Kiinalainen halpispehmolelu

Kiinalainen halpispehmolelu

Minulla on kotonani koira. Suomenlapinkoira. Se on oikein sievä ja satunnaisesti hyvätapainen, melkoinen pehmo se sen sijaan on aina. Kotona se osaa olla tosi nätisti. Sillä on siis hyvät kotikoiran tavat: sisäsiisteys yltää omalle pihalle, ovikelloa ei haukuta, vieraat rakastetaan ja kotiin jäädään yksin rauhallisena. Eivät ne kaikki taidot tokikaan priimaa ole – kyllähän meillä esimerkiksi kerjätään ruokapöydästä ja komennetaan kimakasti haukkumalla.

Vaikka viimeisimmällä mökkireissullani häpesin silmät päästäni korvatonta ikiliikkujaani, joka päätti herättää isäni naisystävän kuudelta aamulla lätkäisemällä tassut naamalle, on pieni suomenlapinkoirani melkoisen täydellinen teinari. Kotikoirakoulu on vaiheessa, mutta timanttisia hetkiä mahtuu arkeen silloin tällöin.

Minulla on kotonani myös pehmolelu. Kiinalainen halpispehmolelu. Siltä se ainakin näyttää ja aika paljon kuulostaakin. Vajaan vuorokauden aikana se on pissannut lattialleni kerran, muutaman kerran pissapaperille, se on piipannut ikäväänsä ja herätellyt minut yöllä parin tunnin välein, se on oksentanut ruohoa ja suomenlapinkoirani karvoja ja onpa se vähän teroitellut hampaitaankin vääriin paikkoihin.

Niin. Minulla on kotonani suomenlapinkoira ja kiinalainen halpispehmolelu. Toistaiseksi ne vielä nukkuvat eri puolilla huonetta. Pehmolelu kyllä menisi koiran kylkeen nukkumaan, mutta koira pakenee paikalta. Koiran katseessa on havaittavissa hitunen stressiä ja paljullinen väsymystä, ehkä aavistus epätoivoakin välillä. Sitä kun sattuu olemaan teinipoika, ei tuollaisiin vauvoihin oikein osaa vielä suhtautua. Sitä paitsi pehmolelu haisee kummalliselle. T-O-D-E-L-L-A kummalliselle. Ei siitä hajusta oikein osaa päätellä edes sitä, onko kyseessä tyttö vai poika – kyllähän sillä toki pippeli on, mutta kovin se pissii kuin tytöt.

Oikeasti. Kivaahan se on, kun kotona on taas koiranpentu – suloinen pikkuriiviö. Nenä allergiasta tukossa ja pennun urpoillessa pahojen parissa muistaa kyllä arvostaa sitä kotikoirantavat omaavaa suomenlapinkoiraakin (ehkä jopa enemmän kuin aiemmin).

Tervetuloa hullujenhuoneelle juuri meidän perheeseen, Karpo!

4 thoughts on “Kiinalainen halpispehmolelu

  1. Onnea uudesta perheenjäsenestä! Hetken siinä voi kestää, että asiat ovat taas samalla tavalla ja pehmolelu on omaksunut rauhalliset kotikoiran tavat, mutta nauttikaa sillä aikaa pentuelämästä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.