Browsed by
Avainsana: pihalla

Mölypojat

Mölypojat

Jos Hupsu saisi päättää, elämä olisi yhtä juustosiivua ja ulkoilua. Ojanpohjalla könyäminen lienee pojan mielestä parasta – siellähän on kokonainen hajumaailma pitkässä heinikossa! Siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Sitäkin parempaa tosin on, jos saa viilettää vapaana ilman typeriä remmirajoitteita. Harmistus vain, ettei Hupsu tajua, että jokaisella metsäretkellä saa ihmissydän olla syrjällään, kun lapinpoika kiitää hurmoksessaan jyrkkää kallionrinnettä alas – ihan vain, koska voi.

Jos Karpo taas saisi päättää, elämä olisi syömistä ja harakoiden paimentamista aamusta iltaan ja illalla pitäisi sitten saada käpertyä ihmisjalkaa vasten nukkumaan rapsutuksia saaden. Hajut on ihan kivoja, mutta eivät itsetarkoitus, ja metsässäkin voi aina jonkin matkaa juosta Hupsun perässä – lopulta pitää kuitenkin palata ihmisjalkojen lähelle, etteivät ne vaan poistu paikalta ilman maailman suurinta tissiposkea. (Ennen luulin, että Hupsua suurempaa tissiposkea ei voi ollakaan!)

Syksyn viileys on saanut karvakaksikon viihtymään aiempaa enemmän omalla pihalla. Se on oikeastaan mukavaa. Minä saan touhuta omiani sisällä koirien touhutessa omiaan pihalla. Naapurusto tosin ei välttämättä arvosta koirakonsertointia, mutta olen päättänyt olla välittämättä siitä. Eiväthän nuo nyt kuitenkaan aamusta iltaan pihalla mölyä, eikä möly ole täysin tauotontakaan.

PAITSI kun harakat lentelevät pihapuissa. Niille on huudettava. Karpon on huudettava. Kimakasti ja kuuluvasti. Enkä yhtään ihmettelisi, vaikka harakanpojat pyörisivät pihassamme ihan vain koiria kiusatakseen. (Haluaisin sanoa ”Karpoa kiusatakseen”, mutta Karpo on opettanut myös Hupsun harakkajahtiinsa.)

Syysiltojen pimetessä olen yrittänyt myös hieman pohtia tulevia näyttelyitä, mutten ole saanut mitään päätöksiä tehtyä. Sikäli mikäli jos lukuun ei lasketa sitä, että päätin olla viemättä kumpaakaan pojista joulukuussa Messariin. Sen sijaan onnistuin varaamaan Hupsulle ajan luonnetestiin kuukauden päähän ja sitä odotan jo kauhunsekaisella innolla.

Kuvakulma: Oma piha

Kuvakulma: Oma piha

Muutama kuukausi siihen meni, mutta muutama viikko sitten saimme vihdoin omakotitalomme pihalle pystytettyä koira-aitauksen. Tilaa on hieman enemmän kuin rivitalopihallamme oli ja pojat ovatkin nauttineet täysin rinnoin painimisesta, kiihdytysajoista ja kaivuuhommista. Välillä pihalla toki kelpaa ihan vain köllötelläkin, mutta satunnaiset harakkavieraat pitää haukkua pystyyn ja naapuruston lajitovereiden kanssa täytyy saada vaihtaa kuulumisia. Epäilyttäviä (ja siksi myös haukuttavia) asioita ovat niin ikään omalla tontillaan liikuskelevat naapurit sekä omalle tontille kerran viikossa tunkeutuva roskakuski.

Vielä toukokuussa ajattelin, että tässä kuussa ryhdistäydyn ja kirjoittelen artikkelisarjan otsikolla ”Koirani kesäkuu”, mutta suunnitelmat eivät aina mene niin nappiin kuin toivoisi. Jos nyt alkaisin juttuja aiheesta kirjoittaa, olisi sisältö hyvinkin olematon oman jaksamattomuuteni takia. Ehkäpä vielä jonain päivänä elämäni asettuu sen verran takaisin raiteilleen, että pääsen blogissakin parempaan rytmiin, mutta tällä kertaa kiitän ja kuittaan puhtaasti kuvasarjalla.

Mukavaa ja huoletonta kesää!

Muista juoda riittävästi vettä.

Puutarhurointia angervon alla
Karpo = KRP = Keskusrikospoliisi
Piha on täynnä ihania KÄPYJÄ!
Yksi suosikkileluja ikinä. Aroma Dog.
Hupsu kertoo Karpolle, että mun.
Hyttysiä. Hyttysiä kaikkialla.
Turkinhoitohommien laiminlyönti johtaa resupetteri-luukkiin.
Veljesrakkautta
Karpo ja Upea Häntä
Välillä juostaan, välillä painitaan – ja sitten välillä tapellaan, jotta voidaan hetken päästä aloittaa sama rumba uudestaan.
”Haleja, saatana!”