Browsed by
Avainsana: koirakuvaus

Kuvakulma: kohtaamisia

Kuvakulma: kohtaamisia

Niin mitään ei kyllä tässä huushollissa tapahdu. Ei pysty, ei kykene. Ajatustoiminta on ihan sameana kuumuudesta (kyllä! ulkona on kuuma, kun siellä on yli 17 astetta lämmintä). Mitä kuumempi, sen surkastuneemmat aivolohkot. Eikä se tosiaan Hupsulla sen vahvemmin mene: pakko se on mammanpojan päästä allekirjoittaneen perässä takapihan tulipesään, vaikka läähätys ja läkähdys iskee välittömästi. Itse asiassa se vaikuttaisi iskevän jo pelkästä ajatuksesta. Itse kullekin.

Ennenaikaisesta kesästä huolimatta emme ole täysin mökkiytyneet ilmalämpöpumpun viilennyksen alle. Onhan se töissäkin käytävä, joten vapaa-ajalla tarvitsee riittävästi vastapainoa. Jotain muuta. Mitä kauempana kotoa, sen parempi. Siispä oli enemmän kuin tervetullutta, kun eiliselle päivälle osui (aiemmin sovitusta ajankohdasta siirretty) sisarustapaaminen ja (extempore) visiitti kasvattajan mökillä.

Leikkiä Sansa-siskon kanssa.
Hyvin selkoeleistä keskustelua Jesku-veljen kanssa.
Hupsulla ei ollut aikomustakaan haastaa velipoikaa.
Kasvattajan mökillä Lyyli-tädistä sai painikaverin.
Koska veljien kanssa ei laskettu vapaana juoksemaan, oli Hupsun mielestä erikivaa, kun Lyylistä sai kunnon leikkikaverin.
…painikaverin oikeastaan. Vai oliko se sittenkin tanssimista?
Hupsu rakastaa tyttöjä!
…niin paljon, että niiden takia voi tassutkin kastella!
Välillä mentiin näinkin päin.
Kamu-ukki meinasi, että teinikakaralle tulee osoittaa kaapin paikka: Hupsua ärsytti moinen alistaminen.
Vaan kummasti se sitten Kamu-ukki tuumasi, että Hupsu on riittävän pentu painikaveriksi ja hyvin sujui leikki heiltäkin.
Vas. Hupsu, Ruka, Sansa, Jesku ja Lassi (KUVA: ©Pentti Joronen)
Kuvakulma: Lomailu!

Kuvakulma: Lomailu!

Kun on niin paljon tilaa, ettei tiedä, mihin suuntaan lähtisi.
Mammalle voi aina näyttää vähän kieltä.
Näin talvella pellollakin voi juosta surutta. Ei paljon kyykärmekset oikuttele.
Ja kun juoksee niin hirmuista vauhtia, voi eteen ihan yhtäkkiä ilmestyä vierivä lumikokkare.
Lumikokkareita voi pureskella siinä, missä puuterilunta voi makustella lipomalla.
Kesken juoksun voi jalatkin hävitä.
Välillä onkin hyvä ottaa pieni hengähdystauko varjoisammassa paikassa – miksipä ei vaikka lumikasan päällä! Siitä voi hyvin tähystellä, mitä mailla ja mannuilla tapahtuu.
Vauhtia riittää silti aina. Ihan sama, vaikka silmätkin jo hieman lupsaisi.
Kyllä se lähemmäs parinkymmenen pakkasasteen juoksuviima lopulta ne uniset silmät räväyttää auki.
Vaan jos se ei auta ja tahtoo silti ramasta, voi ottaa lumipulahdukset hankeen. Eikä sen niin väliä, jos lumenpinta on hieman kovettunut. Kyllä se periksi antaa, kun tarpeeksi loikkii.
Se täällä maalla on sitä paitsi mukavaa, että aarteita löytyy ihan joka paikasta.
Joskus sitä saattaa huomata, ettei niitä aarteita olisi ehkä kannattanut maistella.
Vaan jos mamma heittää uudestaan, perään mennään noutamaan.
Tuumailutauolla tarkkaillaan ympäristöä. Pitää leikinkin tiimellyksessä tietää, mitä ympärillä tapahtuu.
Puuliiterissäkin voi välillä käydä norkoilemassa. Sieltä voi tarttua mukaan ihania keppejä.
Ja kun ihmisveikka tulee ulos leikkimään, eikä iskä olekaan mukana vahtimassa, voi ihan hyvin pölliä hanskan – vaikka kädestä!
Kas tähän tapaan!
…tai näin!
…ja sitten taas kirmataan hanska suussa väljemmille vesille. Ihmisveikka tarpoo perässä, mutta eihän se kiinni saa!
Parhautta tämä tämmöinen. Lomailu!
Kuvakulma: Ridiculously Photogenic Dog

Kuvakulma: Ridiculously Photogenic Dog

Laituripönöttäjä
Rappusellapönöttäjä
Kerrostalonpihapönöttäjä
Alakoulupönöttäjä
Kivipönöttäjä

Ps. Huom! Yms. Jne. Jos ei meemi, johon otsikko viittaa, ole sulle tuttu, voi olla, ettei otsikko myöskään avaudu tai et ymmärrä, mihin se viittaa. Saat sen anteeksi.

Pps. Kyllä. Kuvissa näkyy myös remmi.