Rakkaushetkiä

Rakkaushetkiä

Meidän arjessa on alkanut näkyä rutiineja: on niitä metsäisiä aamu-ulkoiluja, joita Hupsu vaatii oikeastaan vain perheen isännältä, ja on tietynlaisia tervehtimistapoja, jotka ovat jokaisen perheenjäsenen kohdalla erilaisia. Rutiinit arkiaamuisin valmistavat Hupsua rauhalliseen oleskeluun työpäivien ajaksi. Se tuntuu varsin hyvin oppineen, mitä arkisin tapahtuu.

Ehdottomasti paras rutiini näin ”mamman” näkökulmasta on joka-aamuinen rakkaushetkemme. Kun parin mutkan kautta istahdan sohvankulmaan heräilemään, kipuaa Hupsu viereeni rapsutettavaksi. Se retkottaa vuoroin sohvan käsinojan, vuoroin minun päälläni ja tarjoaa rintaröyhelöään takutettavaksi. Sitkeästi pieni rakkauspakkaukseni pysyttelee kiinni minussa – kunnes isäntä alkaa kiskoa kenkiä jalkaansa tai poikani ryhtyy aamupalalle.

Rakkaushetkiä on toki muulloinkin, mutta rutiiniksi asti ne eivät ole muodostuneet. Toisinaan Hupsu pelmahtaa tukka hulmuten viereeni minun katsellessa telkkaria tai käydessäni nukkumaan. Näin salaisesti supatellen voinkin todeta sinulle, että perheessämme olisi täysin turhaa käydä keskustelua siitä, kuka ihmisistä on Hupsulle tärkein – vaikka se muutoin koko perheen, oikeammin koko maailman, koira onkin.

Rakkaushetkiä viikonloppuusi!

2 thoughts on “Rakkaushetkiä

  1. Niin suloisia kuin pentukoirat ovatkin, niin aikuisissa koirissa on juuri tuo ihanuus, että ne alkavat tuntea ihmisten tavat ja ihmiset tuntevat niiden tavat ja arkielämä soljuu mukavasti eteenpäin. 🙂

    1. Suloisuuden lisäksi koiranpennuissa ei paljon hurraamista olekaan. Ne kun ovat monella tapaa tyhmiä otuksia, joille pitää vielä ihan kaikki opettaa. 😉 Vaan soisin minä tämän teini-iänkin menevän äkkiä ohi. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.