Browsed by
Avainsana: kesä

Kuvakulma: Maailmaan mä avaraan

Kuvakulma: Maailmaan mä avaraan

Juhannus on taputeltu, keskikesä ohitettu. Nyt voi alkaa odotella syksyä. Vai joulua? Mitenkäs se kliseisesti menikään? Samapa tuo, sillä Suomessa kesä harvemmin on juhannuksena ohi – päinvastoin. Hikoilua on aivan varmasti vielä tiedossa.

Hupsu on saanut muutaman päivän nauttia maalaismaisemista ja meri-ilmasta. Onnellinen ja väsynyt koirani makaa tällä hetkellä silmät ummessa keittiön ruokapöydän alla. Kyljellään. Se ei välitä liikehdinnästä niin kauan kuin minä istun paikallani. Ulos mennessäni Hupsu seuraa minua orjallisesti. Se kantaa lelun nurmikolle, käy pötkölleen ja sisälle palatessa nappaa lelun jälleen mukaansa.

Lelukanniskelua on viime aikoina esiintynyt kotonakin. Lelu suussa pihalle, lelu suussa sisälle. Naurahdinkin tänään, että pitäähän se jokaisella koiralla turvalelu olla. Sitä paitsi… Hupsu rakastaa karvaista pehmopalloaan. Se on yhtä aikaa pehmolelu ja pallo. Voiko sitä karvakorvani enempää toivoakaan?

Paitsi lihaa. Ja grilliherkkuja. Ja kalaa. Ja oikeastaan sitä kaikkea, mitä ihminen – aivan sama kuka – on milloinkin suuhunsa laittamassa. Omat naput eivät kelpaa. Tällä hetkellä en sitä tosin ihmettelekään: juhannusherkuttelu mansikkakakkuineen on kuulunut myös Hupsun juhannukseen.

Onnellinen seikkailijakoira
Juhannuspäivän synttärikakulla käytiin – ihasteltiin mertakin.
Näkymä merelle
Punkinperkele iski Hupsun silmäluomeen ja sai luomen turpoamaan.
Mansikkakakkua ja suklaakääretorttua
Leikkejä ihmisveikan kanssa vesisateessa
Juhannusaattona tuuli – juhannuskoivut kaatuivat tuon tuosta ja tavan takaa.
Ihanan karvapallon lisäksi Hupsu järsi keppejä ja tikkuja, rakastui löytämäänsä peuransorkkaan ja näpisti kassistani hirvennahkapururullan.
…jos mennä voisin vaeltamaan…
Kuvakulma: Ulkoilua rakastava koira

Kuvakulma: Ulkoilua rakastava koira

Olen oppinut viime päivinä yhtä ja toista: esimerkiksi tiedän nyt, että on olemassa lasten tv-sarja Yökyöpelit ja Macarena-väännös, allakka pullakka muna makaroni… eiku… hetkonen! Tämähän oli koirablogi. No, kiitos näistä lapselleni, somelle ja sille aktiiviselle äiti-ihmiselle, joka linkkasi kyseisen kipaleen Facebook-päivitykseni alle. Pyörii pinkeitten pimujen pyllysilikoni. Oliko oikeasti kyse LASTEN tv-sarjasta?

***

Ollaan oltu kolme päivää maalla, anoppilassa. Hupsu on saanut taas nauttia rinta riemusta pakahtuen ulkoilmaelämästä. Sisällehän sitä ei nimittäin maalla saanut. Paitsi lauantaimakkaralla. Silloinkin vauhti oli hitaampi kuin selkävikaisen randommummelin kauppareissu rollaattorilla. ”Jos mä nyt tän kerran ehkä viitsisin.”

Kuuma päivä Fiskarsissa.

Öinen kohtaaminen rupikonnan kanssa oli jännittävä. Hupsu kiersi konnaa sopivan matkan päässä, välillä hieman lähestyen ja sitten sutjakasti taaksepäin pompaten. Vähän konnalle piti muristakin. Häntä heilui koko ajan. Oliko mielessä yösyöpöttely vai leikkihetki – enpähän tiedä. Onneksi konnaparka sai rauhassa loikkia talon alle piiloon – Hupsun kuono vanavedessä.

Automatkustaja

Sen verran epäonnisesti oli myös käynyt, että metsäntakaisen naapurin sonnilauma oli juuri ennen maalle saapumistamme päättänyt lähteä päiväkävelylle anopikkaani pihaan. Siinä oli pienellä paimenella ihmeteltävää, kun kulki hajuja pitkin metsänreunassa. Uskaltautuipa karvalapsi metsäänkin asti, pois ihmisten näköpiiristä. Kuuloetäisyyden se kuitenkin säilytti. Ei tosin siksi, että olisi huutoja kuunnellut, vaan siksi, että löytäisi takaisin oikealle tontille, kun metsäseikkailu lakkaisi kiinnostamasta.

Vähän pallolla leikittiin.

Vasta kolmantena päivänä Hubis oli niin väsynyt, että se vapaaehtoisesti tuli avoimesta ovesta sisään torppaan ja loikkasi sohvalle nokosille. Kyllähän se välillä yritti ulkonakin silmiään ummistaa, mutta eihän sellaisesta nukkumisesta mitään tule! Koko ajan kuuluu erilaisia ääniä. Milloin se on lintu, joka huutelee, milloin auto ajaa pihaan ja milloin kaksipyöräinen päristelee pitkin maantietä. Pienelle koiralapselle siinä on paljon ihmeteltävää.

Ohjelmaakin muutamaan päivään mahtui mukavasti. Maanantaina kävin ensimmäistä kertaa Fiskarsissa (tai ”Fiskarissa”, kuten se suomalaisittain kai kuuluisi sanoa) ja tiistaina käytiin Tammisaaressa helluntailaisten kirppiksellä ja Raaseporin suurkirppiksellä. Onneksi rahaa oli nihkeästi mukana, joten en onnistunut tuhlaamaan itseäni vararikkoon. Erityisesti Fiskarsin Paja Shopissa olisi ollut kaikenlaista ihanaa shoppailtavaa.

Tänään kotiuduttuamme raahauduin vielä hyvin väsyneen koiroon kanssa koirakoulun rästitunnille. Nakkeja täynnä oleva treenitasku jaksoi kiinnostaa hetken, mutta nopsaa tuli Hupsun nakkimaha täyteen ja väsymys herpaannutti keskittymisen. Se olikin sitten sillä taputeltu kurssi. (Tällä viikolla olin jopa oikeaan aikaan paikalla, viime viikolla kun olin tunnin myöhässä.)

Pörröpullukka
Kyllä siitä vielä koira tulee.
Välillä pitää istuskella ja miettiä.
Oksia on kiva napostella.
Taivaalla lenteli vikkeliä siivekkäitä.
Koska jokaiselle kivelle on kiivettävä.
Poikkeuksellisesti Hupsu nautti aamuauringosta allekirjoittaneen kanssa. Kuuden aikaan aamulla.
Juokseminen vaan on niin ihanaa!
Kepitkin on ihania.
Ja välillä voi taas vaan ihmetellä.
Aamupalaa uudesta aktivointilelusta.
Aamuköllöttelyt
Pikkulevon jälkeen jaksaa taas painaa.
…mutta lopulta väsy vie voiton…

Pahoittelen kuvien paljoutta. En kyennyt karsimaan enempää.

Kuvakulma: Kesäjuttuja

Kuvakulma: Kesäjuttuja

Vastapainoksi ontumispostauksille…

Kaivopuiston nurkkia nuuskimassa.
Hupsu sai oman jäätelön.
Lokkisaatana tuli kiemurtelevin askelin lähemmäs… josko sillekin olisi ollut jäätelöä tarjolla.
Kesässä rakastan kukkia.
Kotona on grillailtu. Hupsu sai pikkumaistiaiset.
Siitepölyäkin leijailee ympäriinsä. Joka paikka on keltaisena.
Tänä vuonna istuttamani omenapuun kukinta alkaa olla loppumetreillä.
Paprikaa Hupsu on rouskutellut pihalla. Viileää ja mehukasta.
Asunnon kylpiessä auringonvalossa alkaa sisustuskärpänen heräillä sisälläni. Tänä viikonloppuna järkkäilin itselleni ”viherseinän”.
Kukkuu!
Pieni kesäsade tekee hyvää niin Hupsulle kuin minulle. Jatkuva helle on kärsimystä!
”Hei, mamma! Mitäs me nyt syödään?” – Miksi kesäisin tulee syötyä niin paljon, erityisesti jäätelöä?
Tänään halusin ehdottomasti mansikkakakkua!