Browsed by
Avainsana: ulkoilua

Korsorundilla

Korsorundilla

Tänään töiden jälkeen ketutti suurin piirtein ja noin kaikki. Siksi en päässyt kouluun asti. Sen sijaan suuntasin Hupsun kanssa päästelemään höyryjä Korsorundille. Tai ainakin melkein Korsorundille. Ei me nimittäin ihan Korsoon asti päästy, mutta vähän lievettä hipaistiin.

Mielialalle teki hyvää paitsi ulkoilla myös huomata, että metsiköityneestä elämäntyylistämme huolimatta muun muassa pyörien ohi me päästään jo aika kivasti. Ainakin siihen asti, kunnes pyörän päällä istuukin pikkuihminen. Pikkuihmiset kun olisivat niin kivoja!

Autot ja junat sivuutetaan ihan nätisti. Osa kävelijöistä ja hölköttelijöistäkin saa mennä – niin kauan kuin ojanpohjalla riittää haisteltavaa. Mutta ne koirat! Ne kaikki IHANAT muut koirat! Niiden ohi ei vain yksinkertaisesti voi mennä riekkumatta. Kaikkien kanssa pitäisi saada kuonotella ja painia. Siinä sitä sitten tuntee itsensä kovin huonoksi ja osaamattomaksi, kun ne kaikki IHANAT muut koirat kulkevat nätisti ohi, mutta meidän epeli tempoo ja vinkuu ja on ihan kahjona.

Sen siitä saa, kun ei paneudu koulutushommiin ja samoilee lähinnä metsissä. Katukuvassa liikkuvat mäyräkoirat, perhoskoirat, seropit ja terrierit ovat aivan liian vastustamattomia. Ainakin Hupsun mielestä.

Aivan koirakurjaksi lenkki ei kuitenkaan jäänyt. Hupsu pääsi nimittäin tekemään tuttavuutta vastaankävelevän lapinkoirakimulin kanssa. Riemukas kohtaaminen muuntui sen sileän tien painileikiksi ja vuotiainen tyttökaveri oli selvästi Hupsun lenkin kohokohta.

Harmi vain, että välittömästi, kun jatkoimme matkaa, tajusin tehneeni tervehtimistilanteessa(kin) virheen. Päästin nimittäin Hupelon tempomalla maaliinsa. Ensin kun olisi pitänyt istuttaa poika aloilleen ja sitten palkata kuonotteluluvalla.

Sisälläni asuva pieni koirankouluttajanalku tuntuu painuneen jo talvihorrokseen. Kunhan nyt ei vaan mitään ikiunia vetelisi. Onneksi Hupsu on kuitenkin kiltti ja sosiaalinen koiranalku! Elämä sen kanssa on suhteellisen helppoa, vaikka välillä tuleekin mentyä siitä kohdin, jossa aitaa ei ole ollenkaan.

Kuvakulma: Syksyllä jaksaa paremmin

Kuvakulma: Syksyllä jaksaa paremmin

Oikeat ihmiset bloggaavat fiksuja ajatuksia fiksuista jutuista, ihan oikeista asioista. Minä puolestani kirjoitan huikean laatuluokatonta tajunnanvirtaa, mutta niin sen minun kohdallani täytyy ollakin. Minä en nimittäin olekaan mikään oikea ihminen. Olen nimittäin koiraihminen.

Syksyihminen olen myös; vesisateiden, syysmyrskyjen, ruskan, kirpakoiden aamujen ja pimeän ihminen. Ihminen, joka saa virtansa introverttiudesta keskellä syysluontoa – seurana vain koira.

Oikeiden ihmisten oikeat asiat jätän niille oikeille ihmisille murehdittaviksi ja blogeissaan märehdittäviksi. Oikeat ihmiset sitä paitsi ovat kokolailla tylsiä ja saavat toki sitä kaikessa oikeaihmisyydessään minun puolestani ollakin.

**

Syyssäiden saapuminen on helpottanut ainakin allekirjoittaneen oloa: koko ajan ei hikoiluta ja henki kulkee paremmin. Hieman on tosin harmittanut reilun viikon jatkunut flunssailu, mutta voitto häämöttää jo. Onneksi tänään on kuitenkin perjantai. Edessä on viikonlopullinen lepäilyä ennen ensi viikon arkisena jatkuvaa puurtamista. Viikonlopun rauhoittumisen aloitin lempiharrastukseni parissa: ulkoilua Hupsun kanssa tihkusateessa, kamera vatsan päällä heilahdellen.

**

Rentouttavaa viikonloppua! Levätkää, syökää ja rapsutelkaa rakkaimpianne.

Hömpänpömppä ja muita aatoksia

Hömpänpömppä ja muita aatoksia

Sadesäällä vesi ei haittaa. Turkki kastuu – ihanaa! Juomavesikin on kelvollinen kaveri, mutta muutoin vesi on aivan kamalaa, märkää suorastaan. Vesisateessa kastuu leijonatukka. Se kreppaantuu kauniin tasaisille laineille. Pari vuosikymmentä sitten olisi ympärillä ollut kateellista sakkia. Upea tukkatyyli syntyy niin vähin vaivoin!

Kesäkuumalla laiskotuttaa ja läähätyttää. Kieli roikkuu suupielestä kuin kuollut kampela. Vauhtia otetaan silti. Ihan on pakko. Siltikin vaikka (ja kun) kuuma kuumottaa mustaa karvatakkia. Silloin sen vesikupin on parempi olla laitoja myöten täynnä vettä tai vähintäänkin piripintaan. Roskat pintajännitteessä lisäävät makua.

Iltarieha ei ole vain iltarieha. Iltarieha on leikkituokio ihmisveikan kanssa. Se on iltarieha – isolla iillä, isoin kirjaimin, boldattuna, alleviivattuna ja viidellä huutomerkillä. Se on sitä, kun haukutaan, juostaan ja painitaan. Sisätiloissa. Toistamiseen. Uudestaan. Ja vielä sen seitsemännen kerran. Ihan sama, vaikka juuri olisi kotiuduttu rättiväsyneinä koirapuistokalaaseista. Niistäpä juuri, joissa painileikki näyttää letkajenkalta.

Kyllä se väsymys on kuitenkin jopa teinikoiraan iskevä tauti – lopulta se aina voittaa. Silti voi vielä viimoisilla voimillaan pedata mamman ja iskän sängyn hiekanmurusille. Ihan on kotoisat tuoksut, kun pään saa illalla painaa kakantuoksuiselle tyynylle. Vaan eihän se koiraihmistä haittaa! Koirahan on onnellinen.

Kuvakulma: Hei, me ulkoillaan!

Kuvakulma: Hei, me ulkoillaan!

Käytiin tänään viihdyttämässä vaihteeksi Mûmakia ja pomoa. Onnistuin silmieni ristiasennosta huolimatta (Netflix valvotti!) saamaan itseni ajoissa yhdeksäksi paikalle. Hupsu nautti täysillä aamupäivän kestäneestä ulkoilustamme, eikä kaikkein vähiten koirakaverinsa ansiosta.

Ihana Mûmak!
Käytiin rantakalliolla käppäilemässä.
Hupsu seurasi Mûmakia orjallisesti, koska… no… Mûmak!
Välillä käytiin vähän seikkailemassa omillakin poluilla.
Hupsusta huolimatta Mûmak nautti myös.
Kauempana näkyi vähän aukeaa vettäkin.
Mûmak ei meinannut alkuunkaan pysyä paikallaan pönötyskuvia varten.
Hupsunkin pönötyskuvien kanssa oli pientä vaikeutta.
Lenkin jälkeen mentiin vielä koirapuistoon.
Muutamia muitakin koiria puistossa kävi, mutta Hupsun mielestä ne olivat hieman jännittäviä.
Tyypillinen lunnikoirailme.
Välillä piti seurata, mitä ihmiset tekevät.
Väsymyksestä huolimatta Hupsu rallatteli loppuun asti.
Autolle päästyämme piti hieman köllötellä.

Jälleen kerran KIITOS pomolle ja Mûmakille seurasta.

Kuvakulma: Jotain maailman tärkeintä

Kuvakulma: Jotain maailman tärkeintä

L.A.I.S.K.O.T.U.T.T.A.A.

Mitään ei jaksa tehdä. Ei niin mitään. On liian kuumakin. Aivot sulaa. Luojan kiitos meillä on ilmastointilaite!

Hupsun ontuminen näytti jo helpottavan loppuviikosta, mutta eihän se sitten helpottanutkaan. Poitsu ontuu siis edelleen. Mielestäni kipu kiertää tassunvarresta toiseen, ehkä se siis on sitä panosteiittia. Täytynee minun silti käyttää karvalapsi röntkassa – ihan oman mielenrauhani takia.

Eilen ulkoiltiin koirapuistossa. Hupsu sai juoksennella kymmenkuisen Booris-lapparin kanssa. Tänään käytiin ihan vaan kahdestaan Rusan montuilla. Annoin Hupsun olla vapaana. Näytti se tykkäävän ja äityi välillä jopa hepulin puolelle – vaikka ne kintut kiusaakin.

Mene kesä pois!

But what about the second breakfast?
Why so serious?
Olla rohkea ei ole sama kuin etsiä vaaraa.
Ja esiin astuu – kahjo näätä.
Magic mirror on the wall: who is the fairest one of all?
I’m the king of the world!
Limaista, mutta maukasta.
Niele pölyy dingo!
My precious.
Stupid is as stupid does.
Kala on kaveri, ei sapuska.
Draw me like one of your french girls.
Mihin se puhuva laama meni?
Titaaniset takamukset tantereesta!
One does not simply…
Se on LOHIKÄÄRME, ei mikään lisko. Mä en tee sitä kielijuttua.
Vähän pimeetä… vähän synkkää ja… heheei! Täynnä kuolleita! Minkäs sille voi?