Browsed by
Avainsana: hammasröntgen

Kyllä minä niin mieleni pahoitin

Kyllä minä niin mieleni pahoitin

Käytin Hupsun tänään eläinlääkärissä Kirkkonummen Omaeläinklinikka Vetsetissä sen kadonneen hampaan vuoksi. Aika meille oli varattu klo 13, mutta tuntia aiemmin saimme soiton, että saisimme tulla jo puoli tuntia aiemmin niin halutessamme – ja näinhän me sitten toimittiinkin. Noin viikko sitten aikaa varatessani minulle oli puhelimessa annettu hinta-arvio, joka oli hieman reilua sataa euroa, ja se yhdistettynä oivaan puhelinsoittopalveluun tuntui oikein passelilta. Lähdin siis hyvillä mielin koirapojan purukalustoa esittelemään.

Tilat olivat odotusaulassa avarat ja valoisat, ja vastassa ollut henkilökunta vaikutti mukavalta. Hupsukin oli luottavainen oma itsensä ja päätti lirauttaa odotusaulan hyllynkulmalle viestijälkensä turhautumispiippauksensa ohessa.

Alles in Ordnung!

Ensimmäinen järkyttymiseni tapahtui pian sen jälkeen, kun eläinlääkäri oli peruskopeloinut Hupsun. Hinta-arvio olikin ylättäen hypännyt yli neljänsadan euron – siis mikäli puuttuvan hampaan juuri jouduttaisiin poistamaan. Varovasti tiedustin, mitähän lysti mahtaa maksaa, mikäli poisto-operaatioon ei ole aihetta, ja vastaukseksi sain rapiat pari sataa, mikä sekin olisi jo tuplat alkuperäiseen arvioon.

Seuraavaksi järkytyin, kun minulle selvisi, että joutuisin jättämään Hupsun klinikalle uinumaan. En ollut alkuunkaan tullut ajatelleeksi, että operaatio saattaisi tosiaan kestää niin pitkään, ettei minun kannattaisi hengailla odotusaulassa – vaan mitäpä siinä enää mukisemaan. Eläinlääkäri lähti hakemaan piikkejään, jotta poika pääsisi matkalleen höyhensaarille.

Jonkin aikaa kotona hengailtuani sain klinikalta puhelun. Kaikki oli hyvin ja röntgenkuvat oli saatu otettua. Eläinlääkäri vain halusi kysäistä, voisiko samalla käynnillä poistaa toisenkin hampaan – sellaisen poskihampaan, joka oli jo mustunut, ”kuolettunut” ja heiluvainen. Hintaa tulisi muutama kymppi lisää ja aikaa kuluisi hieman enemmän, mutta lupa minulta heltisi (kalliimpi lystihän se olisi ollut ottaa uusi aika ja laittaa poika uudestaan unille toisella kertaa). Paria tuntia myöhemmin sain luvan lähteä hakemaan Hupsua kotiin.

Hammaskartta: Punaisella merkatut hampaat puuttuvat nyt Hupsun suusta.

Kotona eläinlääkäristä saatuja papereita tavatessani huomasin, että eipä minulle paljoa Hupsun suusta loppujen lopuksi kerrottu – ainoastaan tehdyt toimenpiteet. Kotiutusohjeissa oli kuitenkin mainittu, että hampaissa on pieniä kruunumurtumia ja kulumaa. Hämmentyneenä jäin pohtimaan, että täytyykö minun todella itse googlata, tuleeko minun jotenkin ne huomioida esimerkiksi ruokavaliossa. (Kaiken järjen mukaan kuvittelisin, että esimerkiksi kovien luiden pureskelulla saattaa olla tekemistä vaurioiden kanssa.)

Lopullinen lääkärilasku oli suuruudeltaan 516,90. Viisinkertaisesti se, mitä minulle alunperin hinta-arvioksi annettiin. Miehelleni puhisin, että onneksi meillä on se koiravakuutus, josta toivon mukaan edes osa rahoista palautuu. Vaikka ilman muuta haluan hoitaa koirani kustannuksista huolimatta hyvin, jäi minulle sen verran paha maku suuhun, etten usko vieväni kontrollikäynnin jälkeen koiriani enää kyseiselle klinikalle. Seuraavalla kerralla, jos tarve vaatii, varaan ajan suoraan suosikkieläinlääkärini luokse.

Karpo ei tahtonut kotona yhtään ymmärtää Hupsu-toipilasta. Kuinka ihmeessä se veli olikin yhtäkkiä ihan kummallinen?