Browsed by
Avainsana: punkki

Ihastuttava, vihastuttava kevät

Ihastuttava, vihastuttava kevät

Syyshortensia on Hupsun mielestä pissapuu.

Kukkapenkissäni nousee viime syksynä istuttamiani sipuliperennoja ja norjanangervot puskevat pieniä silmuja varteensa. Istutin syyshortensian pihalleni – silkasta keväisestä riemusta. Istutuskuoppaa kaivaessani Hupsu pomppi ja haukahteli vieressäni. Sekin halusi osallistua.

Aurinko on alkanut lämmittää siinä määrin, ettei joka kerran ovesta lähtiessä ole tarpeen kiskoa takkia päälle. On päiviä, joina hupparikin tuntuu liian paksulta ulkoiluun. Lintujen sirkutus alkaa hyvissä ajoin aamulla ja jatkuu läpi päivän.

Hupsu tuntuu viihtyvän hajujen maailmassa hyvin. Ulkoilut ovat ajallisesti pitkiä kuljettuihin kilometreihin nähden, mutta pitäähän sitä teinipojan saada tutkia. Kuono ei juuri irtoa maasta – ei edes pyöräilijöiden sujahtaessa vauhdikkaasti ohi.

Ulkoilu on alkanut maistua allekirjoittaneellekin. Siitäkin huolimatta, että astmaattiset keuhkoni vihlovat ilmassa leijaavasta pölystä. Toisinaan silmiäkin saa siristellä, ettei herkät näköelimet ärsyynny silmäluomien alle kertyvistä hiukkasista. Eihän se renkaiden aiheuttama pöllähdys ylinopeutta ohiajavaa autoilijaa suuremmin häiritse. Jalankulkijaa sitäkin enemmän.

Märkä piennar ja kuiva asfaltti aiheuttavat toisenkin laisen päänsäryn: karvaisissa koirantassuissa sisätiloihin kulkeutuu hiekkaa ennätysmäärät. Hiekkaa on ihan kaikkialla – aina eteisestä sänkyyn. Savea, multaa, risuja ja lehtiä. Niitäkin kulkeutuu vähemmän hienohelmaisen koiran matkassa sohvalle asti. Kunpa edes turkkiin tarrautuneet punkit jäisivät ulkoilmaan!

Kevään ensimmäinen punkki Hupsun niskassa ehti päästä turhan isoksi.
Kevään toinen ja kolmas punkki. Aivoräjähdys. Punkki punkissa.
”Etsi kuvasta punkki.”

Ahkerana sosiaalisen median kuluttajana en ole välttynyt koirankakkakeskusteluiltakaan. Jokakeväinen riesa. Kuinka vaikeaa se onkaan kerätä ne kakat hoidetuilta alueilta ja kuinka vaikeaa se onkaan olla pahoittamatta mieltään kakasta nurmikolla!

Vaikka itse kakkapussit taskussa kuljenkin (usein ilman koiraakin), on ehkä ikävin keväinen näköhavainto sulavan lumen alta paljastuvat muoviroskat. Niitä on ihan kaikkialla – kaikkialla kauniissa luonnossamme. Ehkäpä koirankakkakeskustelujen sijaan olisikin syytä keskustella roskaamisesta. Koirankakka kengänpohjassa ei naurata minuakaan, mutta ongelmallisempiakin asioita on.

Nevertheless…

Ihanaa, kun on kevät!