Browsed by
Avainsana: syysnäyttely

Näyttelymaailmaan tutustumassa

Näyttelymaailmaan tutustumassa

Ensikosketus näyttelymaailmaan Hupsun kanssa – puhtaasti turistimeiningillä – eikä näyttelyturisti Hupsu todellakaan tuottanut pettymystä.

Se vinkui maailman (ja ennen kaikkea rajoittimen päässä roikkuvan emäntänsä) epäreiluutta ja tempoi valjaissaan jokaiseen ilmansuuntaan. Tavoistaan poiketen se haukahteli alkuun kaikille näkemilleen IHANILLE koirille ja protestoi menoa rajoittavaa remmiä. Melkein jokaisesta karvaääliöni äännähdyksestä ja liikahduksesta saattoi lukea selkeän viestin: tää on paskin päivä ikinä.

Muru

Ei se rempominen yllättänyt, vaikka etukäteen olinkin ajatellut, että ehkä hämmennys saa sen näyttämään tolkunmieheltä. Olihan se selvä, että Hupsua jännittäisi ja turhauttaisi. Intoa oli enemmän kuin maailmassa väestöä.

Kyllä se siitä pikkuhiljaa hieman asettui. Ainakin hetkeksi. Hetkittäin. Sitten alkoi piippikonsertointi uudelleen. Se on kuulemma poikien tapa se. Selviö kuitenkin oli, että siinä näyttelykehän laidalla, vesisateessa seistessämme vajosin valoa nopeammalla vauhdilla alimpaan mahdolliseen kategoriaan Hupsun silmissä. Inhottava, kamala, kurja ihminen, joka ei päästä oman mielen mukaan kohkaamaan.

Karvatädit

Hoopoilustaan huolimatta Hupsu sai kehujakin. Sillä on laatutukka ja nätti naama, itse asiassa koko pää. Selvä saraharjulainen, kuulemma. Minun mielestäni lähinnä vain valtakunnan pelle, tuulimyllyjä vastaan taisteleva don Quijote.

Lassille pusuja

Täysin epäreilu näyttelykokemus ei kuitenkaan ollut. Hupsu pääsi hieman kuonottelemaan velipoika Lassin kanssa ja lopuksi ne saivat ottaa pienen pentupaininkin. Karvatätien kanssa sen sijaan ei saanut reuhkata. Ne näyttivät pahaa hammasta, olivat hieman äkäpäällä tuulella. Sitä paitsi niiden tukat oli harjattu nätisti kehää varten ja remuaminen olisi saanut kiehkurat solmuun. Hupsu oli kuin keski-ikäinen kaljamaha missikisoissa.

Hupsu don Quijote ja Lassi ”Bätmän” Kansankiihottaja <3