikin on lepomoodissa, ajattelin nykiä puhelimestani muutamia kuvia blogin täytteeksi. Suuri osa (ellei kaikki) löytyy Hupsun Facebook-sivultakin, mutta en anna sen estää itseäni. Kyllähän lumesta nauttivaa koiraa on riemullista katsoa!
Ihanaa alkavaa juhlaviikkoa!
Marraspimeän ja energianpuutostilan aiheuttaman blogihiljaisuuden rikkomiseksi ajattelin jakaa sinullekin pilkahduksen söpöysvaloa arjen piristeeksi! (Hupsu kuvissa 9-viikkoinen.)
Maksamaton mainos: Jos sinua kiinnostaa oman koiran kuvauttaminen rauhallisessa kotistudiossa, kurkkaa Tuomon Facebook -sivu!
Ihan mahtavaa alkavaa viikkoa!
Ihana Viivin emäntä kiskoi Hupsun ja minut näyttämään nenää ulkoilmaan. Pieni väsytysleikki oli paikallaan tänään, mutta kun itse olisin halunnut jumahtaa laakereilleni. Vaan tulipa taas käytyä koirapuistossa! Ja kivaahan se tietenkin oli – sekä Hupsun että minun mielestä.
