Hömpänpömppä ja muita aatoksia

Hömpänpömppä ja muita aatoksia

Sadesäällä vesi ei haittaa. Turkki kastuu – ihanaa! Juomavesikin on kelvollinen kaveri, mutta muutoin vesi on aivan kamalaa, märkää suorastaan. Vesisateessa kastuu leijonatukka. Se kreppaantuu kauniin tasaisille laineille. Pari vuosikymmentä sitten olisi ympärillä ollut kateellista sakkia. Upea tukkatyyli syntyy niin vähin vaivoin!

Kesäkuumalla laiskotuttaa ja läähätyttää. Kieli roikkuu suupielestä kuin kuollut kampela. Vauhtia otetaan silti. Ihan on pakko. Siltikin vaikka (ja kun) kuuma kuumottaa mustaa karvatakkia. Silloin sen vesikupin on parempi olla laitoja myöten täynnä vettä tai vähintäänkin piripintaan. Roskat pintajännitteessä lisäävät makua.

Iltarieha ei ole vain iltarieha. Iltarieha on leikkituokio ihmisveikan kanssa. Se on iltarieha – isolla iillä, isoin kirjaimin, boldattuna, alleviivattuna ja viidellä huutomerkillä. Se on sitä, kun haukutaan, juostaan ja painitaan. Sisätiloissa. Toistamiseen. Uudestaan. Ja vielä sen seitsemännen kerran. Ihan sama, vaikka juuri olisi kotiuduttu rättiväsyneinä koirapuistokalaaseista. Niistäpä juuri, joissa painileikki näyttää letkajenkalta.

Kyllä se väsymys on kuitenkin jopa teinikoiraan iskevä tauti – lopulta se aina voittaa. Silti voi vielä viimoisilla voimillaan pedata mamman ja iskän sängyn hiekanmurusille. Ihan on kotoisat tuoksut, kun pään saa illalla painaa kakantuoksuiselle tyynylle. Vaan eihän se koiraihmistä haittaa! Koirahan on onnellinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.