Rokotuksilla

Rokotuksilla

Evidensiasta soitettiin eilen ja kerrottiin, että eläinlääkäri on sairastunut. Tilalle oltiin saatu toinen eläinlääkäri ja minulta tiedustettiin, sopiiko vaihdos minulle. No, ilman muuta. Rokotuksillehan tässä oltiin vain menossa! Tänään soittivat uudelleen. Tiedustaakseen aivan samaa asiaa. On se hyvä, että asiakkaista pidetään innokkaasti huolta.

Pitkälle toista tuntia teimme Hupsun kanssa ennen eläinlääkäriaikaa lenkkiä. Voitte kuvitella, ettei Hupsu ihan hirveästi arvostanut, kun ehdittyään vasta vartin ummistaa kotona silmiään, raahasin sen taas liikenteeseen. Vielä eläinlääkäriaseman ovella Hupsu oli sitä mieltä, että ei nyt oikein jaksa mennä sisälle asti.

Hupsun riemuksi odotusaulasta löytyi nameja. Maailma näytti kirkastuvan väsyneen pennun silmissä, kun se rouskutteli onnellisena herkkuaan. Niin hyvää se herkku oli, että Hupsu ihan köllähti vaa’alle siitä nauttimaan. 9,5 kiloa. Jösses!

Herkkujen nautiskelu keskeytyi, kun vastaanottohuoneesta odotusaulaan tassutteli sekarotuinen koiralapsi. Kovasti se muistutti ulkonäöllisesti sakemannia, nimensä se oli saanut selvästi hobitin mukaan. Hupsu oli valtavan innoissaan. Vähän piti saada pentupainia.

Vastaanottava eläinlääkäri oli todella ihana. Hän kehui Hupsua koko ajan, kertoi huomioitaan, syötti nameja. Ei Hupsua haitannut pienet piikkitökkimisetkään, kun suu kävi hurjalla vauhdilla hampaiden jauhaessa isokokoista raksua. Höhlä karvamukula.

Pyynnöstäni eläinlääkäri tutki Hupsun tassutkin. Kerroin, että on ollut tassujen käsittelyssä hieman ongelmia. Kopelointitutkimuksen tulos oli lähinnä, että Hupsu taitaa olla itsetietoinen otus. Harjoittelua vaan. Saatiin me mukaan lääkeshampoota, jolla pitää kahdesti viikossa kahden viikon ajan etutassut pestä. Anturoiden syrjässä näkyi hieman punoitusta. Eläinlääkäri ei kuitenkaan uskonut, että se mitenkään erityisesti lisäisi aristusta.

Vastaanoton jälkeen olin kamalan hirveä ihminen. Hupsu olisi halunnut australianterrieriä tervehtiä, vaan en päästänyt. Vinkunaa ja tempomista. Pääsi se kuitenkin sen karvakaverin ihmistä moikkaamaan. Se ihminen oli pennulle ihan myyty. Ulos päästessämme Hupsu olisi halunnut palata takaisin sisälle. Eihän sitä nyt kivasta paikasta pois tahtonut lähteä. Lähdettiin silti.

Nyt onkin rauhallista. Onnellinen tuhina käy sohvan takana. Päikkäriaika!

2 thoughts on “Rokotuksilla

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.