Browsed by
Avainsana: mörköikä

5 syytä riemuita koiranomistajuudesta

5 syytä riemuita koiranomistajuudesta

1. Pentuikä. Pennut purevat sormia, pissaavat lattioille ja ovat ymmärtämättömyyttään tyhmiä. Hieman kuin parivuotias ihmislapsi, joka uskoo olevansa kuolematon kiivetessään takaperin jäistä liukumäkeä väärältä puolen. Koiranpennut ovat yhtä aikaa norsuja posliinikaupassa ja ensimmäisen viikkorahansa saaneita pikkulapsia karkkiostoksilla – innostuneita, ylivilkkaita, raajojaan hallitsemattomia elämänalkuja vailla minkäänlaista järjenjuoksua. Joka paikassa pitäisi olla yhtä aikaa tutustumassa maailman ihmeellisyyksiin ilman minkäänlaista itsesuojeluvaistoa – ja mitä enemmän kiellät, sitä enemmän se kielletty kiehtoo.

2. Mörköikä. ”Hui kamala! MIKÄSEOLI?!” Idiootti. Se on tikittävä seinäkello. Se on ollut siinä viimeisen ikuisuuden. Ennen uteliaisuutta herättäneet asiat muuttuvat möröiksi. Imuri, pyykkilauta, maata pitkin juokseva lehdenraato, muovipussi – vaikka ne olisi nähnyt sata ja taas sata kertaa ennenkin, niitä kuuluu yhtäkkiä alkaa pälyillä epäilevästi. Mörköikä osuu pääsääntöisesti yksiin teini-iän kanssa: hormonihirviön päässä hyrrää ja surisee ja orastamaan ruvennut järjenjuoksu ottaakin takapakkia ja sumentuu olemattomiin. Jumaluuskompleksi saa teiniaivoissa uudet mittasuhteet – kunnes lenkillä törmätään siihen puunoksalle ripustettuun sormikkaaseen. ”Hui kamala! SESYÖMUT!”

3. Hajumaailma. Koiranhankinnan jälkeen kodin hajumaailma muuttuu täysin toiseksi. Erityisesti pentuaikana lattioiden moppauksen määrä lisääntyy, mutta raikkaan mäntysuovan tuoksun sijaan sisätiloissa haisee jatkuvasti pissa. Jos oletkin juuri siivonnut hajut pois lattialta, voit saman tien huomata koirasi kantavan hajua mukanaan karvoissaan ja käpälissään. Ihanan pennuntuoksuisen koiranpennun nuuhkutteluhetketkin muuttuvat kuin taikasauvasta ammoniakin hajuun hajureseptoreissa. Eikä se haju siitä parane, vaikka pentu sisäsiistiksi oppiikin: ulkona on jos jonkinmoista likaojaa, linnunraatoa ja peurankakkaa tutkittavaksi. Sitä paitsi koiranruoatkin haisevat ihmisnenään pahalta ja auta armias! jos koiralla menee vatsa kuralle – ripulinhaju seuraa sinua kaikkialle.

4. Lisätyö. Jos ennen nautiskelit rauhallisista aamuista höyryävän kahvikupposen edessä, saat unohtaa ne sen sileän tien. Useimpina aamuina aamurutiineihin tarvitsee lisätä vain koiranulkoilutus, ruoan tarjoaminen ja vesikupin huoltotoimenpiteet (useimmiten pelkkä vedenvaihto riittää). Jos ulkona on rapakeli, saat kaupan päällisiksi tassupyykkiä (hieman epäsiistimpien koirien kanssa kylpyhetki saattaa olla kokonaisvaltaisempi). Sitten on niitä aamuja, joina heräät ripulipörinään tai syvältä kumpuavaan oksennusrefleksiin. Niinä aamuina saa aamun aloittaa jo ennen kahvikupillista – ellet sitten halua pahanhajuisten, värjäävien eritteiden jättävän ikuisia tahroja Ikeasta ostamallesi valkealle design-sohvallesi.

5. Miinusmerkkinen tilinsaldo. Kaikki tietävät, ettei koiran ostaminen ole halpaa puuhaa – varsinkaan silloin, kun hankkii rotukoiran. Ostohinta on kuitenkin vain pieni osa koiranhankintaa seuraavista kuluista. Halvimmalla pääsee, kun jättää koiran rokottamatta, madottamatta, terveystarkastuksissa käyttämättä ja jättää vakuutukset ostamatta, eikä ikinä vie koiraansa eläinlääkärille sairasteluiden takia. Siltikin jää vielä ne ruokakustannukset. Markettiruoka on halvinta. No eihän se sitten niin paljoa maksakaan. Muista pitää koirasi eristyksissä pehmeässä, pyöreässä huoneessa, jotta se ei ikinä, milloinkaan vahingossakaan altistu bakteereille, viruksille tai tapaturmille.