Kitinäpäivä

Kitinäpäivä

Heräsin tänäänkin aamulla vastaanottamaan naskalihyökkäyksen: sormet, nenä ja poninhäntä saivat pikkupenturiehan verran kyytiä. Eihän se auttanut kuin nousta ylös ja tarjota tilalle sallittuja puruleluja, jotka eivät heilutteluistani ja huiskutteluistani huolimatta kuitenkaan kelvanneet. Aamutarpeet poika teki nätisti ulos ja ilokseni olenkin saanut todeta, että aika vähän tarvitsee kotona pissalammikoita siivoilla: pissat osuvat sisätiloissa pääsääntöisesti ”lattiavaipoille” ja paljon me käydään pihallakin, jonne Hupsu ei arista tehdä ollenkaan. Kakat on ensimmäistä aamua lukuunottamatta tehty joka kerta ulos.

Aamuruoka ei jostain syystä pojalle tänään kelvannut – kuten ei kelvannut eilen iltaruoatkaan, tai millään muullakaan ruokailukerralla liotettu nappulapöperö. Syömättömyyden (ja oman laiskuuteni) takia päätin siis kokeilla, josko purkkiruoka maistuisi paremmin. Aamupäivästä lähdimmekin kyläilemään Peten koiratarvikkeeseen.

Autoilu meni mallikkaasti vauvelin nukkuessa menomatkalla sylissäni ja tulomatkalla jaloissani – mutkat ja töyssyt eivät pienen unia häirinneet. Peten koiratarvikkeessa poika sai osakseen ihastelua ja rapsutuksia, ja saipa se muutaman makupalankin yhdeltä myyjältä. Sen verran myymälä oli kuitenkin hajuineen, äänineen ja ihmisineen Hupsun mielestä jännä paikka, ettei pieni halunnut omin jaloin kävellä. Kotiin päästyämme laitoin kuppiin juuri ostettua purkkiruokaa ja nopeasti se kuppi sitten tyhjenikin.

Iltapäivän alkupäässä käväisimme Hupsun kanssa taas metsikönreunassa. Ajattelin, että menisimme hieman pitemmällekin, mutta Hupsu näytti olevan eri mieltä. Se alkoi hepulileikkiä vasta, kun palasimme riittävän lähelle kotioveamme (siihen samaan paikkaan kuin eilen). Hauskaa sillä näytti kuitenkin olevan: pieni, kömpelö koiranpentu törmäili, kompasteli ja pyörähteli milloin mihinkäkin suuntaan. Välillä Hupsu kävi maistelemassa housunlahjettanikin ja tarjosin tilalle aina jonkin pienen risun – risut Hupsu jemmasi joka kerran johonkin mielestään hyvään paikkaan ja petasi varvikkoa siihen päälle. Hassu otus.

Tämän päivän touhuja on hieman varjostanut Hupsun jatkuva piippaus. En ole vielä oikein saanut irti, mistä se johtuu, koska sitä on esiintynyt niin sisällä kuin ulkonakin – ja erilaisissa tilanteissa. Ehkä pojalla on ollut nälkä. Ehkä hätä. Ehkä se on alkanut kaivata emoaan ja on jonkinlaisessa murroksessa meille asettumisensa kanssa. Toivottovasti huominen on pienellä helpompi päivä.

Tänään onnistuin alivalottamaan kaikki kuvani. Sain pelastettua Photoshopilla vain muutaman otoksen käytettäväksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.