Kärsimystä yhdelle, parhautta toiselle

Kärsimystä yhdelle, parhautta toiselle

No se lumi! Se valkoinen, kylmä ja märkä taivaan anti. Juuri se, jota latvasta lahot odottavat tähän aikaan vuodesta täällä Pohjolassa satavaksi. Sitten on ne latvasta lahot, jotka eivät sitä osaa odottaa, mutta rakastavat sitä yli kaiken. Niin kuin nyt esimerkiksi Hupsu. Vaatetta vaan topaten päälle ja kaula piiloon. Parempi vetää kaulaliina hieman tarpeellistakin tiukemmalle. Pyryttää ja tuulee.

Hupsun onneksi – minun epäonnekseni – pääsin tänään hyvissä ajoin töistä. Hupsulle se nimittäin tarkoitti riemukasta hepulointia lumihangessa, minulle puolestaan tuiskun ja tuiverruksen aiheuttamaa kärsimystä. Onneksi sitä on tähänastisten elonpäivien aikana oppinut jo hieman kiukkuaan nielemään. Pääasia, että Hupsulla on hauskaa – ja kyllähän minä kärsin. Olen talvimarttyyri.

Ulkoillessa ei riittänyt taivaalta tupruttava lumi. Silmälasieni takaa, siitä silmäripsien kohdalta sain sormella kaivella lunta pois näkökentästä – sitä tuli puista niskaan, sitä pöllysi iloisen lapinkoiran käpälistä. Tuntui siltä, että sitä tuli ylhäältä, alhaalta, sivuilta, edestä, takaa ja jokaisesta ilmansuunnasta. Metsässä ulkoilu talvisin – no, ei se ainakaan hymyilyttämään laita.

Omasta kärsimyksestäni huolimatta onnistuin hieman iloitsemaan Hupsun puolesta. Hepulointi alkoi välittömästi, kun remmi irtosi, ja Hupsu mennä porhalsi kinoksesta toiseen tukka hulmuten.

Laajoissa kaarissa tukkajumalani kimpoili ympärilläni pitkin metsää, eikä varonut oikeastaan yhtään mitään. Kertaalleen se päätti jopa ottaa hatkat, kun näköpiiriin ilmestyi ihana vapaana juoksenteleva koirakaveri, jonka emäntä oli ulos lähtiessään ajatellut aivan samaa kuin minä: eihän sitä nyt lumituiskun läimiessä silmämunia ja kellon käydessä puoltapäivää torstaina metsässä muita ole.

10 thoughts on “Kärsimystä yhdelle, parhautta toiselle

  1. Minäkin kävin lumimyräkässä kolaamassa pihaa ihan vaan siksi, että koirat sai samalla olla ulkona, muuten olisin jättänyt seuraavaan päivään.

  2. Hei Hupsu! Me aletaan seurata sua! TV Hugo ja Vito. P.S. Sulla on vähän enemmän karvaa ku meillä…

  3. Meidän parhaat kaverit on kaksi suomenlapinkoiraa ja talvi on ehdottomasti heidän lempivuodenaikansa! Mitä enemmän lunta ja pakkasta, sitä pirteämpi meno. Meistäkin lumi on ihan hauskaa varsinkin pehmeänä ja vasta sataneena, mutta pakkasesta ei ole niin väliksi. Mukavaa, että Hupsu on päässyt metsään riemuitsemaan. Hän näyttää vähän meidän Roosa-tädiltä. 🙂

    1. Kyllähän se täytyy lapinkoira päästää talvesta nauttimaan! 🙂 Onneksi on tuota omaakin pihaa, jossa saa nyt hangessa temmeltää. Hetken.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.