Karpo

Karpo

Saraharjun Öinen-Voitto
s. 6.7.2018

i. Saraharjun Suvi-Sulho
e. Saraharjun Voimuru

Karpo Kennelliiton jalostustietojärjestelmässä.

*

Olen päättänyt, että seuraavan koirani (jos sellainen vielä joskus tulee) nimi tulee olemaan jonkin lainen versio sanasta ”hiljainen”. Nimi on nimittäin enne – ettäs tiedätte – ja Karpolla on asiaa niin maan perkeleesti. Kimakka haukku vihloo korvia. Päivittäin. Monta kertaa päivässä. Välillä tuntuu siltä, että jatkuvasti.

Karpo – Karpsa, Karpander, Karpatševitzs, KRP – on intoa puhkuva ikiliikkuja, jonka kanssa tulisi puuhastella koko ajan ja paljon. Muuten se tylsistyy. Se leikkii hyönteisillä, nakertaa seinää ja huonekaluja, se kaivelee kuoppia ja jahtaa harakanpoikia. Sen ainoat kaksi aivosolua rullaavat niin kovalla vauhdilla, etteivät käpälät pysy aina perässä. Huomion herpaantuessa se rynnistäisi vaikka läpi betonielementtiseinän, mutta kaihtaa silti korkeaa heinikkoa.

Kyseinen koiraeläin on kaikesta huolimatta maailman ensteksi eniten mamman tissiposki. Se on epävarma kaikkea kohtaan kuin teinityttö peilin edessä, ja se kertoo sen koko maailmalle kovalla, kimeällä äänellään. Omalta pihalta. Remmin päästä. Ihan vain varmuudenkin vuoksi.

Karpon vatsa on terästä, mikä lie ahneelle koiralle suotavaa. Pihalta rohmutaan noin kaikki aina happamista kirsikoista ja punaherukoista multapaakkuihin ja hämähäkkeihin. Ruoka-aikaan Karpo huutelee kuin ei olisi ikinä ruokaa saanutkaan ja rikotut pehmolelut on syytä kerätä talteen roskakoriin ennen kuin pumpulimassa tukkii suoliston.

Ahnetta koiraa on helppo motivoida ruokapalkalla. Karpon ongelma vain on lyhytjännitteisyys, emäntänsä ongelma vielä enemmän lyhytjännitteisyys. Siksi Karpo on huonotapainen ja kouluttamaton. Kai siitä kivan harrastuskoiran saisi, jos olisin harrastusjutuista kiinnostunut.

Tukka Karpolla on helpompihoitoinen kuin Hupsulla. Se on verrattain lyhyempi, vaikka häntää Karpolla on enemmän kuin olisi suotavaa. Ryhdikäskin poika on seistessään. Näyttelyainesta. 

Vaikka silloin tällöin uhoankin, että Karpo pääsee karvahattutehtaalle, on se silti kiva kotikoira. Joka ilta se tulee hetkeksi jalkojeni viereen nukkumaan. Sänkyyn.