Browsed by
Avainsana: Hupsu

Kuvapostaus: Onko se lapinkoira?

Kuvapostaus: Onko se lapinkoira?

Ragnarin jälkeen tuntuu jännältä, kuinka ihmiset tulevat suoraan kysymään, onko koirani lapinkoira. Lunnikoirasta ei juuri kukaan ollut koskaan kuullut, saati tiennyt, miltä se näyttää. Ragnarista jopa joskus kysyttiin, mitä rotuja koirassani on – no, ihan vain yhtä, kiitos kysymästä.

Hupsun kanssa tilanne on aivan toinen – onhan lapinkoira yksi Suomen suosituimpia koirarotuja. Kuusijärvellä, Sipoonkorven kansallispuistoon sijoitetulla ulkoilualueella sain sen tänään huomata: pieni hoiperteleva pörrövauva herätti ihastusta vastaantulijoissa ja vastasin useamman kuin kerran myöntävästi rotutiedusteluun. Onneksi kuitenkaan kaikki eivät halunneet jäädä lepertelemään karvakorvalleni, joten Hupsu sai myös kokemusta siitä, ettei ihmisiä aina pääse tervehtimään.

Ulkoilimme ehkä puolisen tuntia, minkä jälkeen palasimme takaisin autollemme. Hupsulle se riitti vallan mainiosti yhdelle päivälle, sillä se nukahti autossa välittömästi jalkoihini. Tosin liekö se ihmekään – paitsi että Hupsu on vielä kaikin puolin vauva, se myös elää täysin käsittämätöntä vuorokausirytmiä. Viime yönä Hupsu veikin minua ihan 6-0 ja lopputuloksena se nukkui makuuhuoneessamme, puoliksi sänkymme alla.

Täältä tullaan, elämä!
Angry Dog
Pistivät liekaan, tuhmat.
Mamma hei, tuolla menis taas UUSI ihminen.
Vauhtiahan ei voi koskaan olla liikaa.
”Optimaalinen vahvistetiheys” ei kyllä pääse tämän vauvan kohdalla toteutumaan, sen verran on hidasta tuo namipalan nautiskelu.
Rinnettä alaspäin.
Mikäs se tuo tuommoinen vesikuppi on, kun on noin iso?
Tervetuloa kotiin, Hupsu!

Tervetuloa kotiin, Hupsu!

Tänään koitti viimein se kauan odotettu päivä ja suuntasimme heti aamusta autonkeulan kohti Etelä-Karjalaa. Jännitys ja ennen kaikkea malttamaton innostus saivat reilun kolmetuntisen matkan tuntumaan pidemmältä kuin muistin, mutta lopulta pääsimme perille määränpäähämme, jossa meitä odotti karjalainen vieraanvaraisuus ja kuusipäinen pentulauma. Ruokailun, koirapainotteisten jutteluiden ja paperihommien jälkeen lähdimme ajelemaan kohti kotia kainalossamme maailman hellyttävin lapinkoiravauva, Hupsu.

Automatka meni enemmän kuin hyvin. Hupsu nukkui ensimmäisen puolikkaan matkasta, minkä jälkeen leikimme hieman mukaan varaamallani kettulelulla ja herkuttelimme muutaman makupalan. Lunki pikkumies näytti siltä kuin olisi aina ollut kanssamme – niin rauhallinen ja luottavainen se oli. Itkeskely alkoi vasta päästyämme kotiin, mutta sekin oli hyvin vähäistä. Nopeasti Hupsu äityi leikkimään ja kovaäänisesti möristen komenteli Ossi-pupuammekin mukaan – Ossi tosin oli enemmänkin järkyttynyt siitä, että taas meillä viipottaa koira.

Aikansa riehuttuaan iski karvalapselle väsy ja se kellahti lähes suorilta käpäliltään nukkumaan – yritettyään ensin mahduttaa itsensä (tuloksetta) sohvapöytämme alle.

 

Hupsu

Hupsu

Eilen se varmistui: pentu, johon pentulaatikolla ihastuin, muuttaa meille. Viralliseksi nimekseen se saa Saraharjun Äimänkäki.

Alunperin olimme suunnitelleet pennulle nimeä Mörkö, mutta lahjetta repivälle ja sormea imevälle suloiselle karvapallerolle se ei istunut mitenkään päin. Siispä tein vikkelän nimenvaihdoksen ja päätin, että mäyrää muistuttava karvalapsi saa nimekseen Hupsu. Hupsu Lapikas.

Koska pentulaatikolla vierailu kiihdytti malttamattomuuttani entisestään, olen ollut liiankin ahkeralla shoppailumielellä. Mitä tahansa en tietenkään ole shoppaillut, vaan kaikenlaista tarpeellista pentua varten. Hupsua odottaakin mukava kokoelma erilaisia leluja (kaikki eivät ole kuvassa) ja muita tykötarpeita, kuten turkinhoitovälineitä ja ulkoilukamppeita.

Lisäksi olen huomannut päivä päivältä olevani enemmän ja enemmän innoissani rotuvalinnastani. Odotan jo kovasti, että pääsemme Hupsun kanssa harjoittelemaan paitsi peruskäytöstapoja myös erilaisia temppuja. Koirakouluttaja Zak Georgen koulutusvideoista niihin on saanut hyviä vinkkejä ja ideoita.

Posti ei valitettavasti ole vielä tuonut minulle Zak George’s Dog Training Revolution -kirjaa, jonka tilasin suurin piirtein viikko sitten Book Depositorysta. Sen odottamisessa on ollut havaittavissa samanalaista malttamattomuutta kuin pennunodotuksessakin. Tänään esimerkiksi petyin suunnattomasti, kun kävin noutamassa postista suurikokoisen kirjeeni, joka sisälsikin tilaamani läppärin kansitarran koirankoulutuskirjan sijaan. Täytyy toivoa, että kirja saapuisi tässä lähipäivinä, koska haluaisin päästä lukaisemaan sen ennen kuin pentu saapuu taloon. Koiranpentu kainalossa kun ei välttämättä malta tarttua minkäänlaiseen kirjaan.