Korsorundilla

Korsorundilla

Tänään töiden jälkeen ketutti suurin piirtein ja noin kaikki. Siksi en päässyt kouluun asti. Sen sijaan suuntasin Hupsun kanssa päästelemään höyryjä Korsorundille. Tai ainakin melkein Korsorundille. Ei me nimittäin ihan Korsoon asti päästy, mutta vähän lievettä hipaistiin.

Mielialalle teki hyvää paitsi ulkoilla myös huomata, että metsiköityneestä elämäntyylistämme huolimatta muun muassa pyörien ohi me päästään jo aika kivasti. Ainakin siihen asti, kunnes pyörän päällä istuukin pikkuihminen. Pikkuihmiset kun olisivat niin kivoja!

Autot ja junat sivuutetaan ihan nätisti. Osa kävelijöistä ja hölköttelijöistäkin saa mennä – niin kauan kuin ojanpohjalla riittää haisteltavaa. Mutta ne koirat! Ne kaikki IHANAT muut koirat! Niiden ohi ei vain yksinkertaisesti voi mennä riekkumatta. Kaikkien kanssa pitäisi saada kuonotella ja painia. Siinä sitä sitten tuntee itsensä kovin huonoksi ja osaamattomaksi, kun ne kaikki IHANAT muut koirat kulkevat nätisti ohi, mutta meidän epeli tempoo ja vinkuu ja on ihan kahjona.

Sen siitä saa, kun ei paneudu koulutushommiin ja samoilee lähinnä metsissä. Katukuvassa liikkuvat mäyräkoirat, perhoskoirat, seropit ja terrierit ovat aivan liian vastustamattomia. Ainakin Hupsun mielestä.

Aivan koirakurjaksi lenkki ei kuitenkaan jäänyt. Hupsu pääsi nimittäin tekemään tuttavuutta vastaankävelevän lapinkoirakimulin kanssa. Riemukas kohtaaminen muuntui sen sileän tien painileikiksi ja vuotiainen tyttökaveri oli selvästi Hupsun lenkin kohokohta.

Harmi vain, että välittömästi, kun jatkoimme matkaa, tajusin tehneeni tervehtimistilanteessa(kin) virheen. Päästin nimittäin Hupelon tempomalla maaliinsa. Ensin kun olisi pitänyt istuttaa poika aloilleen ja sitten palkata kuonotteluluvalla.

Sisälläni asuva pieni koirankouluttajanalku tuntuu painuneen jo talvihorrokseen. Kunhan nyt ei vaan mitään ikiunia vetelisi. Onneksi Hupsu on kuitenkin kiltti ja sosiaalinen koiranalku! Elämä sen kanssa on suhteellisen helppoa, vaikka välillä tuleekin mentyä siitä kohdin, jossa aitaa ei ole ollenkaan.

2 thoughts on “Korsorundilla

  1. Meillä Eka on jo yli 6 v eikä vieläkään päästä pyörien ohi kauniisti (aina). Tosin se oli 1 ½-vuotinen meille tulleessaan ja kouluttamaton, joten en tiedä mitä joku pyöräilijä on mahdollisesti sille pentuna tehnyt. Eka päästää toiset koirat lähelle, mutta jos ovat paljon nuorempia, me nykyisin väistetään, kun Eka ei osaa leikkiä. Huomaan selvästi, että asia on alkanut harmittaa sitä ja se väistää sujuvasti jos joku tulee vauhdilla kohti. Tosin raadeltavaksi joutuminen 2 v sitten saattaa myös vaikuttaa. Yllättävän hyvin se on kuitenkin meidän kanssa oppinut kulkemaan hihnassa vaikka koulutusta ei juurikaan ole ollut. Meillä on ihan ihana luomu dreeveri!

    1. Se on aina kurja, jos koira reagoi negatiivisesti johonkin. Se on kai vaikeampi korjata – joskaan ei mahdoton. Dreevereistä minulla ei ole kokemusta, mutta ainakin tämä lapinkoira tuntuu olevan aika ”helppo”. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.