Mukamas kiirettä

Mukamas kiirettä

Kävin viime sunnuntaina Koiran elekieli -luennolla. En oppinut ihan hirveästi uutta, mutta kouluttaja sai minut taas huokaisemaan helpotuksen suuntaan. Ehkä minä en olekaan niin uuvatti koiranomistaja kuin itselleni toitotan.

Innostuin luennon jälkeen kaivelemaan kouluttajan suositteleman kirjan e-kirjastosta itselleni lainaan. Mieleni tekisi ahmaista kirja loppuun – vaikka ihan tältä samalta istumalta. En kuitenkaan ole löytänyt aikaa sille, sillä olen liian pitkään lykännyt Kasvattajan peruskurssin aineistoon tutustumista. Kurssi on viikonloppuna ja materiaali pitäisi lukea ennen sitä.

Jossakin mieleni perukoilla homotsygootit, alleelit, DNA:t ja Kennelliiton sääntöviidakot sotkevat hermoimpulssieni kulkuratoja. Informaatioähky on ilmeinen. Toisinaan luen tajuamatta, mitä minä oikein edes luen – vai luinko sittenkään.

Hupsu-parka joutuu tällä hetkellä tyytymään läsnäolemattomaan lähi-ihmiseensä. Onneksi perheessämme on muitakin viihdyttäjiä. Silti minulla on huono omatunto. Pitäisi olla niin paljon parempi, niin paljon aktiivisempi, niin paljon ehtivämpi!

En voi olla ihmettelemättä sitä, miten onnistunkin aina iskemään vuoden ainoat äksönit samaan rakoon.

4 thoughts on “Mukamas kiirettä

    1. Tämä mammapa tietää, kuulkaas rakkaat karvalapsoset, että koirillakin voi olla puutteita koiran tulkitsemisessa. 😉 Vaan olihan se hyödyllinen luento ja ehdottomasti jokaisen koiranomistajan tulisi tietää ne asiat, joita luennolla läpikäydään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.