Browsed by
Avainsana: Helsingin Messukeskus

KP-pentu

KP-pentu

Joulukuu on mennyt haipakkaan. Joulu on tullut ja sen mukana hetken hengähdystauko. Pojat hyppivät seinille liian vähäisen huomion seurauksena ja suunnitelmissa onkin panostaa niihin seuraava kuukausi kunnolla. Vielä pojat saavat kuitenkin hieman kestää, että joulun pyhät saadaan ”suoritettua”. Suorittamistahan se joulu näin aikuisena ja vanhempana nimittäin on. Yksi lempparimeemeistänikin on kuva muumien piisamirotasta tekstillä ”Joulu – vittu mikä operaatio”.

Karpo aloitti Hupsun tavoin näyttelyharrastuksensa Messukeskuksesta. Ikä tosin riitti vain pentunäyttelyyn (Helsinki Puppy Show), mutta toisin kuin Hupsu, Karpo aloitti uransa tähtenä yllättävän reippaasti – alkukankeuden jälkeen. Edustipa Karpo ryhmäkehissäkin kasvattajaryhmässä, vaikka sijoitusta sieltä ei enää tullutkaan.

Erinom. tyyppi, oikeat mittasuhteet. Vielä kevyt piirteinen pää. Hyvä selkä, lanne ja lantio. Sopiva luuston vahvuus. Riittävä rungon tilavuus. Lyhyt rintalasta. Tasap. kulmaukset. Sopiva raaja luusto. Tyypilliset liikkeet. Oikea karvapeite. (tuomari: Erja Nummi)

Sijoitus tuli PPEN-ryhmän ensimmäiseksi ja poika sai kunniapalkinnon. Toki pienissä pennuissa ei ollut kuin Karpon veljet kisaamassa, mutta kyllä se sijoitus silti hymyilytti. Siitäkin huolimatta, että pidemmälle ei sijoituttu.

Messukeskus-päivä oli raskas paitsi Karpolle myös minulle. Leveimmän hymyn päivälle väläytinkin vasta reissun loppumetreillä, kun Karpo kuin tilauksesta pyöräytti köntsät hallin lattialle. Nouseva starani on selvästi näyttelytouhusta samaa mieltä kanssani.

Ihanaa joulua just Sulle!

 

Ketunpojan kolon muotovalio

Ketunpojan kolon muotovalio

Messupäivä ja Helsinki Winner 2017 takana – ja voi! kuinka upeasti minun Hupsu-herrani pärjäsikään! Sijoitus junnujen kärkikaksikon toiseksi – häntäpäähän tosin, mutta toiseksi siitä huolimatta! Vain yksi junnu sijoittui huonommin.

Kehässä liikkuminen oli peruuttelua, hihnassa rempomista, pomppimista ja kylkimakuuta, tuomarin sormet maistuivat purentatarkastuksessa pahalta ja istuminen oli huomattavasti seisomista kivempaa. Kaikki ympärillä oli niin kovin jännittävää, pelottavaa ihan.

Puolikkaaksi jäänyt messupäivä oli Hupsulle painajainen. Jalkoihini pakenevaa lapsilapikasta kävi sääliksi. Kunpa vain olisin voinut ottaa siltä sen kaiken ahdistuksen itselleni kannettavaksi. Tunsin itseni vain avuttomaksi.

Onneksi äitini oli poikani kanssa käymässä messuilla ja Hupsu pääsi pian kehänsä päättymisen jälkeen kotiin rauhoittumaan. Kun itse tulin muutamaa tuntia myöhemmin kotiin, oli minua vastassa jo iloisesti häntäänsä heiluttava karvakakara.

Tottumattomuudestaan ja jännityksestään huolimatta Hupsu sai kuitenkin kohtalaisen hyvän arvostelun tuomarilta. Kehuja se sai liikkumisesta (kun sattui liikkumaan) sekä päästä ja ilmeestä, mutta kulmaukset olivat vain kohtalaiset ja rintakehä vielä kapea ja litteä, turkkikaan ei tuomarin mielestä ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa.

Huonohkosta näyttelymenestyksestä huolimatta Hupsu on maailman paras ja kaikkein kaunein koira – olivat ulkomuototuomarit sitten mitä mieltä tahansa. Sitä paitsi tänään se oli saraharjulaisista ainoa, joka pokkasi itselleen ruusukkeen kotiintuomisiksi. 😉

Hupsun näyttelypalkinnot!