Browsed by
Avainsana: kani

Kuvakulma: Buy A Rabbit They Said, It’ll Be Fun They Said

Kuvakulma: Buy A Rabbit They Said, It’ll Be Fun They Said

Kännykkäräpsäisyjä kanilasta!

Kanit ovat suloisia. Ne ovat pieniä ja karvaisia, hellyttäviä rakkauspalloja. Ainakin meidän Ossi! Se riehuu, syö, tutkii ja rakastaa kaikella kanienergiallaan.
Se myös maistelee kaikkea näkemäänsä, oli se sitten kovaa tai pehmeää, lojui se sitten lattialla tai roikkui ilmassa. Sukat ja housunlahkeetkin on vaarassa, kun kani maistelee ja tutkii kaikella kanienergiallaan.
Tyynyjen lisäksi vaarassa on noin kaikki. Vaan ei se maistele syödäkseen. Se maistelee muuten vain, tutkiakseen kaikella kanienergiallaan – ja nakertaa Crocsit murusiksi lattialle. Välillä niillä voi leikkiäkin – Crocseilla nimittäin. Olen nähnyt Lentävä Crocsi -näytöksen.
Ja voi luoja! se hentoisen kanikarvan määrä! Sitä on ihan joka paikassa – ei vain häkissä, vaan ihan j-o-k-a-i-s-e-s-s-a paikassa. Sitä on sohvalla. Sitä on vaatteissa. Sitä on matolla. Sitä pyörii huonekalujen alla ja huoneiden nurkissa. Sitä on nenässä. Aivastuttaa. Ja se leviää ilmavirtojen mukana, se leviää kanin pomputellessa huoneesta toiseen – kaikella kanienergiallaan.
Mutta kun on se vaan niin söpö. SÖPÖ! Katsokaa nyt sitä. Älkääkä yhtään katsoko kuvan toista reunaa.

 

Koiria, kaneja ja kaoottisia tunnetiloja

Koiria, kaneja ja kaoottisia tunnetiloja

Sain eilen kuulla, että emme saisikaan lunnispentua ensikuun alussa. Se murskasi olotilani alimpaan maanrakoon. Tuntui siltä kuin koko maailma olisi taas romahtamassa. Itkuisen illan päätteeksi nukuin kellon ympäri -yöunet ja aamulla heräsin uuteen päivään ”katujyrän alle jäänyt” -tunnelmissa. Sen siitä saa, kun illalla itkettää.

Olin herättyäni todella epäsosiaalisissa fiiliksissä ja siksi vähällä perua ulkoilutreffit Mûmakin pomon kanssa. Onneksi kuitenkin keräsin itseni ja lähdin uhkarohkeasti ajelemaan autollani, jonka toimintavarmuus on  kyseenalainen. Lähes kahden tunnin köpöttely ja pomon kanssa jutustelu tekivät mielelleni ihmeitä. Lenkin jälkeen tuntui siltä kuin olisin uusi ihminen.

Pomon kannustuksesta kirjoittelin kotiuduttuani lunnispennun kasvattajalle viestin. Kerroin olevani valmis ostamaan häneltä pennun myös ”vain kotikoiraksi”, mikäli pennun vika ei ole hengenvaarallinen. Kasvattaja ei ainakaan suoralta kädeltä tyrmännyt ajatustani ja nyt odottelenkin, mitä tulevat viikot tuovat tullessaan. Täytynee toivoa parasta. Uusi koiranpentu olisi kuitenkin tehokasta salvaa Ragnarin poismenon jättämille haavoilleni.

Toki meidän Ossistakin on ollut iloa viime aikoina. Se nauttii vapaana asunnossamme loikkimisesta ja vähintään kerran päivässä hakeutuu sohvalle viereeni silitettäväksi. Olen hemmotellutkin pitkäkorvaamme ostamalla sille herkkuja – erityisesti Versele-Lagan Complete Crock -porkkanatyynyt maistuvat sille. Aurinkoisina, kohtalaisen leutoina päivinä olen päästänyt Ossin meidän takapihallekin juoksentelemaan. Pitkään se ei jaksa ulkoilusta nauttia – liekö kylmällä osuutta asiaan – mutta hieman se on jaksanut lumessakin viipottaa. Ja sen verran fiksu meidän pupupoikamme on, että osoittaa selvästi, milloin ulkoilu riittää ja on aika siirtyä takaisin sisätiloihin.

Edellinen blogi-kirjoitukseni on näin jälkeenpäin luettuna tuntunut jääneen keskeneräiseksi. Pahoitteluni tästä. Ajatukseni eivät aina välttämättä kulje ihan loppuun asti, vaikka yrittäisin kuinka olla tarkkana kirjallisen ulosantini kanssa. En kuitenkaan ole ammattilainen, joten lipsahdukset sallittakoon. Yritän jatkossa kiinnittää asiaan enemmän huomiota. Ehkä.

Kanila: Tässä tulee Ossi

Kanila: Tässä tulee Ossi

Kävin eilen elokuvissa katsomassa elokuvan Assasin’s Creed. Vaikka elokuva itsessään oli ok-hyvä, kärsin kuitenkin alun mainoksista aina lopputeksteihin asti liian kovasta äänestä. En osaa sanoa, onko minulla korvissani korvatulehduksen alku vai oliko tosiaan Flamingon näytöksessä äänitaso liian korkealla – niin tai näin: korviini sattui vielä kolme tuntia elokuvan jälkeen.

Eilisen metelihelvetin jälkeen olen tänään nauttinut hiljaisuudesta. Kotimme ainoa lemmikki, Ossi-pupu on viihdyttänyt minua jokaisella osaamallaan tavallaan. Välillä on saanut puuttua väärien asioiden nakerteluun ja välillä olemme istuneet sohvalla vieretysten. Ossi jopa ilahdutti minua antautuessaan silityksille lähes puoleksi tunniksi – sitten yllätti nälkä ja kanirieha.

Ossi on syntynyt elokuussa 2014. Näin ikään ikää kundilla on jo 2,5 vuotta. Meille Ossi muutti puolivuotiaana allergiaperheestä, jossa sitä kutsuttiin Jäbäksi. Mielestäni nimi ei kuitenkaan tuntunut meidän pupullemme sopivalta ja annoin lapsen nimetä karvakorvan uudestaan. Nimi Ossi tulikin ekaluokkalaisen aapisessa seikkailevan kanin mukaan.

Nuorempana poikana Ossi oli kova merkkailemaan – iloloikkien yhteydessä pissa lensi usein kaaressa, eikä ollut kovinkaan harvinaista, että allekirjoittaneen syliin. Sittemmin Ossi on kastroitu ja merkkailu sitä myöten vähentynyt. Tätä nykyä Ossi onkin melkoisen siisti ja pissaa vessalaatikkonsa ulkopuolelle vain, jos vessalaatikko on unohtunut siivota ajoissa. Papanoitakaan ei enää häkin ulkopuolelta tarvitse kerätä, mikä toisaalta harmitti lunnispoikaamme Ragnaria, joka alusta aina elämänsä loppuun asti piti pupunpapanoita maailman suurimpana herkkuna.