Browsed by
Avainsana: Mûmak

Kuvakulma: Talvinen ulkoilupäivä

Kuvakulma: Talvinen ulkoilupäivä

Tälle päivälle olin sopinut ulkoilutreffit jälleen Mûmakin ja pomon kanssa. Kävimme nauttimassa talvisesta ulkoilusäästä Vanhakaupunginlahdella ja seikkailimme Viikin pelloilla. Lähes parituntinen vierähti nopeammin kuin meikäläisen läskeillä ja kunnolla olisi saattanut olettaa.

Kameranikin olin taas ottanut mukaan ulkoilemaan, joskin kuvaaminen oli eiliseen kuvauspäivään verrattuna vähäisempää. Muutama omasta mielestänikin kiva kuva reissulta tuli napattua ja niiden lisäksi muutama käyttökelpoinen otos blogiin laitettavaksi.

Mûmak riemuitsi hetkellisistä vapaajuoksuistaan.
Polku ali kenottavan puunrungon.

Pari komeaa keloakin reitiltä löytyi.
Tästä kuvasta tykkään itse.
Myös tämä oli mielestäni onnistunut otos.

Tänään aamulla tulin selanneeksi Internetin ihmeellisestä maailmasta Uusimaan ja Etelä-Suomen nähtävyyksiä ja retkipaikkoja. Ehkäpä saan jatkossa itseni useammin kuvausreissulle. Toki se vaatii myös hyvän ilman ja niitä ei niin vain Suomessa tilailla.

Koiria, kaneja ja kaoottisia tunnetiloja

Koiria, kaneja ja kaoottisia tunnetiloja

Sain eilen kuulla, että emme saisikaan lunnispentua ensikuun alussa. Se murskasi olotilani alimpaan maanrakoon. Tuntui siltä kuin koko maailma olisi taas romahtamassa. Itkuisen illan päätteeksi nukuin kellon ympäri -yöunet ja aamulla heräsin uuteen päivään ”katujyrän alle jäänyt” -tunnelmissa. Sen siitä saa, kun illalla itkettää.

Olin herättyäni todella epäsosiaalisissa fiiliksissä ja siksi vähällä perua ulkoilutreffit Mûmakin pomon kanssa. Onneksi kuitenkin keräsin itseni ja lähdin uhkarohkeasti ajelemaan autollani, jonka toimintavarmuus on  kyseenalainen. Lähes kahden tunnin köpöttely ja pomon kanssa jutustelu tekivät mielelleni ihmeitä. Lenkin jälkeen tuntui siltä kuin olisin uusi ihminen.

Pomon kannustuksesta kirjoittelin kotiuduttuani lunnispennun kasvattajalle viestin. Kerroin olevani valmis ostamaan häneltä pennun myös ”vain kotikoiraksi”, mikäli pennun vika ei ole hengenvaarallinen. Kasvattaja ei ainakaan suoralta kädeltä tyrmännyt ajatustani ja nyt odottelenkin, mitä tulevat viikot tuovat tullessaan. Täytynee toivoa parasta. Uusi koiranpentu olisi kuitenkin tehokasta salvaa Ragnarin poismenon jättämille haavoilleni.

Toki meidän Ossistakin on ollut iloa viime aikoina. Se nauttii vapaana asunnossamme loikkimisesta ja vähintään kerran päivässä hakeutuu sohvalle viereeni silitettäväksi. Olen hemmotellutkin pitkäkorvaamme ostamalla sille herkkuja – erityisesti Versele-Lagan Complete Crock -porkkanatyynyt maistuvat sille. Aurinkoisina, kohtalaisen leutoina päivinä olen päästänyt Ossin meidän takapihallekin juoksentelemaan. Pitkään se ei jaksa ulkoilusta nauttia – liekö kylmällä osuutta asiaan – mutta hieman se on jaksanut lumessakin viipottaa. Ja sen verran fiksu meidän pupupoikamme on, että osoittaa selvästi, milloin ulkoilu riittää ja on aika siirtyä takaisin sisätiloihin.

Edellinen blogi-kirjoitukseni on näin jälkeenpäin luettuna tuntunut jääneen keskeneräiseksi. Pahoitteluni tästä. Ajatukseni eivät aina välttämättä kulje ihan loppuun asti, vaikka yrittäisin kuinka olla tarkkana kirjallisen ulosantini kanssa. En kuitenkaan ole ammattilainen, joten lipsahdukset sallittakoon. Yritän jatkossa kiinnittää asiaan enemmän huomiota. Ehkä.

Pertti-hevosen turpaakin silittelin

Pertti-hevosen turpaakin silittelin

Järjestin tälle päivälle taas treffit mitä hurmaavimman Mûmakin kanssa. Ulkoilu lunnispojan ja pomon seurassa teki tälläkin kertaa hyvää sekä mielelle että läskeille. Puolitoistatuntinen hujahti ohitse aivan huomaamatta.

Lenkkeilimme hyvin monipuolisessa maastossa: ulkoilupoluilta päädyimme aina metsäpoluille kalliokiipeilemään ja sieltä edelleen pellonreunan kautta jalkakäytävälle. Mûmak näytti nauttivan vapaajuoksustaan lumisessa maisemassa ja syöksähteli vauhdikkaasti edestakaisin välillä pysähtyen piehtaroimaan.

Pomon kanssa jutustelun ohessa yritin välillä räpsiä kuvia eläinseuralaisestamme. Vaihteleva valoisuus yhdistettynä vikkeläjalkaiseen malliini oli kuvaustaidoilleni tälläkin kertaa liikaa ja kuvien onnistumisprosentti oli lähes pyöreä nolla. Eiliseen ulkoiluuni verrattuna sain kuitenkin muutamasta kuvasta jokseenkin käyttökelpoisia, vaikka tyytyväinen niihin noin muuten en olekaan. Talvikuvaaminen ei selvästi ole minun juttuni ja sen osalta olisi kaiketi aiheellista osallistua jollekin valokuvauskurssille.

Puolitoistatuntiseen retkeemme Helsingin ulkoilumaastoissa mahtui Mûmakin ulkoiluriemun lisäksi kohtaaminen hevosen kanssa. Jo hyvän matkan päässä se hirnui tallille jääneille kavereilleen. Hetkeksi pysähdyimme koko kolmikko ihmettelemään ohimatkaavaa jättiläistä. Vanha se oli jo, yli kahdenkymmenen, mutta siitä huolimatta hyvin kaunis ilmestys. Muutama sana vaihdettiin taluttajan kanssa – pomo enimmäkseen – ja kävipä siinä sitten sillä tavalla, että hetken Pertti-hevosen turpaakin silittelin.

Tassuterapiaa

Tassuterapiaa

Olen todella huono ihminen tuppautumaan kenenkään seuraan. Nihkeä ajatusmaailmani on sitä mieltä, että jos ei pyydetä, niin ei ainakaan kutsuta itse itseä yhtään mihinkään. Niinpä minä siis itselleni totisen uskollisena lähdin tänään ulkoilemaan Kaikkien-Aikojen-Toiseksi-Parhaan-Lunnikoiran kanssa kyseltyäni ensin itse, sopiiko tulla. (Kyllä, tein jopa sellaisen uudenvuodenlupauksen, että jatkossa tapaan ihmisiä enemmän – halusivat he sitä tai eivät.)

Mûmakin näkeminen ja rapsuttelu vaikuttivatkin mielialaani positiivisesti ja tunteeni siitä, että lunnikoira kaikesta huolimatta on se ”minun rotuni”, vahvistui. Mielissäni olin myös Mûmakin ”pomon” seurasta, jota värittivät pääasiassa koirapainotteiset keskustelut (ilman tunnekuohuja, erimielisyyksiä, riitoja ja väittelyitä toim.huom.).

Ulkoilun ohessa yritin hieman räpeltää Canon-ressukallani, jonka kanssa minulla ei oikein ole täyttä yhteisymmärrystä. Ensimmäistä kertaa harjoittelin kuvaamaan täysin manuaalisilla asetuksilla (poislukien tarkennus) ja jälkikäteen Photoshopille olikin töitä. Onneksi edes muutamasta kuvasta tuli jokseenkin ”käyttökelpoinen” – ainakin niistä näkee, mitä on yritetty kuvata.

Kiitos Mûmakille ja pomolle mukavasta iltapäivästä!