Tänään (no siis torstakina) tehtiin päiväreissu Rautjärvelle. Ohjelmassa oli sisarustapaaminen Lepi-emon luona. Sää suosi, ruoka oli nannaa, seura teki erakoitumaan päin olevalle mielelleni erityisen gutaa ja paikalle saapuneilla veljeksillä oli lystiä.

Nelikuisen sisarusparven lapsosista leikkiriehaamassa olivat kaikki neljä veljestä. Siskot eivät valitettavasti olleet mukana, mutta eipä pojat niitä osanneet kaivata. Lassi, Jesku, Ruka ja Hupsu rallattelivat sujuvasti ilman sisariaankin.

Hupsu oli selvästi veljiään väistävämpi ja otti vilkkaimmin kontaktia vieraisiin ihmisiin. Se ei myöskään vaikuttanut yhtä laumasielulta kuin veljensä, vaan kävi välillä tutkailemassa omiaan. Pentujen keskinäisiä suhteita seuratessani totesinkin Hupsun olevan pojista kaikkein eniten minun kaltaiseni: sosiaalinen oman tien kulkija. Joko siis tulin valinneeksi pentulaatikosta juuri oikean pennun (tai ehkä Hupsu valitsikin minut) tai sitten Hupsu on vain näppärästi mukautunut elooni ja olooni.

Oho. Hups. Kuvat näyttäisi ajallisesti olevan nurinkurisessa järjestyksessä. Ei jaksa, ei pysty. Olkoon. 😀

• 
•