Browsed by
Avainsana: valokuvaus

Kuvakulma: Hei, me ulkoillaan!

Kuvakulma: Hei, me ulkoillaan!

Käytiin tänään viihdyttämässä vaihteeksi Mûmakia ja pomoa. Onnistuin silmieni ristiasennosta huolimatta (Netflix valvotti!) saamaan itseni ajoissa yhdeksäksi paikalle. Hupsu nautti täysillä aamupäivän kestäneestä ulkoilustamme, eikä kaikkein vähiten koirakaverinsa ansiosta.

Ihana Mûmak!
Käytiin rantakalliolla käppäilemässä.
Hupsu seurasi Mûmakia orjallisesti, koska… no… Mûmak!
Välillä käytiin vähän seikkailemassa omillakin poluilla.
Hupsusta huolimatta Mûmak nautti myös.
Kauempana näkyi vähän aukeaa vettäkin.
Mûmak ei meinannut alkuunkaan pysyä paikallaan pönötyskuvia varten.
Hupsunkin pönötyskuvien kanssa oli pientä vaikeutta.
Lenkin jälkeen mentiin vielä koirapuistoon.
Muutamia muitakin koiria puistossa kävi, mutta Hupsun mielestä ne olivat hieman jännittäviä.
Tyypillinen lunnikoirailme.
Välillä piti seurata, mitä ihmiset tekevät.
Väsymyksestä huolimatta Hupsu rallatteli loppuun asti.
Autolle päästyämme piti hieman köllötellä.

Jälleen kerran KIITOS pomolle ja Mûmakille seurasta.

Kuvakulma: Verbaalinen oksennus

Kuvakulma: Verbaalinen oksennus

Heiveröisen ulosantiputkistoni uumenissa piilottelee tukos. Vaikka kuinka pyörittelen sanoja ylösalaisin, nurinperin ja päälaelleen, en saa ensimmäistäkään ihmisjärjellä ymmärrettävissä olevaa lausetta aikaiseksi. Kirjoittaa piti kuitenkin saada.

No. Nyt on kirjoitettu.

Puskajussien kokoontumisajot.
Kieliklaani
Vähä-älyiset koiraystävämme
Melkein voisi luulla, että nämä ovat kaverit.
Melkein.
Loukattu ylpeys
Kahjonäädät <3
Hupsu osaa joskus näyttää älykkäältä eläimeltä.
…vaan Hupsusta on kasvamassa hyvin anti-älykäs yksilö… Onhan sen idoli kuitenkin Muusa.
Normaalisti tämä kuva ei olisi läpäissyt mun laatuseulaa, mutta tämä kertoo kaiken tarvittavan kuvauskohteesta, mun lempparibelgistä Kiirasta. Hyvää 6-vuotispäivää kahjonäädälle! <3
Kuvakulmakuulumiset

Kuvakulmakuulumiset

Keskikesä juhlittu ja päivät lyhenevät. Jipii! Kohta on syksy ja syksyhän on paras vuodenaika. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että minun ja syksyn välissä on vielä vuoden kuumimmat kuukaudet. Onneksi täällä Suomessa harvemmin on pitkäkestoisia helleaaltoja, vaikka ne siltä kohdalle osuessaan tuntuvatkin.

Juhannus tuli hengailtua anopikkaan nurkissa Tammisaaressa. Hupsu nautti koko koiranpennun riemullaan vapaudesta – uloskin pääsi niin usein, että kertaakaan ei pissavahinkoja sattunut sisälle. Ulkona suosikkihommaa oli ihmisveikan perässä ryntäily 110 lasissa ja kiipeily kiville ja kasoille. Liekö meidän tulevaisuudessa tiedossa agilitya – luultavasti Hupsu ainakin nauttisi siitä.

Hampaiden vaihtuminen alkaa olla loppumetreillä. Tänään oli vihdoin neljäskin kulmuri irronnut. Naskaliaika alkaa siis olla ohitse. Hieman mieltä varjostaa edelleen tuo Hupsun ontuminen, mutta ehkä me saamme siihenkin jotain selvyyttä, kun nyt viimein sain aikaiseksi varata ajan ontumatutkimukseen keskiviikolle. Tiedossa siis kättä taskuun ja iloista ilmettä.

Jotain kivaa haluaisin keksiä Hupsun kanssa syksylle, mutta koirailujutut ovat toistaiseksi vielä auki. Täytynee kaivella jokin viikonloppupainotteinen harraste, koska arkena emme välttämättä ehdi perusulkoilujen lisäksi sen kummempia touhuta. Mieskin on jo peloteltu valmiiksi: voi nimittäin olla, että hänen vastuunsa koiroosta tulee kasvamaan. Viimeviikkoinen työhaastatteluni meni nimittäin ilmeisen hyvin, sillä sain hakemani paikan. Elokuusta eteenpäin sijoitun siis koulumaailmaan sekä työn että opiskelun puolesta – päivät toimin ohjaajana tukea tarvitseville nuorille ja iltaisin opiskelen lähihoitajan LANU-opintoja.

Kärsä rutussa.
Tilanne päällä.
Älä niuhota!
Mahalasku
Vahtivuorossa
Tätäkö ei siis saanut ottaa?
Tammisaaressa ihmettelemässä.
Vähän voisin ottaa minäkin. Sitä sun jätskiä.
Tammisaaressa rannalla.
Omnomnom.
Lokkisaatana
Tammisaaren juhannussalko
Kananmunahommia
Kieli <3
Hetki ennen kuin kärsä kynti maata.
Mumman kanssa keppileikkejä.
Metsäseikkailulla Bromarvin näköalatornilla.
Oli niin herkullinen kuvakulma.
Koukeromänty
Kuvakulma: Jotain maailman tärkeintä

Kuvakulma: Jotain maailman tärkeintä

L.A.I.S.K.O.T.U.T.T.A.A.

Mitään ei jaksa tehdä. Ei niin mitään. On liian kuumakin. Aivot sulaa. Luojan kiitos meillä on ilmastointilaite!

Hupsun ontuminen näytti jo helpottavan loppuviikosta, mutta eihän se sitten helpottanutkaan. Poitsu ontuu siis edelleen. Mielestäni kipu kiertää tassunvarresta toiseen, ehkä se siis on sitä panosteiittia. Täytynee minun silti käyttää karvalapsi röntkassa – ihan oman mielenrauhani takia.

Eilen ulkoiltiin koirapuistossa. Hupsu sai juoksennella kymmenkuisen Booris-lapparin kanssa. Tänään käytiin ihan vaan kahdestaan Rusan montuilla. Annoin Hupsun olla vapaana. Näytti se tykkäävän ja äityi välillä jopa hepulin puolelle – vaikka ne kintut kiusaakin.

Mene kesä pois!

But what about the second breakfast?
Why so serious?
Olla rohkea ei ole sama kuin etsiä vaaraa.
Ja esiin astuu – kahjo näätä.
Magic mirror on the wall: who is the fairest one of all?
I’m the king of the world!
Limaista, mutta maukasta.
Niele pölyy dingo!
My precious.
Stupid is as stupid does.
Kala on kaveri, ei sapuska.
Draw me like one of your french girls.
Mihin se puhuva laama meni?
Titaaniset takamukset tantereesta!
One does not simply…
Se on LOHIKÄÄRME, ei mikään lisko. Mä en tee sitä kielijuttua.
Vähän pimeetä… vähän synkkää ja… heheei! Täynnä kuolleita! Minkäs sille voi?
Kuvakulma: Pyörrettyjä päätöksiä ja uusia kokemuksia

Kuvakulma: Pyörrettyjä päätöksiä ja uusia kokemuksia

Ollaan vietetty Hupsun kanssa useampi päivä hiljaiseloa. Sen verran hermoja viilsi tuo viimekertainen koirakoulun tunti. Sain kuitenkin jo samaisena iltana nyrjähtäneet aivoni käyttökuntoon (viestiteltyäni hartaasti serkkuni kanssa) ja aivonystyrähieronnan päätteeksi päätin, että meidän tehtävä on nyt harjoitella Hupsun kanssa paljonpaljonpaljon kontaktia ja luopumista.

Ainahan sitä sopii päättää.

Vaikka edelleenkin olen ollut saamaton koulutusjuttujen kanssa, ollaan me aiempaan verrattuna harjoiteltu enemmän. Kuluneen viikon aikana on koulutuspäiviä ollut jo enemmän kuin niitä, joina ei saada aikaiseksi mitään. Tai minä en saa. Hupsu toki saisi. Höyryveturi kun on.

Hermoillehan Hupsu on edelleen käynyt, mutta sen sijaan, että olisin tehnyt asialle jotakin, olen vain tyytynyt soimaamaan itseäni siitä, etten tarjoa sille riittävästi virikkeitä. Kongin sisään tungettu raakaruoka ja vessapaperirullaan rutatut naposet eivät kauaa pidä fiksua karvajötikkääni kiireisenä. Olen kuitenkin ollut tyytyväinen siihen, että edistystä on tapahtunut – minussa. Ehkäpä meilläkin koulutus on vielä jonain päivänä luonteva osa arkea.

Tänään hyvittelin Hupsulle kuluneen(kin) viikon laiskuuttani esittelemällä sille koirapuiston. Seuraksi saatiin Mûmak-herra ja nähtiinpä me hieman muitakin koiria. Ja kylläpä sitä riemua riitti! Hupsu vaikutti tyytyväiseltä elämäänsä roikkuessaan Mûmakin poskessa ja juoksennellessaan vapaana ilman jatkuvia luoksetulokutsuja ja kieltoja.

Niin ihanaa Mûmakia!
Pikkuhiljaa alkaa pysyä jo perässäkin. Vielä on toki vauhtia kasvatettavana.
Mûmak parka ei vieläkään sano Hupsulle mitään – ei vaikka olisi koko alaleuka Hupsun suussa.
Sitkeyttä ei Hupsulta puutu.
…vaikka Mûmak kuinka ylvästelee.
Nätti Mûmak!
Koirapuistoilun ja pienen kävelylenkin jälkeen Hupsu oli kovasti väsynyttä poikaa. Vaan olipahan rauhallinen iltapäivä.