Sosiaalinen pikkukoira

Sosiaalinen pikkukoira

Käytiin tänään Hupsun kanssa katselemassa keväistä vappua. Yhtään en hämmästynyt Tähtitorninmäen ja Kaivopuiston vilinää, kun päiväkin sattui olemaan nätti ja lämmin. Sen sijaan Hupsulla riitti ihmeteltävää – niin kovasti oli uusia juttuja; ihmisvirtoja, autoja, ääniä ja hajuja. Pikkukoiran oli välillä vaikea tietää, mihin katsoa, kun joka puolella tapahtui jotakin.
Riemukseen Hupsu sai paljon huomiota osakseen. Pennun tasalle kyykistyviä ihmisiä riitti. Rapsutuksia, silityksiä ja ihastelevaa lepertelyä sateli joka mutkan ja kulman takana. Mieheni kanssa naureskeltiin, että mitähän tapahtuisi, jos Hupsun päästäisi irti remmistä. Ei me sitä tietenkään kokeiltu. Hulluahan semmoinen olisi ollut.

Ylpeyttä rinnassani sain lompsotella ahtailla kaduilla karvavauvani kanssa. Paljon en ehtinyt ympärilleni katsella, kun huomioni oli tiiviisti pörheässä takapuolessa. Helpostihan tuollainen luottavainen kömpelys olisi äkkiä jäänyt jalkoihin, joten minun tehtäväkseni jäi pitää Hupsu turvassa.

Eniten ylpeyttä tunsin, kun kadulla kävellessämme edestäpäin kuului ihastunut huokaus. Päihtynyt naisihminen alkoi kehua, kuinka kaunis katse Hupsulla ja minulla oli toisiimme. Eihän me kontaktissa ohi päästy. Muutama sana jäätiin vaihtamaan ja Hupsu sai taas läjän lässytystä rapsujen kera.

Hyvää harjoitusta me saatiin myös muista koirista. Yhden haukkuvan sheltin kohdalla namiteltiin, kunnes haukku ei enää Hupsua vaivannut, ja päästiin me ihmettelemään isoakin koiraa kuonotusten. Sille bernhardilaiselle piti kuitenkin varuiksi väläyttää massua.

Vielä ennen autoon hyppäämistä sattui se samainen haukkusheltti tulemaan ohi, jolloin annettiin koirien tehdä tuttavuutta. Sheltti kuulemma pelkäsi jonkin verran muita koiria, joten kuonottelu oli sille hyväksi. Hupsu tosin olisi laittanut painileikin pystyyn.

Hurjan ylpeä olen tänään ollut pikkuisestani.

7 thoughts on “Sosiaalinen pikkukoira

  1. Tuollaisesta ihanasta karvapallerosta saakin olla ylpeä. Hienoa, että löydätte koiria, jotka mielellään tulevat haistelemaan ja tutustumaan. Meillä tuntuu välillä olevan liikkeellä sellaista porukkaa, että kiva kun olette liikkeellä, mutta menkää pikaisesti ohi. Miten koira oppii kohtaamaan muita koiria, jos se aina otetaan pois? Luulisi sellaisen koiran tulevan helposti haukkuvaksi ja emäntää/isäntää suojaavaksi, kun tutustuminen on kielletty.
    Kyllä teidän Hupsu on niin söpö!

    1. Minua taas häiritsevät sellaiset ulkoilijat, jotka tuovat koiransa tutustumaan omaani ilman luvan kysymistä – enkä sitä tavallisesti pyynnöstä huolimatta edes anna, mutta arvostan kyllä kohteliaita käytöstapoja. Koulutustilanne menee helposti pilalle sillä, että joku tuo koiransa liian lähelle. Jos koiran opettaa menemään toisista koirista ohi niihin reagoimatta, koira oppii menemään toisista koirista ohi reagoimatta – ei esimerkiksi rähisemään, ellei sitten koulutuksessa mene jokin pahasti pieleen. Koirakavereihin voi tutustua ja koiramaista vuorovaikutusta opetella vaikka erikseen sovituilla koiratreffeillä.

      Suhtaudun hiukan kiihkeästi tähän koirien tervehtimisaiheeseen siksi, että omat koirani ovat joutuneet kolme kertaa irtokoiran hyökkäyksen kohteeksi, minkä seurauksena ohitustilanteet vaativat meillä erityistä valmistautumista ja keskittymistä. Käytän paljon aikaa kouluttamiseen ja toisiin koiriin siedättämiseen hihnakävelytilanteissa, jotta joskus tulevaisuudessa taas päästäisiin vieraista koirista ihan huolettomasti ohi. Rasittavinta onkin sellainen hyväntahtoinen kansalainen, jonka mielestä vieraiden koirien tervehtiminen on jokin kumma välttämättömyys. Pahimmassa tapauksessa vieras koirakko jää seisomaan keskelle tietä odottamaan meidän lähestymistä tai tukkii muuten meidän reitin. Ja taas kerran se on viesti minun koirilleni, että vieraan koiran asialliseen ja neutraaliin ohittamiseen ei voi luottaa. Ja jälleen koulutuksessa otetaan takapakkia, ja luvassa on taas ylimääräistä harjoittelua. Voi ehkä kuvitella, että silloin hiukan sapettaa.

      Monelle koiralle kaikkein parasta on, kun vieraat koirat vain kulkevat siivosti ja reagoimatta ohi. Koskaan ei voi varmasti tietää, miten vieras koira reagoi, kuinka paljon tilaa se tarvitsee ja onko koirakolla ehkä harjoitus meneillään. Koirakäytöstavat kunniaan!

      Hupsu on tosiaan syötävän söpö. :-* Lääkitsen omaa pentukuumettani näillä Hupsun kuvilla. 🙂

  2. Olen samaa mieltä kanssasi tuosta, että käytöstavat pitää olla. Myös meidän Ekan kimppuun on hyökännyt karannut koira, joka sitten raateli Ekan ihan kunnolla. Sen jälkeen meni suhteellisen pitkään, että väisteltiin kaikkia. Jostain syystä tuo meidän koira vain on niin pöhelö, että sen pitäisi jokaista saada tervehtiä. Sen jälkeen se meneekin sitten nopeasti ohi, eikä jää touhuamaan. Mutta eihän taas toiset voi tietää, miten Eka käyttäytyy. Nykyisin se on valitettavasti ottanut sellaisen tavan, että pysähtyy hetkeksi odottamaan ja katsomaan kuka on tulossa. Yleensä kuitenkin päästään nopeasti liikkeelle ja hommat hoituvat ihan nätisti. Eka oli meille tulleessaan jo 1½ vuotta, joten koulutus ei ole ollut ihan helppoa. Lisäksi vielä meidän ensimmäinen koira.
    Mutta eniten minua harmittavat irti olevat koirat. Koska sääntöjen mukaan koirien kuuluu olla kytkettyinä, haluaisin muidenkin pitävän koiransa kiinni. Ne irti olevat kun tahtovat saada meillä karvat pystyy Ekallakin. Sen verran on jäänyt pelkoa. Mekin yritämme taas jatkossa muistaa, että emme yritä ystävällisesti kaikkia lähestyä. Se keltainen merkki koiran remmissä olisi kiva, jos koulutustilanteet ovat menossa.

  3. Sanopa muuta noista irtokoirista. Viimeisimmän taajamassa kimppuun tulleen koiran omistajasta tein jopa rikosilmoituksen, kun törttöily alkoi niin keittämään yli. Kyseinen mies piti koiraansa kerrostaloalueella jatkuvasti irti, vaikka koiraa ei oltu ilmeisesti pahemmin koulutettu ja vaikka se juoksenteli jopa sadan metrin päässä ulkoiluttajasta. Koirakko sabotoi tällä tavalla varmaan huomaamattaan päivittäin meidän muiden rauhalliset ulkoilut samalla alueella. Aina piti pelätä, että onkohan se koira nyt ulkona ja jos on, niin missä. Kerran sitten pimeällä se rynnisti metsiköstä meidän kimppuun.

    Tuo idea keltaisesta nauhasta koulutustilanteen merkkinä on hyvä, olen sitä itsekin harkinnut. Toimiikohan se oikeasti, tietääkö ihmiset että mitä se tarkoittaa?

  4. Eilen totesin, ettei minun sähköpostisovellukseni ole toiminut kunnolla päivityksen jälkeen, kun se unohtelee ilmoittaa viesteistä, jotka eivät aina edes näy, vaikka sovelluksen avaa. Mutta tulinpa todella iloiseksi, kun eilen huomasin, että täällähän on käyty ihan keskustelua. 🙂

    Itse epäilen tuota keltaista nauhaa. Liian harva ihminen taitaa tietää, mitä se tarkoittaa. Ja todennäköisesti ne, jotka tietävät, tajuavat ja osaavat muutenkin antaa tilaa, kun näkevät vastaantulevan koirakon.

    Itse suhtaudun ihan positiivisesti vieraiden koirien kanssa kuonotteluun, mutta lupa pitäisi aina osata pyytää. Joskus nimittäin on tilanteita, jolloin se ei syystä tai toisesta sovi. Enkä halua myöskään opettaa Hupsulle, että ihan jokaista pääsee tervehtimään – ja se pätee niin ihmisiin kuin koiriin. Tällä hetkellä kuitenkin pyrin panostamaan sosiaalistamiseen, mikä onkin kohtalaisen helppoa tällaisen kaikkien kaverin kanssa.

    Irtokoirat ovat ikäviä, mutta useimmiten irtokoirat viestittävät toisilleen luonnollisemmin kuin remmin päässä. Toki on sitten nuo reaktiiviset koirat erikseen – sellaiset reaktiiviset, jotka kokevat tarpeelliseksi käydä muiden päälle.

    Kiitos kehuista molemmille! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.