Perseilystä

Perseilystä

Murkkuikäinen poikani on keksinyt uuden suosikkisanan. Joka arki-ilta hän silmät kirkkaina kertoo, kuinka koulussa on taas perseilty kavereiden kanssa. Uuden asuinkuntamme sähköinen Wilma-järjestelmä ei onneksi ole alkanut (vielä) huudella, siispä perseilystä ei ole tarvinnut ottaa paineita.

Mikään uusi sanahan perseily ei edes meidän taloudessa ole. Pojalleni perseily on todennäköisesti synonyymi pelleilylle, kun taas minun käytössäni se on kuvannut koirien ”huonoa käytöstä”. Persepäiden huonoa käytöstä. Siis sitä käytöstä, jota en ole jaksanut tai osannut kouluttaa pois. Paino sanalla jaksanut.

Perseilyssä Karpo on meidän perheen mestari. Se on järsinyt kalusteita ja seiniä, repinyt tapettia, räksyttänyt kaikelle liikkuvalle ja varuiksi liikkumattomallekin. Se vie ruoat pöydältä, jos sille kääntää selkänsä, ja karkaa näköpiiristä, jos saa siihen tilaisuuden (joskus puolitosissani jopa toivoisin, että se karkaisi lopullisesti).

Persepää, se perheen aito ja originaali, sen sijaan perseilee vähän vähemmän. Puhdas Pulmunen se ei silti ole. Roskakuski pitää räykyttää (herranjumalasetuleemeidäntontille!) ja Persepää jr:n aloittamia tuhoamistöitä voi ihan hyvin vähän jatkaa – erityisesti silloin, kun mamma vähän vilkaisee siihen suuntaan ja ottaa katsekontakia. Fiksuna isoveljenähän voi vallan mainiosti ottaa junnun perseilystä mallia.

Pahintahan tässä kaikessa on tiedostaa se tosi asia, että syy Persepäiden perseilyyn on se, joka tätäkin tekstiä tällä hetkellä naputtaa. Ihanista koiristani tulee varsinaisia puupäitä, kun niiden aktivointi jätetään retuperälle. Omakotitalon ostaessamme ajattelinkin, että ihanaa, kun saadaan iso piha, jolla koirat voivat ulkoilla ja juosta, purkaa energiaansa ja toteuttaa itseään. Vaan iskepä sitä aitaa tontin ympäri, kun maassa on vähintään kertaalleen sulanut ja uudelleen jäätynyt kymmeniä senttimetrejä paksu hanki.

4 thoughts on “Perseilystä

  1. On tainnut tulla mainittuakin, että tämä meidän Moona-tuttumme on sukua Hupsulle ja Karpolle ja kertomasi perusteella on luonteessa ainakin huomattavissa yhteneväisyyksiä. 😀 Moonalla tosin on iso, aidattu piha, jossa hän viettää Ninnin kanssa päivät, joten tuhoja ei juuri ole sisällä tapahtunut, mutta koko ajan pitäisi olla jotain säpinää. 🙂
    Jospa kevään tullen tekin saatte pihan aidattua ja koirat pääsevät sinne vihdoin rauhassa mylläämään.

    1. Toivottavasti saadaan tosiaan sitä aitaa vielä tontin ympäri lähitulevaisuudessa. Olisihan se luksusta, kun koirat saisivat isosti tilaa olla pihalla. 🙂

  2. Eikös ihmislapsissakin vanhempi tulokas aina vähän taannu nuoremman tultua mukaan kuvioihin, niin miksei sitten koirissakin. 🙂 Mullahan lakkas Allu Lumeksen tultua ja Lumes Mestan tultua tottelemasta tiettyjä, koiran mielestä ikävämpiä, käskyjä ”koska kuitenkin se vaan sitä pentua komentaa” ja piti liittää vanhemman koiran nimi käskyn eteen, jotta sai sen huomion kiinnitettyä, että hei haloo, koskee myös sinua. 😀

    1. Olispa noin yksinkertaista! 😀 Lapsista ei ole niin kokemusta, kun on vain tuo yksi kappale jälkikasvua, mutta toisaalta saattahan moiset arvatakin. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.