Luennolla: Koiran ravitsemus osa I

Luennolla: Koiran ravitsemus osa I

Ajattelin aloittaa opinahjossa kuuntelemieni luentojen yhteen niputuksen ehkä jopa kiistellyimmästä aiheesta: koiran ruokinnasta. Aihe sinänsä lienee vaarallinen kolo nenänsä työntämiseen, mutta päätin yrittää olla mahdollisimman puolueeton. Totean siis asiat vain kuten ne olen luennoilta ymmärtänyt. Ja koska kyse on minun ymmärryksestäni, on mahdolliset asiavirheetkin minun syytäni (ei suinkaan luennoitsijan).

Lisäksi tulin siihen tulokseen, että ravitsemusluennot on syytä pilkkoa osiin, ettei yksittäinen blogikirjoitus paisu ihan mahdottoman pitkäksi. Jatkoa siis seuraa, kun saan taas hiottua tekstejä lisää. Ajallisesti luennot ovat tulleet kohdalleni eri järjestyksessä kuin niistä tänne kirjoitan, mutta sillä ei liene suurtakaan merkitystä lukemisen kannalta – ovathan luennot koulussamme aina omia kokonaisuuksiaan.

Olli Wuorimaa – Hannes Lohen aisapari, innostava ja selkosuomea puhuva koiratiedeihminen – piti koulullamme luennon koiran ruoansulatuksesta, käytännössä siis koiran monipuolisesta ja tasapainoisesta ravitsemuksesta. Harmistukseni oli hävyttömän suuri, kun valtava määrä mielenkiintoista tietoa oli ahdettu vain muutamaan hassuun aamupäivän tuntiin, mikä (ilmeisesti) johtui Wuorimaan omasta kokemuksesta, ettei hänellä riittäisi sanottavaa sen pitempään.

Elimistössä vallitsee epätasapaino

Ruoansulatuksen keskiössä olevan aineenvaihdunnan kautta voidaan vaikuttaa koiran kokonaisvointiin. Mahdollinen ravintoaineiden puute ja/tai niiden keskinäinen epätasapaino näkyvät koirassa useilla eri tavoilla, useimmiten ensin kutisevana ihona.

Muita elimistössä vallitsevaan epätasapainoon viittaavia oireita ovat esimerkiksi tassujen punoitus, korvatulehdus, turkin kiillottomuus, apatia ja furunkuloosi. Näille ensimmäisenä ilmeneville oireille yhteistä on se, että ne ilmenevät kehon uloimmissa osissa, sillä ensisijaisesti elimistö pyrkii kattamaan tärkeimpien elintoimintojen ravintoainetarpeen.

Haitallista näiden oireiden kannalta on se, että nykyajan trendikäs allergiadiagnosointi on usein ensimmäinen vastaus iho-oireisiin, vaikka Wuorimaan oman kokemuksen ja tutkimustiedon perusteella kyseessä on useimmiten elimistön sisäinen epätasapaino, joka on hoidettavissa ravintoterapialla. Wuorimaan mukaan (eläin)lääketiede lähteekin etsimään ja hoitamaan oireita, kun taas ravinto-oppiin perehtynyttä kiinnostaa syy oireiden taustalla.

Suoliston merkitys

Suolisto huolehtii yli 70-prosenttisesti elimistön vastustuskyvystä, mikä tarkoittaa ravitsemuksellisesti sitä, että suoliston mikrobikannasta tulee pitää hyvää huolta. Yleisin tulehdus johtuu elimistöön normaalistikin kuuluvan hiivan liikakasvusta, jolloin se vie elintilaa maitohappobakteereilta. Hiivatulehdus onkin oire suoliston ja vastustuskyvyn toimintahäiriöstä.

Myös antibiootit aiheuttavat hallaa suoliston mikrobistolle, sillä ne tappavat myös hyviä bakteereita, jolloin ”pahat bakteerit” pääsevät tuhoamaan suolistoa ja suoliston toiminta heikkenee. Suoliston mikrobikantaan voidaan vaikuttaa edullisesti beeta-glukaaneilla ja prebiooteilla.

Koiran ravinto

Koiralle hyvä ravinto sisältää kaikki koiralle välttämättömät ravintoaineet, joiden keskinäiset suhteet ovat tasapainossa. Esimerkkinä Wuorimaa nosti esille, että monet vitamiinit imeytyvät samaa kanavaa myöten, jolloin liian suuri määrä yhtä vitamiinia voi haitata toisen vitamiinin imeytymistä. Samoin rasvahappojen kohdalla: jos kehossa on esimerkiksi liikaa Omega-6:ta suhteessa Omega-3:een, aiheutuu elimistöön tulehdustila, sillä Omega-6 ja Omega-3 ovat toistensa ”vastakkaiset myrkyt”. Tällöin seurauksena on ravintoaineiden tasapainon järkkyminen, mikä johtaa epätasapainoon elimistössä.

Tärkein yksittäinen ravintoaine koiralle on proteiini, jonka määrän tulee vastata koiran kulutusta. Parhaita proteiineja koiralle ravitsemuksellisesti ovat eläinperäiset proteiinit (kananmuna, kana, lammas, porsas, nauta), sillä niiden sulavuus on korkea. Toisin sanoen elimistö kykenee hyödyntämään eläinperäiset proteiinit paremmin kuin kasviperäiset proteiinit. Sekasyöjänä koiralle ei kuitenkaan ole suoranaista haittaa kasvikunnan tuotteista, vaikka se ei niitä välttämättä kykenisi hyödyntämään lyhyen ruoansulatusjärjestelmänsä takia. Erinäiset ”viljaton” ja ”paljon lihaa” -merkinnät ovatkin mainosihmisten kikka saada ihmiset ostamaan koirilleen markkinoimaansa ruokaa.

Parasta ravintoa koiralle olisi ns. BARF (Biologically Appropriate Raw Food = biologisesti sopiva raakaruoka), mutta sen oikein koostaminen on paitsi työlästä myös kallista. Kaikki koiran ravitsemukselliset tarpeet tulisi laskea oikein, eikä olisi lainkaan pahitteeksi, jos ruoan koostaja omaisi riittävä määrän tietoa koiran ruoansulatuksesta ja ravinnosta.

Itselleni tuli Wuorimaan luennolla yllätyksenä väite siitä, että on tieteellisesti todistettu koiran ja suden ruoansulatuksen eroavan toisistaan, sillä aiemmin olin elänyt siinä ”uskossa”, että koiran ja suden ruoansulatuskanavat ovat (vähintäänkin lähes) identtiset. Tämän tiedon pohjalta raakaruokaa ei tulisikaan koostaa sen mukaan, mitä suden ravintoon kuuluu, vaan ravinnon koostamisessa tulisi huomioida, että koira on alun perin ollut moniruokainen raadonsyöjä ja metsästäjä, ei puhtaasti lihansyöjä.

Wuorimaan mukaan kaikki Suomessa myytävät raakaruoat ovat tasokkaita, mutta nykyajan trendikkäässä 50/50-ruokinnassa tulisi ottaa tarkasti huomioon ravintoaineiden tasapaino. Todellisuudessa turvallisin jako olisi 80/20, jossa 80 % on laadukasta ruokaa. Tällöin 20 % ruoasta voi olla oikeastaan mitä vain ilman, että elimistön tasapaino järkkyy.

Kasvavan pennun kohdalla ravintoaineiden tasapainosta huolehtiminen on erityisen tärkeää. Vaikka genetiikka ohjaakin luuston kehitystä, voidaan sitä tukea ravinteilla. Ravintoaineiden epätasapaino kasvuaikana altistaa kasvuhäiriöille, oli sitten kyseessä ravintoaineen liikasaanti tai puutos.

Ravintoaineet kulutuksen mukaan

Koiran ravinnosta saamia ravintoaineita sekä koiran vastustuskykyä kuluttavat monenlaiset tekijät, jotka olisi hyvä huomioida koiran ravitsemuksessa. Esimerkiksi näyttelyissä käyminen ja muunlainen stressaaminen, kuten punkin tai kirpun purema, pelästyminen, allerginen reaktio tai perheeseen syntyvä lapsi voivat aiheuttaa epätasapainon koiran elimistöön. Ulospäin oireet näkyvät vasta 2-4 viikon kuluttua ja useimmiten ensimmäiseksi ihon oireiluna. Tällaisiin muutoksiin ravintoaineiden kulutuksessa voi yrittää vaikuttaa esimerkiksi nostamalla viiden päivän ajaksi ruoan määrää kymmenellä prosentilla (edellyttäen, että ravinto on riittävän monipuolista ja tasapainoista).

Wuorimaa nosti luennolla esille myös muutamia tapauksia, joissa koiranomistaja voi itse yrittää päätellä, mikä on oire ja millä sitä lähtisi hoitamaan. Punoittaviin tassuihin, ihon kutinaan ja korvatulehduksiin luennoitsija ehdotti lisäravinteiden antamista, ”härskille voille” haisevan koiran ruoasta sen sijaan pitäisi vähentää proteiineja ja liian energiselle, kasvavalle pennulle ruoka tulisi vaihtaa kevyempään ravintoon.

Koiran hyvinvoinnin lisäämisessä pääsee pitkälle jo sillä, että yksipuolisen ravinnon monipuolistaa. Mikäli koiran oireet ovat pahoja, on lisäravinteista hyötyä. Lisäksi ravitsemuksen tukena voidaan käyttää esimerkiksi luontaistuotteita (myös homeopatia), joita luennolla sivuttiin, mutta joista en sen enempää jaksa mainita (pääpointtina oli kuitenkin, että ne on suunniteltu tukemaan kehon ravintoainepitoisuuksia, eikä niistä ole hyötyä, jos elimistössä vallitsee epätasapaino). Eläinlääkäriä ei kuitenkaan tarvitse (eikä pidä) alkaa vältellä ja vastaanotolle onkin syytä mennä esimerkiksi tilanteessa, jossa koiralle on jo päässyt syntymään tulehdus.

Laadukkaan ruoan tunnistaminen

Laadukas koiranruoka sisältää monipuolisesti proteiinilähteitä, kokojyvää, rasvoja, kasviksia ja lisäravinteita. Lisäksi koiranruoassa tulisi aina olla kalaa jossakin muodossa kalan sisältämien Omega-3 -rasvahappojen takia. Paras vaihtoehto olisi, että kala (tai kalaöljy) olisi villilohesta, sillä kasvatetussa lohessa on jäämiä kalanruoan sisältämästä karsinogeenisesta etoksitiinista. Villilohiöljyn etuna on, että koira saa siitä tarvitsemansa DPA:n, DHA:n ja EPA:n.

Tärkeää Wuorimaan mukaan on huomioida, mitä tuoteselosteeseen on kirjattu. Esimerkiksi ”kananrasva” tai ”lohiöljy” ovat parempia ja informatiivisempia vaihtoehtoja kuin ”eläinrasva” tai ”kalaöljy”.

Lisäravinteista Wuorimaa halusi mainita yucca-uutteen, merilevän, glukosamiinin, l. acidophiluksen, MOS:n, FOS:n, betaklukaanit, kondroitin, seleenin ja beetakarotiinin. Lisäksi hän antoi erityismaininnan pellavansiemenelle, joka on hyvä vitamiinien lähde ja takaa Omega-3 -ryhmän alfalinoleenihapon saannin. Se myös toimii kehossa antioksidanttina (kehoa puhdistavana lisäravinteena).

Luennolle päätös

Luennon loppupuolella Wuorimaa sivusi vielä erilaisia perintötekijöiden ja ravitsemuksen välisiä vuorovaikutussuhteita (nutrigenomiikka), joista olisi ollut mielenkiintoista kuulla enemmänkin. Tulevaisuutta ajatellen on esimerkiksi pohdittu, voisiko geneettisiä sairauksia ”pitää hiljaisena” ravitsemuksen avulla.

Kaiken kaikkiaan Wuorimaan luennon tarkoituksena oli tuoda esiin terveellinen ja tasapainoinen ravinto, jossa ravinnon tasapaino on suhteutettu yksilön kulutukseen. Toisin sanoen: monipuolinen ja tasapainoinen ravinto johtaa lopputulokseen ’terve koira’.

One thought on “Luennolla: Koiran ravitsemus osa I

  1. Mä olen joskus kuullut tuosta, olisikohan Tuire Kaimion kertomana(?), että koirien ruuansulatuselimistö ei tosiaan enää 100% vastaisi sutta, koska historiaa erillään on kuitenkin jo jonkin aikaa. Ihan kuten ihmisillekin on kehitystä tapahtunut aikojen saatossa, kuten vaikkapa laktoosin sietäminen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.