Koirapuistoon?

Koirapuistoon?

Tämän viikonlopun teema on ollut koirapuisto. Eilen ajelutin Hupsun itäiseen Helsinkiin, Uutelan koirapuistoon, ja tänään kävimme tutustumassa Vallinojan koirapuistoon ihan vain täällä Vantaan perämetsässä. Molemmat puistot ovat oikein kivoja puistoja – eri syistä.

Uutelan koirapuisto on hyvin hoidettu puisto Särkkäniemen luonnonsuojelualueen kupeessa, syrjässä asutuksesta. Se on iso ja tasainen pläntti, jossa on ajateltu sekä koiria että omistajia – ihmisille on pyllypaikkoja ja tuhkakuppeja, koirille pari agiestettä ja vesikuppeja. Muutamia puitakin puistossa on, ettei keskipäivän auringonpaahde liiaksi koettele. Sosiaalisen median ihmemaassa totesin myös, että kyseinen koirapuisto on kuin pieni yhteisö – koirapuiston Facebook-sivua selatessa yhteisöllisyys oli vahvasti näkyvissä.

Vallinojan koirapuisto sen sijaan on rakennettu rinteeseen, keskelle asuinaluetta. Epätasainen maasto ja korkea heinikko kutsuvat koiria tutkimusmatkalle. Erityistä plussaa puisto saa lisäksi ”sisääntulokarsinasta”. Koiran kanssa voi tulla helposti portista sisälle ja ottaa valjaat pois ennen kuin astuu seuraavasta portista varsinaiseen puistoon. Tällainen samanlainen ratkaisu löytyy myös Korson koirapuistosta. Myös Vallinojan koirapuistolla on kivasti kokoa – ainakin isojen puolella. Pienten puoli vaikutti ankealta. Lisäksi puisto oli Uutelaa metsäisempi ja siten parempi tällaiselle ammattihikoilijalle.

Uskaltaisin veikata, että näistä kahdesta puistosta Vallinojan koirapuistosta tuli Hupsun uusi suosikkipaikka. Hupsu kun on melkoinen puskajussi, joka rakastaa vinttaamista pitkässä heinikossa ja kiipeilyä kiville. Hieman miinusta puistolle on kuitenkin annettava lentoliikenteestä, joka puiston kohdalla on sen verran matalalla, että lentomelu vihloi valmiiksi kipeää päätäni.

Harmillisinta tämän viikonlopun koirapuistohenkaroinnissa on ollut kuitenkin se, että seuraa ei innokkaalle lapikkaalleni ole ollut. Uutelassa oli liikennettä, mutta kohdalle ei osunut ensimmäistäkään leikki-innokasta kaveria, Vallinojan puistossa puolestaan ainoa puistoileva koira meni pienten puolelle. Viimeksi mainitussa puistossa Hupsu osasi kuitenkin paremmin viihdyttää itseään – juurikin heinikon takia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.