Browsed by
Avainsana: koiranpentu

Mahtava elukka

Mahtava elukka

Hupsu ei ryntäile ovissa, hauku ovikelloa tai kisko remmissä. Se ei painele tuhatta ja sataa oravien perässä, eikä se paimenna kaikkea liikkuvaa ja liikkumatonta.

Hupsu on rauhallinen ollessaan yksin ja ollessaan seurassa se rakastaa elämää, ihmisiä ja koiria. Se on sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, aina ystävällinen ja iloinen.

Automatkustaminen ja kovat äänet kuuluvat Hupsun mukavuusalueelle, ruoka maistuu vaihtelevasti, mutta vatsa pysyy hyvänä. Traumatisoitua se ei osaa, vaan se palautuu nopeasti – mikäli nyt edes huomasi jotakin yllättävää tapahtuneen.

Erityisesti Hupsu rakastaa lapsia: se painii, juoksee ja pyörii, vaikka sydänsyrjälläni yritän rauhoittaa mellastavia kakaroita. Vauhti yltyy, kuuluu kikatus ja murina.

Edes kipuilu olkapäässä ei Hupsun vauhtia hidasta. Se kiipeää jokaiselle kivelle ja juosta rallattelee iltahepuleissaan. Mitä kovempaa se juoksee, sen vähemmän se ontuu. Puoli metsää villahousuissaan se kiitää eteenpäin ja pomppii kaatuneiden puunrunkojen yli tai sukeltaa korkeaan pöpelikköön.

Kontaktinhakuisuus on Hupsun toinen nimi. Se tapittaa ruskeilla nappisilmillään kuin kysyen: mitä kivaa me nyt tehtäisiin? Samassa se kantaa lemppari pehmolelunsa viereeni ja sitten leikitään, revitään ja noudetaan. Yksikään lelu ei vielä ole tuhoutunut.

Kuvakulma: Hei, me ulkoillaan!

Kuvakulma: Hei, me ulkoillaan!

Käytiin tänään viihdyttämässä vaihteeksi Mûmakia ja pomoa. Onnistuin silmieni ristiasennosta huolimatta (Netflix valvotti!) saamaan itseni ajoissa yhdeksäksi paikalle. Hupsu nautti täysillä aamupäivän kestäneestä ulkoilustamme, eikä kaikkein vähiten koirakaverinsa ansiosta.

Ihana Mûmak!
Käytiin rantakalliolla käppäilemässä.
Hupsu seurasi Mûmakia orjallisesti, koska… no… Mûmak!
Välillä käytiin vähän seikkailemassa omillakin poluilla.
Hupsusta huolimatta Mûmak nautti myös.
Kauempana näkyi vähän aukeaa vettäkin.
Mûmak ei meinannut alkuunkaan pysyä paikallaan pönötyskuvia varten.
Hupsunkin pönötyskuvien kanssa oli pientä vaikeutta.
Lenkin jälkeen mentiin vielä koirapuistoon.
Muutamia muitakin koiria puistossa kävi, mutta Hupsun mielestä ne olivat hieman jännittäviä.
Tyypillinen lunnikoirailme.
Välillä piti seurata, mitä ihmiset tekevät.
Väsymyksestä huolimatta Hupsu rallatteli loppuun asti.
Autolle päästyämme piti hieman köllötellä.

Jälleen kerran KIITOS pomolle ja Mûmakille seurasta.

Kuvakulma: Verbaalinen oksennus

Kuvakulma: Verbaalinen oksennus

Heiveröisen ulosantiputkistoni uumenissa piilottelee tukos. Vaikka kuinka pyörittelen sanoja ylösalaisin, nurinperin ja päälaelleen, en saa ensimmäistäkään ihmisjärjellä ymmärrettävissä olevaa lausetta aikaiseksi. Kirjoittaa piti kuitenkin saada.

No. Nyt on kirjoitettu.

Puskajussien kokoontumisajot.
Kieliklaani
Vähä-älyiset koiraystävämme
Melkein voisi luulla, että nämä ovat kaverit.
Melkein.
Loukattu ylpeys
Kahjonäädät <3
Hupsu osaa joskus näyttää älykkäältä eläimeltä.
…vaan Hupsusta on kasvamassa hyvin anti-älykäs yksilö… Onhan sen idoli kuitenkin Muusa.
Normaalisti tämä kuva ei olisi läpäissyt mun laatuseulaa, mutta tämä kertoo kaiken tarvittavan kuvauskohteesta, mun lempparibelgistä Kiirasta. Hyvää 6-vuotispäivää kahjonäädälle! <3
Ontumatutkimuksessa

Ontumatutkimuksessa

Piipahdettiin pikaisesti kolme tuntia Tammiston Evidensiassa tänään. Tunti oli ontumatutkimukselle varattu aikaa, mutta venyihän se – tietenkin! Oikeastaan olen alkanut jo tottua siihen: Evidensian eläinsairaalaan ei ole asiaa, jos on tiukka aikataulu. Kokemusta nimittäin on. Niin paljon, että pientä Ragnar-lunnistani viime vuonna hoitanut eläinlääkärikin tervehti minua odotustilassa. En oikein tiennyt, itkisikö vai nauraisiko. Päädyin kuitenkin moikkaamaan takaisin.

”Kliinisessä yleistutkimuksessa” – kuten eläinlääkärit ammattitermein alkukoplailuja nimittävät – ei näkynyt mitään normaalista poikkeavaa. Sen sijaan Hupsu sai aimoannoksen kehuja: se jaksoi keskittyä todella hyvin, eikä juuri venkoillut, kuumekin saatiin suhteellisen rauhallisesti mitattua (ei ollut!) ja hyvässä lihassakin poika kuulemma on. Kotiutusohjeisiin oli lisäksi kirjattu, että Hupsu on pirteä ja ekstrovertti pentu.

Jonkinlaisen pikkuisen neurologisen tutkimuksen eläinlääkäri suoritti koputtelemalla Hupsun naamataulua ja painelemalla selästä. Ainoa mainitsemisen arvoinen asia siitä tutkimuksesta oli se, että Hupsu käyttäytyi valtavan hyvin! Kuin vanha tekijä se seisoskeli eläinlääkärin pöydällä ja ihmetteli ympärilleen.

Itse ontumatutkimuksessa (jalkojen vääntely ja kääntely ja venyttely ja painelu sekä pennun juoksuttaminen) eläinlääkäri totesi kipuoireilun sijaitsevan kyynärpäissä ja olkapäässä. Oikeassa etukäpälässä kyynärpääaristuksen lisäksi Hupsu jännitti olkanivelen ojennusta, mutta vasemmassa astuinelimessä arkuus oli vain kyynärnivelessä.

Hokkuspokkusta vaan ja poika päätyi unille (ei tosin  yhdellä pistoksella, vaan kahdella). Sitten minut passitettiin tunniksi muualle ja Hupsu pääsi höyhensaaripilvellään röntgenhärveleihin. Sen verran oli röntkan jälkeen eläinlääkärin höpötykset kuitenkin hepreaa, että kotosalla sain kotiutusohjeita tavailla hoomoilasena. Tokkopa niistä mitään tässä kohtaa vielä tarvitsikaan ymmärtää, sillä eläinlääkäri sanoi konsultoivansa vielä kollegaansa ja soittavansa minulle viimeistään ensi viikolla.

Röntgenkuvissa havaittavissa molemmissa kyynärnivelissä nivelpintojen epäjohdonmukaisuutta, hieman lisääntynyttä tiiviyttä vasemman kyynärluun alueella nivelkapselin kiinnityskohdassa, kummassakaan kyynärnivelessä ns. koronoideus-ulokkeen raja ei selkeästi seurattavissa. Molemmissa olkanivelissä mahdollista tasaisuutta olkanivelen takaosassa sekä olkaluun etuosan pinta hieman epätasainen.

Wait what?

TODENNÄKÖINEN DIAGNOOSI Kyynärnivelten sekä oikean olkanivelen aristus

No tuon olisin varmaan lukion lyhyellä matematiikalla ymmärtänyt itsekin jo ennen röntkaamista.

Mukaan eläinlääkäristä me saatiin uusi kipulääkekuuri. Samaa Metacamia, jota viimeksikin, ja hyvä niin. Nestemäinen Metacam kun kelpaa Hupsulle vaikka struuttaisin sen vahingossa sivusuun lattialle. Sieltä se käydään kiltisti lipomassa talteen.

Niin epämääräinen eläinlääkärikäynti kuitenkin oli, että kiviä ei mihinkään vierähdellyt. Positiivista oli se, ettei röntgenkuvissa näkynyt luunsiruja tai muita irtopaloja, mutta muutoinhan tilanne jäi vielä hyvinkin avonaiseksi. Nyt toivon vain, että eläinlääkäri toimitti röntgenkuvat kollegalleen turhaan – että kyseessä on vain hieman kummallisempi panosteiitti ja kasvavan pennun hieman vaan hassusti kasvavat, ajan kanssa tasaantuvat nivelet.

 

(BTW! Jos sait vahingossa mielikuvan, että suhtaudun Evidensia Tammistoon negatiivisesti, se kuva on väärä. Yhtä vääntöä lukuun ottamatta olen aina ollut tyytyväinen Tammistosta saamaani palveluun ja ystävälliseen henkilökuntaan.)

Kuvakulmakuulumiset

Kuvakulmakuulumiset

Keskikesä juhlittu ja päivät lyhenevät. Jipii! Kohta on syksy ja syksyhän on paras vuodenaika. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että minun ja syksyn välissä on vielä vuoden kuumimmat kuukaudet. Onneksi täällä Suomessa harvemmin on pitkäkestoisia helleaaltoja, vaikka ne siltä kohdalle osuessaan tuntuvatkin.

Juhannus tuli hengailtua anopikkaan nurkissa Tammisaaressa. Hupsu nautti koko koiranpennun riemullaan vapaudesta – uloskin pääsi niin usein, että kertaakaan ei pissavahinkoja sattunut sisälle. Ulkona suosikkihommaa oli ihmisveikan perässä ryntäily 110 lasissa ja kiipeily kiville ja kasoille. Liekö meidän tulevaisuudessa tiedossa agilitya – luultavasti Hupsu ainakin nauttisi siitä.

Hampaiden vaihtuminen alkaa olla loppumetreillä. Tänään oli vihdoin neljäskin kulmuri irronnut. Naskaliaika alkaa siis olla ohitse. Hieman mieltä varjostaa edelleen tuo Hupsun ontuminen, mutta ehkä me saamme siihenkin jotain selvyyttä, kun nyt viimein sain aikaiseksi varata ajan ontumatutkimukseen keskiviikolle. Tiedossa siis kättä taskuun ja iloista ilmettä.

Jotain kivaa haluaisin keksiä Hupsun kanssa syksylle, mutta koirailujutut ovat toistaiseksi vielä auki. Täytynee kaivella jokin viikonloppupainotteinen harraste, koska arkena emme välttämättä ehdi perusulkoilujen lisäksi sen kummempia touhuta. Mieskin on jo peloteltu valmiiksi: voi nimittäin olla, että hänen vastuunsa koiroosta tulee kasvamaan. Viimeviikkoinen työhaastatteluni meni nimittäin ilmeisen hyvin, sillä sain hakemani paikan. Elokuusta eteenpäin sijoitun siis koulumaailmaan sekä työn että opiskelun puolesta – päivät toimin ohjaajana tukea tarvitseville nuorille ja iltaisin opiskelen lähihoitajan LANU-opintoja.

Kärsä rutussa.
Tilanne päällä.
Älä niuhota!
Mahalasku
Vahtivuorossa
Tätäkö ei siis saanut ottaa?
Tammisaaressa ihmettelemässä.
Vähän voisin ottaa minäkin. Sitä sun jätskiä.
Tammisaaressa rannalla.
Omnomnom.
Lokkisaatana
Tammisaaren juhannussalko
Kananmunahommia
Kieli <3
Hetki ennen kuin kärsä kynti maata.
Mumman kanssa keppileikkejä.
Metsäseikkailulla Bromarvin näköalatornilla.
Oli niin herkullinen kuvakulma.
Koukeromänty