Browsed by
Avainsana: kännykkäkuvia

Kuvakulma: Jeesketsuppia!

Kuvakulma: Jeesketsuppia!

Talvi tuli ja talvi sitten taas meni. Vettä sataa ja on harmaata. En minä lunta kaipaa – Hupsu kaipaa – mutta jo alkaa tällaista vesisateiden lastakin tympäistä, kun koko ajan tihkuttaa enemmän ja vähemmän. Viime viikot olen räpiköinyt kaamoskoomassa ja vähäinen bloggaamisenikin on ollut työn ja tuskan takana. Anteeksi siitä. En lupaa parantaa tapojani.

Koska kameranikin on lepomoodissa, ajattelin nykiä puhelimestani muutamia kuvia blogin täytteeksi. Suuri osa (ellei kaikki) löytyy Hupsun Facebook-sivultakin, mutta en anna sen estää itseäni. Kyllähän lumesta nauttivaa koiraa on riemullista katsoa!

Ihanaa alkavaa juhlaviikkoa!

Lumivahti
Suklaavahti
Sohvavahti
Pihavahti
Köllistelyvahti
Kuusenjalkavahti
Karjalanpaistivahti
Päiväretki Tallinnaan

Päiväretki Tallinnaan

Kolme yötä vielä. Kolme kokonaista yötä. Sen jälkeen koittaa odotettu päivä: menemme hakemaan uuden karvalapsosemme, Hupsun kotiin. Valmistelut ovat jo pitkällä – niinkin pitkällä, että enää puuttuu paikaltaan koiranpeti ja kupit. Hankittu ne kyllä on. Odottavat vain, että pääsemme lähemmäs h-hetkeä. Kyllä ne laitetaan paikalleen ennen kuin pentua lähdetään hakemaan – varmaan sunnuntaiaamuna. Viimeisimpänä – muttei todellakaan vähäisimpänä – hankintana tein tänään vakuutushakemuksen. En näe syytä, että se evättäisiin, joten käytännössä katsoen sekin on hanskassa. Vakuutuksia vertailtuani päädyin tuttuun ja turvalliseen Pohjolaan, koska meillä on aina homma Pohjolan vakuutusten kanssa toiminut kuin unelma.

Jotta pennunodotus olisi hieman helpompaa, olen yrittänyt kehitellä päiviini jotakin tekemistä. Eilen lähdinkin käymään Tallinnassa anopikkaani kanssa – oikeammin sanottuna: lähdin anopikkaani ja hänen miesystävänsä mukaan rallaamaan. Pariskunnalla on tapana käydä tekemässä päivittäistavaraostoksiakin Tallinnan puolella, joten reissu oli lähinnä kaupoissa juoksemista. Siitä huolimatta minulla oli mukava päivä ja päivä menikin nopeasti. Oma anopikkaani ei nimittäin täytä perinteisen kauhuanopin kriteereitä, vaan tulemme todella hyvin toimeen.

Ajatuksenani oli, että voisin hieman tuhlatakin reissussa, mutta ihan kaikki ei Tallinnassa kuitenkaan ole halpaa. Prismassa silmäilin hintoja ja tulin nopeasti siihen tulokseen, että hinnat ovat oikeastaan aikalailla samat kuin Suomessakin. Sen jälkeen vierailin parissa lemmikkitarvikeliikkeessä toteamassa, että sama juttu se on niissäkin – joskin osa tuotteista oli Suomenkin hintoihin verrattuna korkeita. Ostokseni jäivätkin hyvin minimiin: limpparia, energiajuomia ja perheelle karkkia. Ja tulipa minunkin hieman harrastettua sitä paljon puhuttua viinarallaamistakin: ostin nimittäin vodkapullon. Alkoholia en itse juurikaan käytä, mutta puolen desilitran vodkapullo oli mielestäni kivan näköinen ja minun oli ehdottomasti saatava se kotiin koristeeksi.

Reissussa minun tuli hieman leikittyä puhelimeni kamerallakin. Järkkärin jätin suosiolla kotiin, mutta puhelimeeni ostin laaduttoman klipsiobjektiivisetin, josta riitti iloa ja hauskuutta matkaan. Erityisesti ihastuin kalansilmäobjektiiviin, jolle ei periaatteessa olisi mitään käyttöä normaalisti. Sitä paitsi klipsikiinnitteisillä objektiiveilla oli yksi suurempikin ongelma (erityisesti kalansilmällä): niiden vastakappale kamerani omalle objektiiville oli väärän kokoinen. Tämä näkyy kuvissakin, juurikin niissä kalansilmäkuvissa, joita pääasiassa reissulla kuvasin.

Tallinnan satamassa

 

 

Ps. Tänään olisi vielä tiedossa työhaastattelu. Jännittää yllättävän paljon.

 

Kuvakulma: Buy A Rabbit They Said, It’ll Be Fun They Said

Kuvakulma: Buy A Rabbit They Said, It’ll Be Fun They Said

Kännykkäräpsäisyjä kanilasta!

Kanit ovat suloisia. Ne ovat pieniä ja karvaisia, hellyttäviä rakkauspalloja. Ainakin meidän Ossi! Se riehuu, syö, tutkii ja rakastaa kaikella kanienergiallaan.
Se myös maistelee kaikkea näkemäänsä, oli se sitten kovaa tai pehmeää, lojui se sitten lattialla tai roikkui ilmassa. Sukat ja housunlahkeetkin on vaarassa, kun kani maistelee ja tutkii kaikella kanienergiallaan.
Tyynyjen lisäksi vaarassa on noin kaikki. Vaan ei se maistele syödäkseen. Se maistelee muuten vain, tutkiakseen kaikella kanienergiallaan – ja nakertaa Crocsit murusiksi lattialle. Välillä niillä voi leikkiäkin – Crocseilla nimittäin. Olen nähnyt Lentävä Crocsi -näytöksen.
Ja voi luoja! se hentoisen kanikarvan määrä! Sitä on ihan joka paikassa – ei vain häkissä, vaan ihan j-o-k-a-i-s-e-s-s-a paikassa. Sitä on sohvalla. Sitä on vaatteissa. Sitä on matolla. Sitä pyörii huonekalujen alla ja huoneiden nurkissa. Sitä on nenässä. Aivastuttaa. Ja se leviää ilmavirtojen mukana, se leviää kanin pomputellessa huoneesta toiseen – kaikella kanienergiallaan.
Mutta kun on se vaan niin söpö. SÖPÖ! Katsokaa nyt sitä. Älkääkä yhtään katsoko kuvan toista reunaa.