Riekkuva koirakoululainen, kuuro kotikoira

Riekkuva koirakoululainen, kuuro kotikoira

Eilen oli taas koirakoululaisen koulupäivä. Kovasti kouluttaja Hupsua kehui, mutta minulla itselläni halusi mennä vati nurin. Odottaminen oli Hupsun mielestä ihan hirveää hommaa, siispä se viihdytti itseään iskemällä naskaleitaan ihooni. Ei siihen auttanut edes kouluttajan lainaama lelu (oma oli jäänyt kotiin, mutta tokko siitäkään hyötyä olisi ollut).

Lopputunnista uhosin myyväni hermoja raastavan penikkani ensimmäiselle ohikulkijalle. Naapuriloosista kuului ehdotus, että jos vaihdetaan päittäin. Tilalle olisin saanut isotassuisen labbispennun. Kyllä se alkoi sitten jo itseäkin naurattaa.

Ohjelmassa oli seuraamista kontaktissa ja jättämistä – sen lisäksi, että edelleen jatkettiin edellisviikon harjoitusta, patjalle rauhoittumista. Hupsu tiesi homman nimen, mutta eihän se pää ylikierroksilla malttanut paikallaan pysyä. Melkein saatoin nähdä, kuinka savu tuprahteli harmaina pilvinä koirakansalaiseni korvista. Oma savuni alkoi olla jo sysimustaa.

Kotiin päästyämme Hupsu oli jotenkin kummallisen levoton. Se vaelteli ympäriinsä, kiersi sohvaakin useaan otteeseen (parhaimmillaan kolme kierrosta putkeen). Piippaus kuului. Lopulta se kuitenkin tajusi asettua nukkumaan.

Tänään ajattelin, että pidetään vähän rennompi päivä, tehdään jotakin vapaampaa kivaa. Siispä mentiin ihan vain tuohon meidän metsään samoilemaan – vapaana. Ensimmäisen kerran Hupsu otti ritolat, kun kuuli etäältä ihmisten ääniä. Valkoinen hännänalus vilkkuen se ampaisi tervehtimään uusia tuttavuuksia, joita tottakai piti huudoistani huolimatta päästä rakastamaan.

Kun vihdoin sain Hupsun hallintaani (jahka se ensin oli taas hoitanut hurmurihommansa), lähdettiin eri suuntaan. Ei me pitkälle kävelty, kun päästin uudelleen Hupsun pinkomaan vapaana. Näkihän sen pennusta, että siitä se nimenomaa nautti.

Muihin me ei sitten enää törmättykään. Kivasti pentu pysytteli lähelläni, kun ei ollut häiriötekijöitä. Kotiovea lähestyessämme Hupsu kuitenkin lähti omilleen toistamiseen. Ei siinä auttanut hyppely, juoksu, eikä huutelu. Kummasti taas ketutuskäyrä nousi ja otsikkoon kasvoi metrinen tatti.

Kun Hupsu viimein asettui varvikkoon nakertelemaan maasta löytämäänsä lyijykynää, kävin nappaamassa perkeleen kainalooni ja kannoin sisälle. Käsivoimia olisi kai aiheellista alkaa treenata, sillä kovasti paljon karvalapseni on ruvennut painamaan. Kohta sitä ei kai enää kanneta ollenkaan.

Notes to self:

  • Jatkossa väsytä sopivasti pentua ennen koirakoulun tuntia typerä riekkuminen ehkäistäksesi.
  • Ulkoilu vapaana paikoissa, joissa on mahdollista törmätä vieraisiin ihmisiin tai koiriin, päättyy nyt ja siihen palataan sitten, kun pennulle on kehittynyt kuuloaisti.

8 thoughts on “Riekkuva koirakoululainen, kuuro kotikoira

  1. Voi Hupsu! Miksi sinä aiheutat omistajallesi päänvaivaa? 😀

    Kannattaa kokeilla lenkillä itsestäsi kiinnostavaksi tekemistä, kun Hupsu ei enää tarkkaile, menetkin vaikka ison puun taakse piiloon. Koira joutuu pitämään silmällä, ja oppii nopeasti, ettei kannata itse karkailla tai omistaja lähtee karkuun! Meillä Viiman haahuiluun ympäriinsä auttoi tuo, sekä pienet leikki- tai vaikka tempputuokiot lenkin varrella. Pysähdyttekin kannolle ohi kävelemisen sijasta ja harjoittelette vaikka tasapainoilua!

    Hupsu on kyllä niin suloinen karvapallero! Napittaa söpöillä silmillään takaisin niin ärtymyskin katoaa… 😀

    1. Pitää jossain vaiheessa kokeilla tuota piiloutumista. Kovasti oon yrittänyt miettiä, miten saisin itsestäni Hupsun mielestä kiinnostavan. Varsinkin ulkona.
      Kiitos. 🙂

  2. Usein tuommoset häärääjäpennut on oikein potentiaalisia koiria kouluttaa! Nyt vaan itselle jäitä hattuun ja pitkiä hermoja 😀

    Ennen kurssikertoja kannattaa tehdä rauhoittumistreeniä ja just sellaista taukokäytöstä. Kiinnitä myös huomiota että menette kentälle/halliin yhdessä, eikä jo valmiiksi riekkuen ja vilkkaassa mielentilassa. Oma porokoiramixini ainakin vaati keskittymistä aiheeseen, samoin monet muut pennut 🙂

    Harjoittele lenkeillä myös erikseen lähellä pysymymistä luoksetulon lisäksi. Ohjeista Hupsu pysymään kuulolla ja pitämään sinua silmällä, kannattaa ensin harjoitella hiljaisemmassa ympäristössä. Luoksetuloharjoituksia kannattaa tehdä erikseen ja jos koira on jo huomannut jotain (etenkin pentu) se tuskin tulee kutsullakaan. Itse olen lähtenyt hullunlailla kiljuen pakoon jo silloin, kun pennut ovat huomanneet jotain. Huudeltuani vuosikaudet luoksetulokutsuja tuloksetta ja turhaan, totesin pakenemisen tehokkaammaksi. Näin myöskään tärkeä luoksetulo käsky ei menetä merkitystään, kun epäonnistumisia ei pääse käymään 🙂

    Tsemppiä puuhakkaaseen pentuarkeen! Sulla on kyllä ihanan oloinen pupsi ^^

    1. Kiitos! 🙂
      Pakenemista olen minäkin yrittänyt js pääasiassa se on toiminut. Kotioven tuntumassa se ei toimi, joten sitä pitäisi ottaa pentu remmiin jo kauempana. Ihmisen kakka oli sellainen herkku, joka voitti pakenemiseni. Tai ainakaan en ehtinyt paeta riittävän pitkälle, kun pentu lähti jo pinkomaan vastakkaiseen suuntaan naapurin koirien luokse.

      Tänään ulkoiltiinkin sitten kytkettynä. Kivaa vaikutti silti olevan. Pitäisi saada itseni motivoitua koulutusmoodiin mooooonta kertaa päivässä. Harjoittelua tämä on minullekin.

      Kiitoksia ajatuksistasi. Laitan ne muhimaan hattuun. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.