Kaapon ihmemaassa

Kaapon ihmemaassa

Eilisen hiljaiselopäivän jälkeen oli ihana lähteä tänään liikenteeseen. Kävin äitini luona Helsingissä ulkoiluttamassa hänen koiraansa, vehnäterrieri Kaapoa. Kaapo on todella hyväpäinen terrieri, jonka elämäniloista asennetta on ihana seurata ulkoillessa. Olin varustautunut matkaan taas herkkutaskun kera, joten Kaapo oli ahneuttaan minusta todella innoissaan. Uskalsin hieman päästää sen narustakin irti ottaakseni muutaman kuvan.

Vaikka en oikeastaan pidä talvesta ollenkaan, oli ulkoilusää kuitenkin mukava. Iltapäivällä pakkanen ei vielä purrut kovin ilkeästi ja tuulikin jätti rauhaan, kun laittoi nastakenkää toisen eteen (äidin hattuhyllyltä olin jopa tajunnut kiepauttaa huivin kaulani ympäri). Eniten minua luonnonilmiöistä ilahdutti pilvenreunan takaa kurkkiva aurinko: se melkein näytti siltä kuin lupailisi kevättä.

Aurinko ja valkoiset hanget suorastaan houkuttelivat kuvaamaan. Sisäinen valokuvaajani näki kaikkialla kauniita mahdollisuuksia. Keskityin kuitenkin seurustelemaan Kaapon kanssa. Se ei selvästikään pitänyt siitä, että pysähtelin räpeltämään kameraani, jonka manuaaliasetukset ovat edelleen minulle mysteeri. Kuvatessa muun muassa unohdin kokonaan sellaisen asetuksen kuin aukko. Siispä kaikki kuvani enemmän tai vähemmän ylivalottuivat ja jouduin jälkikäteen pelastelemaan sen, mitä pystyin, Photoshopilla.

Ulkoilimme Kaapon kanssa lähes tunnin. Herkkutaskun avustuksella harjoittelimme ohitustilanteitakin, joista vain yksi meni myttyyn – ja sekään ei sentään remmirähjäyksen takia. Liian läheltä ohittava juoksuinen narttu kiinnosti pallitonta Kaapoa yllättävän paljon ja Kaapon älämölö kuulosti lähinnä protestilta minulle ja liikkumista rajoittavalle remmille.

Ja kyllähän se Kaapon päässä sen verran jokin rullasi, että lopulta se tajusi näköpiirissä näkyvän koiran tarkoittavan herkkutaskulle pääsyä. Välillä Kaapo kulki kuono lumihangessa ja merkkaili reviiriään, välillä se puolestaan palasi tuijottamaan minua anovilla silmillä, joille ei vain voi sanoa ei. Kaiken kaikkiaan minua ilahdutti suuresti se, kuinka paljon ja kuinka hyvin Kaapo minuun otti kontaktia, kun oma kokemukseni on, että vehnäterrierit ovat enemmän sellaisia ”yhden ihmisen koiria”.

 

2 thoughts on “Kaapon ihmemaassa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.