LTE – Kiltti kotikoira

LTE – Kiltti kotikoira

Eilen illalla aloin epäillä, oliko sittenkään oikein ilmoittaa Hupsua luonnetestiin. Muistelin sivusta seuraamiani testauksia ja keräsin itselleni pienoista ahdistusta siitä, että yhdessä testin osiossa koira sidotaan kiinni ja jätetään yksin kohtaamaan tilanne, jossa uhkaava ihminen lähestyy kytkettynä olevaa koiraa. Mielessäni kävin läpi kaikenlaisia kauhuskenaarioita, joissa onnistun traumatisoimaan herkän koirapoikani.

Vaan tehty, mikä tehty. Käänsin mietekopassani asian päälaelleen ja päätin, ettei luonnetestejä järjestettäisi ollenkaan, jos ne aiheuttaisivat koirille traumoja – ja ainahan voisin puhaltaa pelin poikki jopa kesken testauksen, jos siltä tuntuisi.

Tänään aamulla siis suuntana oli Tuusula. Pari pakkasastetta ja jääkaappikylmä auto auttoivat minua saamaan silmäni auki ja minusta oli erityisen mukavaa, että ystäväni oli lupautunut seurakseni (lue: valokuvaajaksi). Mieli oli siis melkoisen hyvä. Edes vieraiden ihmisten näkeminen ei hermostuttanut minua.

Ihana lelu jaksoi kiinnostaa hetken – aivan kuten kotonakin.

Itse luonnetesti ei aiheuttanut minulle mitään yllätyksiä. Suurin haaste minulle oli se, etten saanut olla Hupsun tukena ja turvana, vaikka Hupsu selvästi niitä minulta haki. Ja mikäpä ihme tuo edes oli! Pennusta asti olen vahvistanut Hupsun kanssa minuun nojaamista vaikeissa tilanteissa, koska Hupsulta se on käynyt aina luonnostaan. Sitä paitsi on paljon mukavampi kuljettaa koiraa, joka ei koe tarpeelliseksi ratkaista tilanteita itse ei-toivotuin tavoin.

Testaus alkoi tuomarin kanssa Hupsun taustoista jutellen ja Hupsunkin mielestä kivoin asioin, kuten ihmisiä tervehtien ja leluihin tutustuen. Mitään suurta intohimoa Hupsu ei leluja kohtaan tuntenut, vaikka hieman niiden perään loikkikin.

Kamala The Kelkka tulee kohti.

Siirtyessämme testin seuraavaan vaiheeseen (The Kelkkaan) alkoi Hupsun tähän astisen elämän suurin rääkki: kelkka oli hurjan pelottava ja sille oli pakko haukkua, tilannetta pahensi se, etten minä reagoinut kelkkaan, enkä Hupsuun mitenkään. Olkapää oli pariin otteeseen revetä liitoksistaan, kun Hupsu rempoili ympärilläni. Ja niin ikävän maun tuo The Kelkka jätti, ettei sitä oikein uskaltanut lähestyä sittenkään, kun se lakkasi liikkumasta. Mamman sylistä sitä saattoi hieman haistella.

Sama haukkuhumppa jatkui uhkaavan ihmisen kohdalla: Hupsu paineli allekirjoittaneen taakse mölyämään uhkaavan ihmisen lähestyessä. Uhkaavasta mukavaksi muututtuaan ihminen oli kuitenkin ihan ok ja sitä saattoi jopa hieman tervehtiä. Sen sijaan välttelykäyttäytymistä aiheutti kaikki ei-elollinen pelästyttävä asia: pahamaineisen kelkan lisäksi maasta yhtäkkiä nouseva haalari ja takana rämisevä tynnyri olivat itse Hui Kauhistus!

Josko vähän mamman sylin kautta kurkistais.

Ehkä mielenkiintoisin testiosio oli mielestäni ”pimeä huone”, jonne oli aseteltu The Kelkkaa muistuttavaa rakennelmaa, jätesäkkejä, lautaa ja narua sekä pari riepua, jotta koira joutuu hieman mutkittelemaan tilassa. Huoneen perällä pimeässä istuessani Hupsun tullessa minua ”etsimään” jouduin puremaan huultani kuunnellessani, mitä tilassa tapahtuu, etten alkaisi hihittää ääneen. Hupsu ei ilmeisesti juuri vaivautunut haistelemaan ja eteneminen onnistui vain, jos molemmat tuomarit olivat koko ajan matkassa (jos toinen jäi jälkeen, Hupsu kävi hakemassa hänet). Kertaalleen Hupsu kävi ihan edessäni huomaamatta minua ennen kuin sitten lopulta löysi minut.

Tynnyriä saattoi vähän nuuhkaista, mutta oli paljon parempi, kun mamma oli välissä.

Viimeiset kaksi testiosiota olivat mielestäni suoraan sanottuna paskimmat (ainakin Hupsun tapauksessa). Yksin kytkettynä uhkaavan ihmisen kohdatessaan Hupsu oli selin uhkaan. Ilmeisesti Hupsu ajatteli, ettei uhkaa ole, jos sitä ei näe. Ihmisen muututtua taas mukavaksi oli Hupsukin asian kanssa suhteellisen fine.

Loppukaneettina testattiin vielä Hupsun laukauspelottomuutta. Saimme kävellä ekstraakin, koska tuomarit eivät oikein osanneet päättää, mikä Hupsun reaktio oli. Lopulta he päätyivät siihen, että Hupsu on laukauskokematon. Uusiutuvien laukausten yhteydessä he olivat tulleet siihen tulokseen, että kerta kerralta ja vähän kerrallaan Hupsun reaktio väheni – joskaan ei sammunut kokonaan.

Allekirjoittanut kamppaili sisäisesti, ettei juokse pelastamaan koiraansa.

Testin loputtua minä huokaisin helpotuksesta ja Hupsu parkkeerasi jalkojeni väliin. Valitettavasti poika vain ei toipunut testistä ihan yhtä hyvin kuin minä, vaikka ympärille kerääntyikin ihmisiä rapsuttelemaan. Jokaista Hupsu taisi vaimeasti tervehtiäkin – paitsi sitä ainoaa miestä, sitä hyvin epäilyttävää miestä, joka oli koko testin ajan seissyt keskellä kenttää.

Mitä se testi sitten kertoi Hupsusta?

Ei tosiaan mitään, mitä en olisi vielä tiennyt. Tuomarin mukaan Hupsun paras puoli oli luoksepäästävyydessä ja ystävällisyydessä. Lisäksi Hupsu oli temperamentiltaan erittäin vilkas ja kovuudeltaan pehmeä. Puuttumaan Hupsulta jäi terävyys ja taisteluhalukin oli pieni. Pisteitä testistä kertyi 54, mihin tuomari lisäsi, että meillä on oikeus uusia testi halutessamme (suosittelu oli, että vähintään puolen vuoden väli ja testin suorittaminen eri paikassa).

Vihdoin ohi.

Eniten testi ehkä kertoi minulle kuitenkin minusta: empatiakykyni oli koetuksella, kun en saanut tukea koiraani sen sitä tarvitessa, mutta ennen kaikkea sain huomata, että oikeastaan tunnen koirani todella hyvin. Tieten tahtoen en kuitenkaan ole valmis asettamaan Hupsua samaan prässiin uudelleen, joten emme todellakaan tule uusimaan testiä, jota ei alunalkaenkaan ole suunniteltu ihanille ja rakkaille lemmikkiystäville, vaan palveluskoirille.

Luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan Hupsu on juuri täydellinen koira minulle – vikoineen ja puutteineenkin!

(Luonnetestipöytäkirja Hupsun sivulla.)

2 thoughts on “LTE – Kiltti kotikoira

  1. Minä olen aina miettinyt, että haluaisin osallistua koirien kanssa luonnetesti 2.0-versioon (kuvitteellinen kakkosvaiheen luonnetesti), joka olisi muutoin sama kuin normaali virallinen luonnetesti, mutta siinä koiranomistaja saisi käyttäytyä normaalisti. Olisi mielenkiintoista verrata koiran käytöstä samoissa tilanteissa passiivisen ja aktiivisen omistajan kanssa. Lumes esimerkiksi yllätti minut olemalla testissä aikamoinen pelkuri, vaikka se aina kaikkialla muutoin antaa itsestään todella rohkean ja reippaan kuvan eikä koskaan ole edes jännittänyt mitään, mutta se sitten johtuikin vain siitä, että saa tukea minusta. Olisi hauska päästä kokeilemaan, miten Lumeksen käytös muuttuisi, jos saisinkin luonnetestissä olla sellainen kuin muutoinkin olen, niin olisiko Lumeskin sitten sellainen kuin normaalisti on – vai olisiko testi siitäkin huolimatta sen verran erilainen juttu, että luonteenheikkoudet tulisivat edelleen ilmi.

    1. Tuo voisi kyllä ollakin mielenkiintoinen tapa verrata – vaikka Hupsu on ihan normaalioloissakin selvästi lapanen, eikä todella anna itsestään erityisen rohkeaa kuvaa. Sen sijaan luonnetesti sijoitettuna esimerkiksi ”lenkkipolulle” olisi mielestäni parempi. Silloin koirakin olisi eri moodissa, kun saisikin haistella puskia ja olla oma itsensä yllättävässä tilanteessa. Keskellä hiekkakenttää panta, jota meillä ei normioloissa käytetä, kaulassa Hupsun mielentila on jo valmiiksi erilainen. Hupsun mahdollinen jalostuskäyttöhän minulla on ollut yhtenä taka-ajatuksena luonnetestille (oman mielenkiintoni ollessa toki suuremmassa roolissa), mutta tällä hetkellä olen kallistumassa kielteiselle kannalle juuri tuon LTE:n tuloksen takia. Onneksi sitä ei nyt tarvitse päättää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.