Kuvakulma: Ulkoilua rakastava koira

Kuvakulma: Ulkoilua rakastava koira

Olen oppinut viime päivinä yhtä ja toista: esimerkiksi tiedän nyt, että on olemassa lasten tv-sarja Yökyöpelit ja Macarena-väännös, allakka pullakka muna makaroni… eiku… hetkonen! Tämähän oli koirablogi. No, kiitos näistä lapselleni, somelle ja sille aktiiviselle äiti-ihmiselle, joka linkkasi kyseisen kipaleen Facebook-päivitykseni alle. Pyörii pinkeitten pimujen pyllysilikoni. Oliko oikeasti kyse LASTEN tv-sarjasta?

***

Ollaan oltu kolme päivää maalla, anoppilassa. Hupsu on saanut taas nauttia rinta riemusta pakahtuen ulkoilmaelämästä. Sisällehän sitä ei nimittäin maalla saanut. Paitsi lauantaimakkaralla. Silloinkin vauhti oli hitaampi kuin selkävikaisen randommummelin kauppareissu rollaattorilla. ”Jos mä nyt tän kerran ehkä viitsisin.”

Kuuma päivä Fiskarsissa.

Öinen kohtaaminen rupikonnan kanssa oli jännittävä. Hupsu kiersi konnaa sopivan matkan päässä, välillä hieman lähestyen ja sitten sutjakasti taaksepäin pompaten. Vähän konnalle piti muristakin. Häntä heilui koko ajan. Oliko mielessä yösyöpöttely vai leikkihetki – enpähän tiedä. Onneksi konnaparka sai rauhassa loikkia talon alle piiloon – Hupsun kuono vanavedessä.

Automatkustaja

Sen verran epäonnisesti oli myös käynyt, että metsäntakaisen naapurin sonnilauma oli juuri ennen maalle saapumistamme päättänyt lähteä päiväkävelylle anopikkaani pihaan. Siinä oli pienellä paimenella ihmeteltävää, kun kulki hajuja pitkin metsänreunassa. Uskaltautuipa karvalapsi metsäänkin asti, pois ihmisten näköpiiristä. Kuuloetäisyyden se kuitenkin säilytti. Ei tosin siksi, että olisi huutoja kuunnellut, vaan siksi, että löytäisi takaisin oikealle tontille, kun metsäseikkailu lakkaisi kiinnostamasta.

Vähän pallolla leikittiin.

Vasta kolmantena päivänä Hubis oli niin väsynyt, että se vapaaehtoisesti tuli avoimesta ovesta sisään torppaan ja loikkasi sohvalle nokosille. Kyllähän se välillä yritti ulkonakin silmiään ummistaa, mutta eihän sellaisesta nukkumisesta mitään tule! Koko ajan kuuluu erilaisia ääniä. Milloin se on lintu, joka huutelee, milloin auto ajaa pihaan ja milloin kaksipyöräinen päristelee pitkin maantietä. Pienelle koiralapselle siinä on paljon ihmeteltävää.

Ohjelmaakin muutamaan päivään mahtui mukavasti. Maanantaina kävin ensimmäistä kertaa Fiskarsissa (tai ”Fiskarissa”, kuten se suomalaisittain kai kuuluisi sanoa) ja tiistaina käytiin Tammisaaressa helluntailaisten kirppiksellä ja Raaseporin suurkirppiksellä. Onneksi rahaa oli nihkeästi mukana, joten en onnistunut tuhlaamaan itseäni vararikkoon. Erityisesti Fiskarsin Paja Shopissa olisi ollut kaikenlaista ihanaa shoppailtavaa.

Tänään kotiuduttuamme raahauduin vielä hyvin väsyneen koiroon kanssa koirakoulun rästitunnille. Nakkeja täynnä oleva treenitasku jaksoi kiinnostaa hetken, mutta nopsaa tuli Hupsun nakkimaha täyteen ja väsymys herpaannutti keskittymisen. Se olikin sitten sillä taputeltu kurssi. (Tällä viikolla olin jopa oikeaan aikaan paikalla, viime viikolla kun olin tunnin myöhässä.)

Pörröpullukka
Kyllä siitä vielä koira tulee.
Välillä pitää istuskella ja miettiä.
Oksia on kiva napostella.
Taivaalla lenteli vikkeliä siivekkäitä.
Koska jokaiselle kivelle on kiivettävä.
Poikkeuksellisesti Hupsu nautti aamuauringosta allekirjoittaneen kanssa. Kuuden aikaan aamulla.
Juokseminen vaan on niin ihanaa!
Kepitkin on ihania.
Ja välillä voi taas vaan ihmetellä.
Aamupalaa uudesta aktivointilelusta.
Aamuköllöttelyt
Pikkulevon jälkeen jaksaa taas painaa.
…mutta lopulta väsy vie voiton…

Pahoittelen kuvien paljoutta. En kyennyt karsimaan enempää.

4 thoughts on “Kuvakulma: Ulkoilua rakastava koira

  1. Kiva loma sinulla. Konnien kanssa kannattaakin olla varovainen. Ovat hiukan myrkyllisiä. Sinä olet fiksu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.