Browsed by
Avainsana: röntgen

Kyllä minä niin mieleni pahoitin

Kyllä minä niin mieleni pahoitin

Käytin Hupsun tänään eläinlääkärissä Kirkkonummen Omaeläinklinikka Vetsetissä sen kadonneen hampaan vuoksi. Aika meille oli varattu klo 13, mutta tuntia aiemmin saimme soiton, että saisimme tulla jo puoli tuntia aiemmin niin halutessamme – ja näinhän me sitten toimittiinkin. Noin viikko sitten aikaa varatessani minulle oli puhelimessa annettu hinta-arvio, joka oli hieman reilua sataa euroa, ja se yhdistettynä oivaan puhelinsoittopalveluun tuntui oikein passelilta. Lähdin siis hyvillä mielin koirapojan purukalustoa esittelemään.

Tilat olivat odotusaulassa avarat ja valoisat, ja vastassa ollut henkilökunta vaikutti mukavalta. Hupsukin oli luottavainen oma itsensä ja päätti lirauttaa odotusaulan hyllynkulmalle viestijälkensä turhautumispiippauksensa ohessa.

Alles in Ordnung!

Ensimmäinen järkyttymiseni tapahtui pian sen jälkeen, kun eläinlääkäri oli peruskopeloinut Hupsun. Hinta-arvio olikin ylättäen hypännyt yli neljänsadan euron – siis mikäli puuttuvan hampaan juuri jouduttaisiin poistamaan. Varovasti tiedustin, mitähän lysti mahtaa maksaa, mikäli poisto-operaatioon ei ole aihetta, ja vastaukseksi sain rapiat pari sataa, mikä sekin olisi jo tuplat alkuperäiseen arvioon.

Seuraavaksi järkytyin, kun minulle selvisi, että joutuisin jättämään Hupsun klinikalle uinumaan. En ollut alkuunkaan tullut ajatelleeksi, että operaatio saattaisi tosiaan kestää niin pitkään, ettei minun kannattaisi hengailla odotusaulassa – vaan mitäpä siinä enää mukisemaan. Eläinlääkäri lähti hakemaan piikkejään, jotta poika pääsisi matkalleen höyhensaarille.

Jonkin aikaa kotona hengailtuani sain klinikalta puhelun. Kaikki oli hyvin ja röntgenkuvat oli saatu otettua. Eläinlääkäri vain halusi kysäistä, voisiko samalla käynnillä poistaa toisenkin hampaan – sellaisen poskihampaan, joka oli jo mustunut, ”kuolettunut” ja heiluvainen. Hintaa tulisi muutama kymppi lisää ja aikaa kuluisi hieman enemmän, mutta lupa minulta heltisi (kalliimpi lystihän se olisi ollut ottaa uusi aika ja laittaa poika uudestaan unille toisella kertaa). Paria tuntia myöhemmin sain luvan lähteä hakemaan Hupsua kotiin.

Hammaskartta: Punaisella merkatut hampaat puuttuvat nyt Hupsun suusta.

Kotona eläinlääkäristä saatuja papereita tavatessani huomasin, että eipä minulle paljoa Hupsun suusta loppujen lopuksi kerrottu – ainoastaan tehdyt toimenpiteet. Kotiutusohjeissa oli kuitenkin mainittu, että hampaissa on pieniä kruunumurtumia ja kulumaa. Hämmentyneenä jäin pohtimaan, että täytyykö minun todella itse googlata, tuleeko minun jotenkin ne huomioida esimerkiksi ruokavaliossa. (Kaiken järjen mukaan kuvittelisin, että esimerkiksi kovien luiden pureskelulla saattaa olla tekemistä vaurioiden kanssa.)

Lopullinen lääkärilasku oli suuruudeltaan 516,90. Viisinkertaisesti se, mitä minulle alunperin hinta-arvioksi annettiin. Miehelleni puhisin, että onneksi meillä on se koiravakuutus, josta toivon mukaan edes osa rahoista palautuu. Vaikka ilman muuta haluan hoitaa koirani kustannuksista huolimatta hyvin, jäi minulle sen verran paha maku suuhun, etten usko vieväni kontrollikäynnin jälkeen koiriani enää kyseiselle klinikalle. Seuraavalla kerralla, jos tarve vaatii, varaan ajan suoraan suosikkieläinlääkärini luokse.

Karpo ei tahtonut kotona yhtään ymmärtää Hupsu-toipilasta. Kuinka ihmeessä se veli olikin yhtäkkiä ihan kummallinen?
Ontumatutkimuksessa

Ontumatutkimuksessa

Piipahdettiin pikaisesti kolme tuntia Tammiston Evidensiassa tänään. Tunti oli ontumatutkimukselle varattu aikaa, mutta venyihän se – tietenkin! Oikeastaan olen alkanut jo tottua siihen: Evidensian eläinsairaalaan ei ole asiaa, jos on tiukka aikataulu. Kokemusta nimittäin on. Niin paljon, että pientä Ragnar-lunnistani viime vuonna hoitanut eläinlääkärikin tervehti minua odotustilassa. En oikein tiennyt, itkisikö vai nauraisiko. Päädyin kuitenkin moikkaamaan takaisin.

”Kliinisessä yleistutkimuksessa” – kuten eläinlääkärit ammattitermein alkukoplailuja nimittävät – ei näkynyt mitään normaalista poikkeavaa. Sen sijaan Hupsu sai aimoannoksen kehuja: se jaksoi keskittyä todella hyvin, eikä juuri venkoillut, kuumekin saatiin suhteellisen rauhallisesti mitattua (ei ollut!) ja hyvässä lihassakin poika kuulemma on. Kotiutusohjeisiin oli lisäksi kirjattu, että Hupsu on pirteä ja ekstrovertti pentu.

Jonkinlaisen pikkuisen neurologisen tutkimuksen eläinlääkäri suoritti koputtelemalla Hupsun naamataulua ja painelemalla selästä. Ainoa mainitsemisen arvoinen asia siitä tutkimuksesta oli se, että Hupsu käyttäytyi valtavan hyvin! Kuin vanha tekijä se seisoskeli eläinlääkärin pöydällä ja ihmetteli ympärilleen.

Itse ontumatutkimuksessa (jalkojen vääntely ja kääntely ja venyttely ja painelu sekä pennun juoksuttaminen) eläinlääkäri totesi kipuoireilun sijaitsevan kyynärpäissä ja olkapäässä. Oikeassa etukäpälässä kyynärpääaristuksen lisäksi Hupsu jännitti olkanivelen ojennusta, mutta vasemmassa astuinelimessä arkuus oli vain kyynärnivelessä.

Hokkuspokkusta vaan ja poika päätyi unille (ei tosin  yhdellä pistoksella, vaan kahdella). Sitten minut passitettiin tunniksi muualle ja Hupsu pääsi höyhensaaripilvellään röntgenhärveleihin. Sen verran oli röntkan jälkeen eläinlääkärin höpötykset kuitenkin hepreaa, että kotosalla sain kotiutusohjeita tavailla hoomoilasena. Tokkopa niistä mitään tässä kohtaa vielä tarvitsikaan ymmärtää, sillä eläinlääkäri sanoi konsultoivansa vielä kollegaansa ja soittavansa minulle viimeistään ensi viikolla.

Röntgenkuvissa havaittavissa molemmissa kyynärnivelissä nivelpintojen epäjohdonmukaisuutta, hieman lisääntynyttä tiiviyttä vasemman kyynärluun alueella nivelkapselin kiinnityskohdassa, kummassakaan kyynärnivelessä ns. koronoideus-ulokkeen raja ei selkeästi seurattavissa. Molemmissa olkanivelissä mahdollista tasaisuutta olkanivelen takaosassa sekä olkaluun etuosan pinta hieman epätasainen.

Wait what?

TODENNÄKÖINEN DIAGNOOSI Kyynärnivelten sekä oikean olkanivelen aristus

No tuon olisin varmaan lukion lyhyellä matematiikalla ymmärtänyt itsekin jo ennen röntkaamista.

Mukaan eläinlääkäristä me saatiin uusi kipulääkekuuri. Samaa Metacamia, jota viimeksikin, ja hyvä niin. Nestemäinen Metacam kun kelpaa Hupsulle vaikka struuttaisin sen vahingossa sivusuun lattialle. Sieltä se käydään kiltisti lipomassa talteen.

Niin epämääräinen eläinlääkärikäynti kuitenkin oli, että kiviä ei mihinkään vierähdellyt. Positiivista oli se, ettei röntgenkuvissa näkynyt luunsiruja tai muita irtopaloja, mutta muutoinhan tilanne jäi vielä hyvinkin avonaiseksi. Nyt toivon vain, että eläinlääkäri toimitti röntgenkuvat kollegalleen turhaan – että kyseessä on vain hieman kummallisempi panosteiitti ja kasvavan pennun hieman vaan hassusti kasvavat, ajan kanssa tasaantuvat nivelet.

 

(BTW! Jos sait vahingossa mielikuvan, että suhtaudun Evidensia Tammistoon negatiivisesti, se kuva on väärä. Yhtä vääntöä lukuun ottamatta olen aina ollut tyytyväinen Tammistosta saamaani palveluun ja ystävälliseen henkilökuntaan.)