Pentuhaaveita

Pentuhaaveita

Ragnarin joulukuinen poismeno jätti suuren aukon perheeseemme ja kotiimme. Pieni koira täynnä luonnetta loistaa poissaolollaan jokaisessa päivässä. On päiviä, joina en ajattele Ragnaria kovinkaan paljoa, ja on päiviä, joina ajatuksiini ei juuri muuta mahdukaan. Lähipiirini ja tuttujeni koirat ovatkin olleet terapiaa koiranomistajansielulleni. Vieraiden koirien tapaaminen, rapsuttelu ja helliminen ovat olleet suurehkossa roolissa viimeisen kuukauden ajan, vaikkakin niiden parantava vaikutus on ollut lähinnä hetkellistä. Lienee siis luonnollista, että ajatukseni ovat yhä enemmän ja enemmän kääntyneet pennunhankintapolulle.

Olen ollut alkukuukauden aikana yhteydessä muutamaan lunnikoirakasvattajaan, joiden pentutilannetta olen hieman kartoittanut. Mitään lupauksia pennusta minulle ei ole annettu, mutta minussa on herännyt toivo, että ehkäpä lähitulevaisuudessa meilläkin tassuttelee uusi karvapallo, jolla on vielä kokonainen elämä edessään täynnä luottamusta ympäröivään maailmaan.

Toki Ragnarin terveyden jättämä varjo saa rotuvalinnan jatkuvasti mietityttämään. Mielestäni lunnikoira on ainoa oikea rotu minulle, meille, mutta lunnikoirasyndrooman mahdollisuus kummittelee ajatuspolkujeni mutkissa. Terveysasiat ovatkin saaneet minut pohtimaan keinoja, joilla mahdollista syndrooman puhkeamista voisi yrittää ehkäistä.

Ikävästä ja terveyspohdinnoistani huolimatta olen alkanut innolla katsoa eteenpäin. Mielessäni purjehtivat mielikuvat mahdollisuuksista, joita uusi pentu toisi tullessaan. Jopa pieni näyttelykärpänen on saattanut kevyesti puraista kantapäätäni.

Ps. Mikäli Ragnarin elämä ei sinulle ole ennestään tuttu, voit halutessasi piipahtaa Tassuja -blogissani, jota kirjoitin koko Ragnarin lyhyen elämän ajan.

2 thoughts on “Pentuhaaveita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.