Kirjanen: Pentuneuvola

Kirjanen: Pentuneuvola

Luin aikani kuluksi ja puhtaasta uteliaisuudesta Salli Suorsan ja Pertti Vilanderin yhteistuotoksen Pentuneuvola. Kirja oli onneksi lyhykäinen, joten jaksoin välillä pintaan nousevasta kiukutuksesta huolimatta lukea sen nopeasti ja loppuun.

Pentuneuvola käy pääasiassa hyvin pintapuolisesti läpi eri aihealueita liittyen pennunhankintaan ja kasvatukseen: lähtöviivalla Vilander kertoo näkemyksiään kasvattajan valinnasta aina koiran sukupuolen valintaan päästen erinäisten koirankasvatusasioiden ja lempiaiheensa dominanssin kautta maaliviivalle tyrmäämään positiivisen koirankoulutuksen filosofian.

Vaikka jotkin Vilanderin ajatuksista ovatkin loogisia ja pienin osin yhteneväisiäkin positiivisen koirankoulutuksen kanssa, jäi minulle päällimmäisenä tunteena kirjasta kiukku. Muutamilla pienillä asioilla Vilander onnistuu teoksessa tekemään ajatuksistaan minun silmissäni naurettavia – mikä saattaa myös juontaa juurensa kokemukseeni hänestä ongelmakoirakouluttajana.

Erityisesti Vilanderin jatkuvasti käyttämä sana dominanssi saa niskakarvani nousemaan pystyyn. Vilander liittää sanaan muun muassa sellaisia ajatuksia kuin ”naiselle on helpompaa ottaa narttukoira, koska uroskoira helposti pullistelee naaraalleen” ja ”huonosti käyttäytyvä pentu viedään eristyksiin jäähylle”. Vilanderin ajatusmaailma koiran kanssa elämiseen liittyen onkin vahvasti fokusoitunut yhteen ja samaan asiaan: ihmisen tulee olla laumanjohtaja, jota koiran pitää kunnioittaa.

Uuden pennun tutustuttaminen vanhaan koiraan / vanhoihin koiriin oli Pentuneuvolan mieleenpainuvimpia kohtia. Vilanderin näkemyksen mukaan vanhat koirat saavat tutustua pentuun yksitellen, ensimmäisenä koirista koirien keskinäisen arvojärjestyksen korkea-arvoisin koira. Ihmisen tulisi tarjota pentua sylissään takapuoli edellä vanhalle koiralle haisteltavaksi, minkä jälkeen pentu käännetään kuonotusten vanhan koiran kanssa ja lopuksi lasketaan lattialle. Mikäli vanha koira elehtii siihen suuntaan, ettei uutta tulokasta hyväksy, on ihmisen muristava vanhalle koiralle kertoakseen, että tilanne on hanskassa ja pentu on minun. Kyllä. Muristava.

Vilander painottaa kirjassa, ettei koiria saa satuttaa tai kohdella kaltoin. Siitä huolimatta hänen näkemyksensä mukaan koiraa opetetaan kävelemään nätisti remmissä tarvittaessa ”nyppäämällä” remmistä ja hän on valmis ”laumahäätämään” huonosti käyttäytyvän koiranpennun ”niska-peppu-otteella” jäähylle eristyksiin. Toki Vilander vakuuttaa kirjassaan, ettei jälkimmäinen satu koiraan – ideana on pitää toisella kädellä niskasta kiinni samalla kun kannattelee toisella kädellä koiran takapuolta – mutta minä en valitettavasti yhtälössä näe koiraa, jota kohdellaan hyvin tai oikein.

Pentuneuvolassa kuvataan positiivista koirankouluttamista ääripäätoimintana, jonka vastakkaisessa ääripäässä on koirien fyysisesti aggressiivinen kouluttaminen. Vilander itse kokee sijoittuvansa näiden ääripäiden välimaastoon, mikä hänen näkemyksensä mukaan tietenkin on se paras paikka. Positiivisen koirankoulutuksen ideologia vaikuttaa Vilanderista olevan koiran (toista hänen lempisanaansa käyttäen) lällyttämistä, mikä johtaa ongelmiin, koska ihminen ei ole koiran mielestä johtaja.

Vaikka kirjassa ei käytetty termejä ”räminäpurkki” ja ”heittoketju”, osasin sijoittaa nämä Vilanderin ongelmakoirakoulussa tutuiksi tulleet asiat Pentuneuvolan rivien väliin. On toki ymmärrettävää, että tällaisista koulutusvälineistä ei kirjassa ollut puhetta, koska kyseessä on teos pennunkasvatuksen tueksi, ei ongelmakoiran kouluttamiseksi, mutta minusta tuntui kurjalta, ettei tämänlaiset koiraa säikyttelevät ja kaltoin kohtelevat koulutusmetodit olleet hävinneet reilussa kymmenessä vuodessa mihinkään.

En halua, enkä eettisten periaatteideni takia edes voisi, suositella Pentuneuvolaa kenellekään opaskirjaksi koiranpennun kouluttamiseen. On monia tapoja kouluttaa koira, enkä voi sanoa, mikä niistä on oikea tai väärä, mutta mielestäni koiran kouluttamiseen (tai kasvattamiseen) ei kuulu koiran alistaminen. Koirat ovat upeita eläimiä, jotka ansaitsevat kunnioitusta, eivät pakottamista ja pelottelua.

5 thoughts on “Kirjanen: Pentuneuvola

  1. Vaikea uskoa, että PeVi-koulutus on vielä voimissaan, mutta pakko kai se on. Surullista, että joku noilla opeilla pientä pentuaan ryhtyy kasvattamaan.

    1. Näinpä. Ymmärrän kyllä, että aikanaan Vilanderin opit ovat olleet ”moderneja” ja parempia kuin vanhat, mutta hän ei valitettavasti ole pysynyt kehityksessä mukana. Tänä päivänä hänen oppinsa ovat hyvin vanhentuneita – ja siitä huolimatta edelleen käytössä, vähintään hänellä itsellään. Toivottavasti ainakin asiakaskunta on pienentynyt.

      1. Pahinta tuossa metodissa on sen näennäinen loogisuus, johon ihan järkeväkin, joskin koiran oppimiseen perehtymätön ihminen saattaa haksahtaa. Vilanderhan perustelee toimintatapansa, ja kaiken koiran toiminnan selittäminen dominanssilla tai sen puutteella voi kuulostaa äkkiä ihan järkevältä. Ihminen niin mielellään inhimillistää koiraa ja ylitulkitsee sen tarkoitusperiä.

        1. Näinpä. Ja dominanssi liittyy Vilanderin mukaan ”susilauman” toimintaan. Hän vain unohtaa, että nykyinen koira on tuhansien vuosien jalostuksen tuote, eikä siis sama asia kuin susi. Looginen perustelu on aina vaikeampi kyseenalaistaa.

          1. Ja valitettavan usein nämä susilaumaan perustuvat käytösmallit eivät edes ole aidosta, luonnossa elävästä susilaumasta katsottuja vaan vankeudessa olevista susista, joiden käytös joiltain osin poikkeaa hyvinkin suuresti villinä elävistä susista.

Vastaa käyttäjälle Mimmi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.