Pertti-hevosen turpaakin silittelin

Pertti-hevosen turpaakin silittelin

Järjestin tälle päivälle taas treffit mitä hurmaavimman Mûmakin kanssa. Ulkoilu lunnispojan ja pomon seurassa teki tälläkin kertaa hyvää sekä mielelle että läskeille. Puolitoistatuntinen hujahti ohitse aivan huomaamatta.

Lenkkeilimme hyvin monipuolisessa maastossa: ulkoilupoluilta päädyimme aina metsäpoluille kalliokiipeilemään ja sieltä edelleen pellonreunan kautta jalkakäytävälle. Mûmak näytti nauttivan vapaajuoksustaan lumisessa maisemassa ja syöksähteli vauhdikkaasti edestakaisin välillä pysähtyen piehtaroimaan.

Pomon kanssa jutustelun ohessa yritin välillä räpsiä kuvia eläinseuralaisestamme. Vaihteleva valoisuus yhdistettynä vikkeläjalkaiseen malliini oli kuvaustaidoilleni tälläkin kertaa liikaa ja kuvien onnistumisprosentti oli lähes pyöreä nolla. Eiliseen ulkoiluuni verrattuna sain kuitenkin muutamasta kuvasta jokseenkin käyttökelpoisia, vaikka tyytyväinen niihin noin muuten en olekaan. Talvikuvaaminen ei selvästi ole minun juttuni ja sen osalta olisi kaiketi aiheellista osallistua jollekin valokuvauskurssille.

Puolitoistatuntiseen retkeemme Helsingin ulkoilumaastoissa mahtui Mûmakin ulkoiluriemun lisäksi kohtaaminen hevosen kanssa. Jo hyvän matkan päässä se hirnui tallille jääneille kavereilleen. Hetkeksi pysähdyimme koko kolmikko ihmettelemään ohimatkaavaa jättiläistä. Vanha se oli jo, yli kahdenkymmenen, mutta siitä huolimatta hyvin kaunis ilmestys. Muutama sana vaihdettiin taluttajan kanssa – pomo enimmäkseen – ja kävipä siinä sitten sillä tavalla, että hetken Pertti-hevosen turpaakin silittelin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.