Browsed by
Avainsana: pentu

Pentulaatikon reunalla

Pentulaatikon reunalla

Tehtiin tänään päiväreissu itärajan tuntumaan katsomaan, millainen pötkylä meille olisi tyrkyllä. Neliviikkoiset karvavauvelit sulattivat oitis sydämeni imiessään sormeani ja repiessään housunlahkeitani. Niiden turkki tuoksui maidolta – ihan niin kuin vauvan turkin kuuluukin. Olisin voinut kaikki kuusi lapsukaista laittaa povitaskuuni ja ottaa heti mukaani, mutta kolmisen viikkoa on kuitenkin vielä odotettava sitä omaa sydämenvalloittajaa.

Neljästä poikapennusta löytyi äkkiä se oma suosikki. Olen kuitenkin vasta kolmantena valitsemassa itselleni pojista yhden, joten koko kotimatkan keskityin tyynnyttelemään itseäni. Tottakai kaikki pennut olivat aivan valtavan ihania, enkä suinkaan ole (kamalan) pahoillani, jos meille osuukin joku toinen, mutta kovasti kuitenkin ilahduin, kun perään tuli (hieman epävarmahko) viesti, että suosikkipentu saattaisi hyvinkin muuttaa meille.

Pentujen emä yllätti minut täysin koollaan – ihan positiivisesti. Se oli paljon pienempi kuin blogissanikin vieraillut Rilla. Uroothan toki ovat keskimäärin narttuja kookkaampia, mutta tiedossa lienee ihan mukavan kokoinen karvakaveri. Äitikoiroo oli lisäksi älyttömän sievä kasvoiltaan, eikä sen kaverina asusteleva silmälasikuvioinen tyttökään hullummalta näyttänyt – päinvastoin.

Jos pennunodotus onkin kihelmöinyt vatsanpohjassani viime päivinä, ei se millään tapaa vedä vertoja kihelmöinnille, jonka pentujen näkeminen synnytti. Edessäni onkin kolme to-del-la pitkää viikkoa odotusta.

Ps. Pahoittelen kuvien laatua. En jaksanut alkaa pentulaatikon reunalla harjoitella salaman käyttöä, joten tyydyin kännykkäkuviin. Jahka poika meille kotiutuu, on luvassa läjäpäin parempilaatuista kuvamateriaalia.

Pps. Vasemmalla se suosikkipentu.

No niitä pentuhaaveita

No niitä pentuhaaveita

Sain viikko sitten kuulla, että meille olisi lunnispentu tyrkyllä. Riemu sisälläni on valtavan suuri, vaikka yritänkin koko ajan jarrutella ja pitää mielessä, että mitä tahansa voi seuraavien viikkojen aikana vielä käydä. Tarkoitukseni oli kirjoitella asiasta blogiin vastan viikon kuluttua, kun varausmaksu pennusta on maksettu, mutta jokin sisälläni pyrkii niin kovin ulos, etten malttanut odottaa. Onhan pennun saapuminen kotiin iso asia.

Mielessäni risteilee taas niin miljoona asiaa: kodista pitää tehdä pentuturvallinen ja kaiken pitää olla valmiina, rahat rokotuksiin ja terveystarkastuksiin pitää olla varattuna, ja puuttuvat tarvikkeetkin pitää hankkia. Koiranpennun kotiutumisen valmistelu on melkein kuin rakentaisi raskauden loppumetreillä kotia vauvaa varten.

Olen miettinyt myös ruokintajuttuja, koska lunnikoirilla on suuri riski sairastua lunnikoirasyndroomaan. Pentunappula tulee ilman muuta olemaan samaa kuin minkä kasvattaja pennuille aloittaa, mutta olen alkanut tehdä tutkimustyötä siitä, missä koiranruoissa on vähemmän rasvaa ja mitä palkkausnameja pennulle uskaltaa kokeilla.

Mietintöihini on lisäksi kuulunut pennun kouluttaminen; olen pohtinut, mitä kaikkea pennun kanssa pitäisi harjoitella, jotta arki olisi mahdollisimman helppoa. Esimerkiksi autoon ja ääniin tutustuminen tulee kuulumaan yhteiseen alkutaipaleeseemme vahvasti. Koirakoulut aion kuitenkin unohtaa, koska Ragnarin kanssa sain todeta, etten niistä selviä turhautumatta itse – lunnikoira kun tekee, jos sitä sattuu huvittamaan.