Browsed by
Avainsana: valokuvaus

Kuvakulma: Söpöysenergiaa kaamokseen

Kuvakulma: Söpöysenergiaa kaamokseen

Marraspimeän ja energianpuutostilan aiheuttaman blogihiljaisuuden rikkomiseksi ajattelin jakaa sinullekin pilkahduksen söpöysvaloa arjen piristeeksi! (Hupsu kuvissa 9-viikkoinen.)

 

©Tuomo Nyqvist
©Tuomo Nyqvist
©Tuomo Nyqvist
©Tuomo Nyqvist
©Tuomo Nyqvist
©Tuomo Nyqvist
©Tuomo Nyqvist
©Tuomo Nyqvist
©Tuomo Nyqvist

 

Maksamaton mainos: Jos sinua kiinnostaa oman koiran kuvauttaminen rauhallisessa kotistudiossa, kurkkaa Tuomon Facebook -sivu! 

Ihan mahtavaa alkavaa viikkoa!

Kuvakulma: Hupsun metsäily

Kuvakulma: Hupsun metsäily

Siis, saanko mä oikeasti mennä?
Hepulipulipulipuli…
Hei! Täällähän on vielä mustikoita! Omnomnomnom…
Mamma tuun pelastaa sut! Älä jätä!
Mikäs se tämä on? Voikohan tästä vähän maistaa?
Etkö sä mamma tajua, että nyt se ihminen pääsee karkuun, ku laitoit mut kiinni?!
Saanko ottaa tän kotiin?
Onnellinen koiranomistaja

Onnellinen koiranomistaja

Olen onnellinen koiranomistaja. Minulla on nimittäin koira, joka kuuntelee! Se kuuntelee niin tarkasti ja niin hyvin, että sen nippanappa tukasta erottuvien korvien kärjet venyvät pupunkorviksi ääniaaltojen rummuttaessa tärykalvoja. Jokaisen koiranomistajan unelma – Hupsu nimittäin kuuntelee vieraitakin ihmisiä. Kokeilehan vaan meillä käydessäsi napata makkarapaketti huomaamattomasti käteesi tai virkkoa ääneen, että jätit märän sateenvarjosi ULOS.

Olen onnellinen koiranomistaja myös siksi, että minulla on sisäpihasiisti koira. Sama se, millainen keli ulkona on. Lattialle ei tarpeita tehdä. Ei tehdä myöskään oman rivitaloasuntomme pihalle – ei, vaikka peräsuoli pullottaisi jo hyvän matkaa maata viistäen. Metsään se on päästävä kakkapuuhiin ja on aivan samantekevää, vaikka yrittäisi millaiseen kuumehoureiluun tahansa vedota. Mars, lontsaria toisen eteen!

Olen onnellinen koiranomistaja, koska minulla on syöppö koira. Sille maistuu herkku kuin herkku ja herkuksi käy jopa parsakaali. Joskus mietin, millaisen pullukan koirastani oikein kasvatan, kun niin mielellään sitä tarjoaisi (ja toisinaan tarjoaakin) siivun omastaan. Vaan annas olla, kun ruokakippoon murkinaa kippaat! Samat naposet lojuu kupissa kevyesti kolmatta päivää, vaikka muuta herkkua ei tarjoiltaisi. Yhden tai kaksi napoa voi ohi mennessään mukaansa napata, jotta pahin nälkä pysyy loitolla.

Olen erityisen onnellinen koiranomistaja. Minulla kun on mahtavaluonteinen koira! Se rakastaa lapsia, kaikkia eläimiä ja niitä aikuisiakin ihmisiä. Kiintymystään se osoittaa villisti hötkyillen, remmissä tempoen, kankustakin haukaten ja mahdottomasti vinkuen. Siinä kohtaa katoaa niin kuulo kuin syöppöys. Viimeinen tolkun hiven pöllähtää pilvenä korvista ja sulautuu ilmavirtaan.

Vaan onhan se kivaa – olla onnellinen koiranomistaja.

Kuvakulma: Syksyllä jaksaa paremmin

Kuvakulma: Syksyllä jaksaa paremmin

Oikeat ihmiset bloggaavat fiksuja ajatuksia fiksuista jutuista, ihan oikeista asioista. Minä puolestani kirjoitan huikean laatuluokatonta tajunnanvirtaa, mutta niin sen minun kohdallani täytyy ollakin. Minä en nimittäin olekaan mikään oikea ihminen. Olen nimittäin koiraihminen.

Syksyihminen olen myös; vesisateiden, syysmyrskyjen, ruskan, kirpakoiden aamujen ja pimeän ihminen. Ihminen, joka saa virtansa introverttiudesta keskellä syysluontoa – seurana vain koira.

Oikeiden ihmisten oikeat asiat jätän niille oikeille ihmisille murehdittaviksi ja blogeissaan märehdittäviksi. Oikeat ihmiset sitä paitsi ovat kokolailla tylsiä ja saavat toki sitä kaikessa oikeaihmisyydessään minun puolestani ollakin.

**

Syyssäiden saapuminen on helpottanut ainakin allekirjoittaneen oloa: koko ajan ei hikoiluta ja henki kulkee paremmin. Hieman on tosin harmittanut reilun viikon jatkunut flunssailu, mutta voitto häämöttää jo. Onneksi tänään on kuitenkin perjantai. Edessä on viikonlopullinen lepäilyä ennen ensi viikon arkisena jatkuvaa puurtamista. Viikonlopun rauhoittumisen aloitin lempiharrastukseni parissa: ulkoilua Hupsun kanssa tihkusateessa, kamera vatsan päällä heilahdellen.

**

Rentouttavaa viikonloppua! Levätkää, syökää ja rapsutelkaa rakkaimpianne.

Kuvakulma: Hei, me ulkoillaan!

Kuvakulma: Hei, me ulkoillaan!

Käytiin tänään viihdyttämässä vaihteeksi Mûmakia ja pomoa. Onnistuin silmieni ristiasennosta huolimatta (Netflix valvotti!) saamaan itseni ajoissa yhdeksäksi paikalle. Hupsu nautti täysillä aamupäivän kestäneestä ulkoilustamme, eikä kaikkein vähiten koirakaverinsa ansiosta.

Ihana Mûmak!
Käytiin rantakalliolla käppäilemässä.
Hupsu seurasi Mûmakia orjallisesti, koska… no… Mûmak!
Välillä käytiin vähän seikkailemassa omillakin poluilla.
Hupsusta huolimatta Mûmak nautti myös.
Kauempana näkyi vähän aukeaa vettäkin.
Mûmak ei meinannut alkuunkaan pysyä paikallaan pönötyskuvia varten.
Hupsunkin pönötyskuvien kanssa oli pientä vaikeutta.
Lenkin jälkeen mentiin vielä koirapuistoon.
Muutamia muitakin koiria puistossa kävi, mutta Hupsun mielestä ne olivat hieman jännittäviä.
Tyypillinen lunnikoirailme.
Välillä piti seurata, mitä ihmiset tekevät.
Väsymyksestä huolimatta Hupsu rallatteli loppuun asti.
Autolle päästyämme piti hieman köllötellä.

Jälleen kerran KIITOS pomolle ja Mûmakille seurasta.