Pesänrakennus

Pesänrakennus

Ehdottomasti parasta koiranpennun kotiutumista odotellessa on ”pesänrakennus”: kaiken pitää olla valmiina uutta karvavauvaa varten. Olen ollut turhankin ahkerana tämän asian kanssa viimeiset viikot ja kuten edellisessä kirjoituksessani jo totesin: alkaa koti olla valmis vastaanottamaan uuden tulokkaan.

Koska rakastan sisustusjuttuja, päätin extempore päivitellä hieman eteisen kaapistoa: uutta (siistimpää) ilmettä ja lisää valoa eteiseen sain uusilla ovilla. Koska ovia ei löytynyt valmiina (ehkä olin liian laiska etsimään), päätin väkertää ne itse liimapuulevystä ja tapetista. Samalla lisäsin kaapistoon pari ovea ja hyllylevyn, joiden alle tietoisesti jätin pesäkolon Hupsulle. Eteinen tuleekin olemaan karvalapsosemme tukikohta – sieltä näkee kaikkialle asuntoomme. Turvaportit rajoittavat pennun pääsyä muualle asuntoon yöaikaan ja silloin, kun emme ole kotona. Näin pennulla on turvallinen ympäristö, jossa touhuta. Sitä paitsi laattalattia kestää pennun pissankin paremmin kuin muualle asuntoon rakennusvaiheessa asennettu parketinkammotus.

Haitarimalliset turvaportit nousevat näppärästi ylös ja kääntyvät sivulle. Eivät hankaloita liikkumista asunnossa auki ollessaan. Ihan mahtisjuttu!

Leluja olen hankkinut Hupsulle useampia erilaisia. Ajatuksenani on ollut monipuolinen valikoima, josta Hupsu voi valita itse suosikkinsa. Lisäksi olen alkanut haaveilla omasta lemmikkitarvikeliikkeestä, joten ”tuotetestaus” -ajatukseni on vaikuttanut valintoihini. On mahdollista, ettei oma yritys koskaan toteudu, mutta ainakin tällä hetkellä leikittelen ajatuksella paljonkin. Kilpailu kentällä on kova, mutta ei minua huolita valmiisiinkaan liikkeisiin töihin (ovat kaiketi aika haluttuja paikkoja, eikä minulla ole asianmukaista koulutusta). En myöskään pidä ajatuksesta lähteä franchising-kauppiaaksi isolle ketjulle, koska siinä oma yritystoiminta ja valinnanvapaus on todella rajoitettua.

Tukkakoiran turkinhoidosta en tiedä kovinkaan paljoa. Paljonhan siihen kai vaikuttaa myös turkin laatu – ainakin voisin kuvitella näin. Siitä huolimatta olen muutaman vetkuttimet ostanut valmiiksi (löysin jonkun kasvattajan blogista kuvan hänen käyttämistään turkinhoitovälineistä) ja entuudestaan minulla jo muutamia olikin. Koin kuitenkin tarpeelliseksi hankkia turkinhoitovälineitä ajoissa, jotta voimme hyvissä ajoin alkaa totutella niihin. On sekä koiran että minun etu, että turkinhoidosta tulee rauhallinen ja kiva hetki.

Ehdottomasti kallein hankintani on ollut metallihäkki. Zak Georgen videoita katsoessani ihastuin MidwestHomesForPetsin Ovation -malliseen häkkiin, ja koska en löytänyt sitä Suomesta, jouduin tilaamaan sen Jenkeistä. Kalliiksi hankinnan teki se, että postitus- ja maahantuontikulut olivat enemmän kuin itse häkin hinta. Tässä mallissa tykkään erityisesti siitä, että sivuovi nousee ylös ja taittuu häkin katon päälle: näin aukeava ovi ei vie lattiatilaa, kuten päätyovi vie (tai kuten kaikki häkit, joihin olen törmännyt aiemmin). Lisäksi häkin mukana tuli väliseinä, jolla häkkiä voi pienentää tai jakaa. Sinänsä mielestäni turha ominaisuus, koska mitä suurempi häkki, sen parempi koiralle. Ja kyllä. Tämän häkin kohdalla olin mainonnan uhri.

Vaikka Ragnar oli pikkukoira, on siltä jäänyt käyttökelpoista välinettä-vermettä myös Hupsua ajatellen. Ruokakupit pysyvät samoina (rakastan Muurlan MUTTS-kuppeja!), kynsileikkuri on vielä varsin hyvässä kunnossa ja muun muassa valjaat menevät nyt alkumatkasta pentuvaljaina. Naksuttimia löytyy entuudestaan, samoin treenitaskua ja -liiviä. Ihan kaikkea ei siis ole tarvinnut ostaa, vaikka hulluuksissani olenkin tuhlannut aivan liikaa.

Materialistisesta pennunodotuksestani huolimatta tärkeintä minulle on, että pentu voi luonamme hyvin. Toivon Hupsun olevan pitkäikäinen koirakaveri ja perheenjäsen, ja teen parhaani varmistaakseni mutkattoman yhteiselon ja arjen.

Enää kaksi yötä!

2 thoughts on “Pesänrakennus

  1. Ensimmäisellä lapinkoirallani oli juuri oikeanlainen lapinkoiranturkki, sitä ei tarvinnut harjata ”ikinä” eikä lumikaan tarttunut. Nykyisillä pitää aina silloin tällän harjata korvanaluskarvat, niihin tulee muuten takkuja, ja mahanaluseen irtoava pohjavilla jää paakkuisena kiinni, jos ei harjaa sitä pois. Lumi tarttuu vähän kiinni, mutta ei häiritsevästi. Isäni lapinkoiralla on niin pehmyt karva, että koko koira on yhtä huopaumaa, jos sitä ei harjaa jatkuvasti, ja lumipaakkujen kertyminen varsinkin tassuihin on iso ongelma. Se on tosin kastroitu heti isälle tultua (tuli lähes aikuisena), joten on saattanut heikentää turkinlaatua.

    1. Hupsun turkista ei vielä tiedä. Jostain kumman syystä. Anopikkaan naapurin lappalaisen pohjavilla on ihan hirveässä takussa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.