Browsed by
Avainsana: Ragnar

Kuvakulma: Pikkukettu In Memoriam

Kuvakulma: Pikkukettu In Memoriam

Pienet kuusivarpaiset tassut. Auringossa punertavana palava turkki. Musta kirsu, joka tuhisi kainalossa. Elämännälkäinen, vakava katse. Itsepäinen oman tiensä kulkija. Kauan haaveiltu, unelmissa odotettu. Niin kovin lyhyt matka, aivan liian lyhyt.

Sateenkaarisilloille lähdön vuosipäivä. Ikävä on niin kamalan suuri.

Pentuhaaveita

Pentuhaaveita

Ragnarin joulukuinen poismeno jätti suuren aukon perheeseemme ja kotiimme. Pieni koira täynnä luonnetta loistaa poissaolollaan jokaisessa päivässä. On päiviä, joina en ajattele Ragnaria kovinkaan paljoa, ja on päiviä, joina ajatuksiini ei juuri muuta mahdukaan. Lähipiirini ja tuttujeni koirat ovatkin olleet terapiaa koiranomistajansielulleni. Vieraiden koirien tapaaminen, rapsuttelu ja helliminen ovat olleet suurehkossa roolissa viimeisen kuukauden ajan, vaikkakin niiden parantava vaikutus on ollut lähinnä hetkellistä. Lienee siis luonnollista, että ajatukseni ovat yhä enemmän ja enemmän kääntyneet pennunhankintapolulle.

Olen ollut alkukuukauden aikana yhteydessä muutamaan lunnikoirakasvattajaan, joiden pentutilannetta olen hieman kartoittanut. Mitään lupauksia pennusta minulle ei ole annettu, mutta minussa on herännyt toivo, että ehkäpä lähitulevaisuudessa meilläkin tassuttelee uusi karvapallo, jolla on vielä kokonainen elämä edessään täynnä luottamusta ympäröivään maailmaan.

Toki Ragnarin terveyden jättämä varjo saa rotuvalinnan jatkuvasti mietityttämään. Mielestäni lunnikoira on ainoa oikea rotu minulle, meille, mutta lunnikoirasyndrooman mahdollisuus kummittelee ajatuspolkujeni mutkissa. Terveysasiat ovatkin saaneet minut pohtimaan keinoja, joilla mahdollista syndrooman puhkeamista voisi yrittää ehkäistä.

Ikävästä ja terveyspohdinnoistani huolimatta olen alkanut innolla katsoa eteenpäin. Mielessäni purjehtivat mielikuvat mahdollisuuksista, joita uusi pentu toisi tullessaan. Jopa pieni näyttelykärpänen on saattanut kevyesti puraista kantapäätäni.

Ps. Mikäli Ragnarin elämä ei sinulle ole ennestään tuttu, voit halutessasi piipahtaa Tassuja -blogissani, jota kirjoitin koko Ragnarin lyhyen elämän ajan.

Ketunpoika – nimen takana

Ketunpoika – nimen takana

Äitini luvattua minulle koiran ollessani teini-ikäinen rakastuin koirat.comin sivustolla oikopäätä lunnikoiraan. Se oli pieni, kaunis ja koirannäköinen – lisäksi sillä oli hauskoja ominaisuuksia, kuten ylimääräisiä varpaita, akrobaatin notkeus ja kyky sulkea korvansa. Vastaus äidiltä oli kuitenkin puhdas tyrmäys: pystykorvat haukkuvat, ei sellaista.

Lähes 13 vuotta (ja jokunen karvatassu) myöhemmin pohdin yhdessä avopuolisoni kanssa koiranhankintaa. Koirista piittaamaton mieheni ilmoitti kriteereiksi pienen koon, haukkumattomuuden ja ”koirannäköisyyden”, jolloin kaivoin internetin syövereistä kuvan veikeästä lunnikoirasta. Ja kas! vain paria kuukautta myöhemmin olimme matkalla Ahvenanmaalle hakemaan uutta, karvaista perheenjäsentämme.

Lunnikoirapoikamme Ragnar sulatti tullessaan kaikkien sydämet: se hoiperteli pienillä pentutassuillaan, köllötteli kesänurmikolla ja jahtasi häntäänsä. Haukkua se osasi kimakasti, mutta se oli fiksu ja nopea oppimaan. Jopa avomieheni viimeisetkin epäilyt haihtuivat pennun kanssa lattialla loikoillessa.

Kuten rakkaat lapset usein, sai myös Ragnar monen monta lempinimeä: kotona Ragnar oli usein Raggis ja (erityisesti mieheni lempeästi koiraa puhutellessa) ”Dumma lundehunden”, sosiaalisessa mediassa nimi vääntyi muotoihin Raggare ja Ragge, eikä pidä unohtaa Facebookin lemmikkisivulla käytettyä nimeä Ragnar Ketunpoika, joka taas juonsi juurensa siitä, että moni sanoi Ragnaria ”pikkuketuksi” ja ”ketunnäköiseksi”.

Ragnar sairastui rotutyypilliseen lunnikoirasyndroomaan (intestinaali lymfangiektasia) noin vuoden ikäisenä. Sairaus oli ilmeisen ärhäkkä, eikä jatkuva eläinlääkärissä ravaaminen, lääkitseminen ja ruokavaliohoito lopulta auttanut, vaan koira kuihtui silmissä. Joulukuussa 2015 – Ragnarin ollessa puolitoistavuotias – pikkupotilaan voimat loppuivat ja päästimme itkuisina ketunpoikamme kivuttomammille maille.

Kuluneella viikolla pohdittuani blogijuttuja, päätin paitsi aloittaa uuden blogin myös valita sille uuden verkkotunnuksen. Aikani pohdiskelin asiaa ja päätin, että mikä sen parempi vaihtoehto olisi kuin yksi Ragnaria parhaiten kuvanneista lempinimistä.