OT: Perkeliöttelöäkös tässä

OT: Perkeliöttelöäkös tässä

Otsikointi kunniaan. Älä kysy.

Jaksan hokea, että mitään ei tapahdu, ja samalla pyytelen anteeksi sitä, etten kirjoittele blogiini tai lue muiden blogeja. Oikeasti minun pitäisi sanoa, että KOIRIENI elämässä ei mitään tapahdu, ja pyydellä mieluummin anteeksi niiltä sitä, että olen tällainen huonohko koiranomistaja. Vaikka eivätpä nuo rakkaat karvakorvat anteeksipyytelyjä ymmärrä. Niiden kanssa pitäisi vain tehdä ja touhuta.

Suurin syy sille, etten ole ollut kovin aikaansaava kuluneiden kuukausien aikana, on ollut psyykkinen ylikuormitus. Olen paitsi yrittänyt välttävällä tasolla hoitaa opiskelujen, kotini ja pienen perheeni tuomat vastuut myös pyrkinyt auttelemaan sairasta äitiäni parhaan kykyni mukaan.

Vaikka opiskeluvaatimukset päättyivätkin kesäkuun alkuun, äitini autteleminen kiihtyi kuun puolivälin tienoilla. Tosin… ei se enää kai auttelemista ollut, tukemista lähinnä, vierellä kulkemista, päivittäin sairaalassa vierailemista. Kunnes tämän kuun alussa tuli se päivä, jona vierellä kulkeminen päättyi. Äitini kädestä kiinni pitäen katsoin, kuinka hän aloitti matkansa ajasta ikuisuuteen – luokse edeltä menneiden, toivon.

Niin. Elämä on korutonta ja ajoittain lohdutontakin. Puoli elämääni – koirani mukaan lukien – on saanut kärsiä siitä, etten ole ollut tasapainossa. En itseni, en elämäni kanssa. Arjen ja rytmin uudelleen löytäminen ottanee aikansa. En voi luvata kenellekään, että huomenna, ensi viikolla tai ensi kuussa olen taas jaloillani (ainakin sen verran kuin olin vielä vuosi sitten). Se päivä tulee vielä, mutta en ennalta voi sanoa, milloin.

Siksipä päätinkin, että vielä yhden ja viimeisen kerran pyydän anteeksi Sinulta niin blogini haudanhiljaisuutta kuin vastavierailemattomuutta.

Vielä jonain päivänä aktivoidun, ja jos en, niin hautaan blogini kaikessa hiljaisuudessa.

4 thoughts on “OT: Perkeliöttelöäkös tässä

  1. Osanottoni äitisi menettämisen johdosta. :'(
    Rankassa elämäntilanteessa blogin pitämisen ei todellakaan tarvitse olla korkealla prioriteettilistalla. Jos sillä listalla ollenkaan. Suru vie valtavasti aikaa ja voimia, joten kiire siitä toipumiseen ei ole. Koirillekin riittää tavallinen yhteinen arki, että niiltäkin syytöksiltä voit itsesi säästää.
    Voimia sinulle ja perheellesi! Jos vielä joskus palaat kirjoittamaan, niin täällä odotellaan. 🙂

  2. Jäi aiemmin kommentoimatta, kun en oikein tiennyt, mitä sanoisi, enkä kyllä tiedä vieläkään, mutta päivä kerrallaan eteenpäin, se riittää. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.