Kuvakulma: Tutuiksi tullaan

Kuvakulma: Tutuiksi tullaan

Hupsun ensimmäinen yö uudessa kodissa on takana. Poika nukkui lähes koko yön ja kaikki pissat tuli tehtyä ”paperille”. Nukuin Hupsun kaverina patjalla eteisen lattialla, eikä allekirjoittaneen yö mennyt ihan niin rattoisasti kovan makuualustan takia. Muutaman kerran Hupsu herätti minut yön aikana nappaamalla sormesta kiinni, mutta muuten sain minäkin koko yön nukkua. Tänään poika on vaikuttanut siltä, että taidan nukkua vielä ensi yönkin sen kaverina – itkeskelyä esiintyy välillä, vaikka muuten Hupsu onkin reipas ja rauhallinen.

Tutkittiin tänään aamupäivällä hieman lelukopan sisältöä ja tutustuttiin naksuttimen ääneen. Sen jälkeen käytiin ulkoilemassa ensin meidän omalla, aidatulla pihalla ja sen jälkeen etuoven edessä aukevan metsikön reunassa. Vauhtia Hupsulla riitti hurjasti: se poukkoili varvikossa, teki kuperkeikkoja risukossa ja yritti retuuttaa kengännauhojani (olinpas julma, kun kielsin). Sisälle tultuamme Hupsu valloitti itselleen nukkumapaikan eteisestä, tuulikaapin oven vierestä ja sain huudella miehelleni, että tulee varovasti sisään. Onneksi Hupsu jäi nukkumaan oven saranapuolelle, joten ovea sai sen verran raotettua, että mies pääsi pujahtamaan ovenraosta sisälle.

Omalla pihalla on vielä aika paljon lunta. Hupsu on melkoinen lumipeto.
Risupainia.
Risusta on hyvä kiskoa.
Voiko mitään näin suloista olla?
Toisella puolen taloa oli jännempää.
Metsässä ei ole luntakaan yhtään niin paljon kuin omalla pihalla.
Hupsu on syntynyt koirakuvamalliksi! Vielä kun allekirjoittanut oppisi kuvaamaan tummaa koiraa.
Hurrrja vauhti.
Hieman epäilytti pitää Hupsua vapaana, kun naapureita on niin lähellä, mutta hyvin näytti vielä tulevan perään. Omapäinen taitaa tästä pikkuherrasta tosin kasvaa – rohkeasti juoksenteli ympäriinsä.
Tuleva hyppymestari.
Metsässä on paljon jänniä juttuja.
Kaatuneen puunrungon yli hyppiminen oli myös hauskaa – ylipääsyn jälkeen tehtiin kuperkeikka kyljelleen ja välillä maavara oli liian matala ja masu otti kiinni.
”En varmana tule vielä sisälle.”
”Mitäs tuolla on?”

10 thoughts on “Kuvakulma: Tutuiksi tullaan

  1. No siinä se nyt on! Voiko enää ihanampaa olla?! :O Pikkuinen untuvapallo! :-* Hupsu on selvästi sitä koirien alalajia, jota pitää halailla vähän väliä. Ja juu, ei helpota omaa pentukuumetta nämä kuvat… Onnellista yhteiseloa ketunpojan koloon!

    1. Hupsu on aivan mahtava! Ja kyllä, sitä on ehdottoman pakko halailla… ja nuuhnutella ja silitellä! <3
      Pentukuvat eivät ikinä auta kuumeeseen. Se on sinänsä kyllä harmillista.
      Hupsu kiittää - emäntä myös. Täällä ollaan rinta rottingilla ylpeydestä!

  2. Hienoja kuvia, mutta mikäs on ottaessa, kun on hyvä malli. Hyvä, että on reipas heti alusta lähtien.
    Montakohan yötä Mimmi nukkuu eteisen lattialle 😉

    1. Taitaa kyllä kaksi yötä riittää – nyt jo vihloo hartiaa. 😉
      Reippaus on hyvästä ja on ihan totaalisesti yllättänyt. Tasaisen oloinen koiralapsi tämä. Välillä riehutaan ja sitten taas simahdetaan.
      Odotahan vain Mûmak! Pian on sinussa monta neulanterävää naskalia kiinni. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.