Browsed by
Avainsana: vedentarve

Luennolla: Koiran ravitsemus osa II

Luennolla: Koiran ravitsemus osa II

Kuvitelkaa tähän alkuun taas pahoitteleva prologi siitä, että mahdolliset asiavirheet tekstissä johtuvat vain allekirjoittaneen väärinymmärryksistä. Sori siit. 😀

Eläinlääkäri Mili Patakangas-Hautala piti meille muutaman luennon koiran ravitsemuksesta ja ruokinnasta. Ensimmäisellä luennolla keskusteltiin ravitsemuksesta ja ruokinnasta yleisesti, toisen luennon painopiste oli koiran tarvitsemissa ravintoaineissa ja kolmas luento keskittyi ravitsemuksen erityistilanteisiin. Edelleen välttääkseni ylipitkiä tekstejä ajattelin jakaa Milin luennot kahteen osaan: tämä ensimmäinen osa on enemmän yleistä lätinää ja toinen osa, jonka joskus hamassa tulevaisuudessa ehkä saan läjättyä, pureutuu ruokinnan erityistilanteisiin (toisen luennon aiheena olleisiin tarvittaviin ravintoaineisiin en kuitenkaan syvällisesti blogissani pureudu).

Ravitsemuksen tavoitteena voidaan pitää koiran hyvää yleisvointia: koira on pirteä ja jaksaa toimia tehtävissään ja lisäksi se on sopivassa kuntoluokassa (ts. sopusuhtainen; ei yli- eikä alipainoinen). Päällisin puolin hyvinvoivan koiran selkeimmät merkit ovat ihon ja turkin hyvä kunto, sekä vatsan oikeanlainen toiminta (uloste sopivan kiinteää ja määrä kohtuullinen, ei ilmavaivoja). Suurin osa ruokinnassa tehtävissä virheistä johtuu omistajan tietämättömyydestä tai välinpitämättömyydestä. Lisäksi koiran ravitsemuksessa voi tietämättömänä olla ymmällään siitä, keneltä neuvoa voi kysyä.

Mikäli koiran ruokintaa halutaan muuttaa, se tulee tehdä hitaasti 3-4 päivän aikana, jotta ruoansulatusentsyymien tuotanto sekä suoliston mikrobit ehtivät sopeutua muutokseen. On mahdollista, että jatkuvalla monipuolisella ruoalla suoliston voisi pitää aktiivisempana, jolloin suolisto ei välttämättä järky niin herkästi kuin yksipuoliseen ravintoon tottuneella koiralla, mikäli suolistoon jotain uutta sattuukin päätymään.

Koiran ruoansulatuskanava on lyhyt ja koira kykenee syömään ruokansa isoina paloina (hampaisto sopii raateluun, mutta ei ruoan jauhamiseen). Isoon mahalaukkuun ruokaa mahtuu kerralla paljon ja lyhyt suolisto vaatii ruoalta hyvän sulavuuden.

Koiran tarvitsemia ravintoaineita ovat valkuainen (eli proteiini eli aminohapot), rasvahapot, glyseroli, kivennäisaineet, vitamiinit ja vesi. Hiilihydraatteja koira ei tarvitse, mutta ne ovat edullinen ja hyvä energianlähde ja auttavat ylläpitämään suoliston normaalia toimintaa (bakteerit nimittäin tykkäävät hiilihydraateista, vaikka koira itsessään ei niistä hyödykään).

Välttämättömiä (eli ruoasta välttämättä saatavia) aminohappoja koiralle ovat arginiini, histidiini, isoleusiini, leusiini, valiini, lysiini, metioniini, fenylalaniini, treoniini ja tryptofaani. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että koiran proteiinitarve on nimenomaan välttämättömien aminohappojen tarpeen tyydyttämistä. Koiran elimistö tarvitsee aminohappoja rakennusaineiksi muodostaakseen ja uudistaakseen kudoksia, uudistaakseen soluja, kontrolloidakseen kemiallisia reaktioita, muodostaakseen vasta-aineita, kuljettaakseen ravintoaineita ja kaasuja veressä sekä säätelemään aineenvaihduntaa. Jos jokin aminohappo sattuu puuttumaan rakennusketjusta, voi elimistö yrittää korvata puuttuvan aminohapon lähimmällä samankaltaisella aminohapolla, minkä seurauksena voi esimerkiksi muodostua hilseilevä tai halkeileva iho.

Jos koira ei saa ravinnostaan tarpeeksi aminohappoja, joutuu elimistö käyttämään omia proteiinivarastojaan. Puutosoireina voi esiintyä esimerkiksi huonoa turkkia, karvanlähtöä, lihasten surkastumista ja vastustuskyvyn laskua. Elimistö pyrkii ensin hoitamaan ns. vitaalit, eli elintärkeät toiminnot, jolloin mahdolliset puutokset esiintyvät vähemmän tärkeissä kohdissa.

Rasvahappoja elimistö tarvitsee rasvaliukoisten vitamiinien imeytymistä varten. Lisäksi niillä on vaikutusta muun muassa ihon ja karvapeitteen kuntoon, suoliston limakalvojen kuntoon, vastustuskykyyn, niveliin, sydämen ja aivojen toimintaan, veren hyytymiseen, verenpaineeseen sekä lisääntymiseen. Glyseroli toimii rasvahappojen runkona, joskin osa rasvahapoista on elimistössä myös irrallisena. Rasvahapot jaetaan tyydyttymättömiksi ja tyydyttyneiksi ja ne ovat solun rakenteiden osia osallistuen moniin hormonaalisiin ja muihin kemiallisiin reaktioihin. Välttämättömät rasvahapot koiralle ovat Omega-3- ja Omega-6 -ryhmän rasvahappoja (ALA, EPA, DHA, SDA, LA, GLA, AA). Omega-3- ja Omega-6 -rasvahappojen tulisi olla ravinnossa oikeassa suhteessa toisiinsa.

Kivennäisaineet osallistuvat solujen kemiallisiin reaktioihin ja säätelevät neste- ja happo-emäs-tasapainoa. Ne toimivat rakennusaineina luustossa, veressä, hormoneissa ja valkuaisaineissa, ja ne osallistuvat lihasten ja hermojen toimintaan. Välttämättömät kivennäisaineet koira saa usein ruoasta ja suurinta huomiota kivennäisaineiden saannissa tulisi kiinnittää kalsiumin ja fosforin väliseen suhteeseen (suhteen tulisi olla 1,1 – 1,4 : 1). Muita huomionarvoisia kivennäisaineiden keskinäisiä suhteita ovat kalsiumin ja sinkin sekä raudan ja kuparin suhde toisiinsa.

Vitamiinit jaetaan vesi- ja rasvaliukoisiin vitamiineihin, joista rasvaliukoiset (A, D, E, K) tarvitsevat rasvahappoja imeytyäkseen. Rasvaliukoisia vitamiineja ei välttämättä tarvita päivittäin, sillä elimistöön varastoituessaan ne voivat aiheuttaa myrkytyksen. Sen sijaan vesiliukoisia vitamiineja, erityisesti B- ja C-vitamiini, on saatava päivittäin, eikä niissä ole yliannostuksen vaaraa, koska ylimääräinen poistuu elimistöstä (tosin jos koiran maksa toimii, ei C-vitamiinille ole ravinnossa pakottavaa tarvetta, koska elimistö kykenee tuottamaan sitä omiin tarpeisiinsa riittävästi itse). Hyviä lähteitä eri vitamiineille ovat erilaiset sisäelimet, kalaöljyt, kasviöljyt ja pähkinät. Kuten kivennäisaineisiin myös vitamiineihin liittyy ravintoaineiden välisiä suhteita. B-ryhmän vitamiinien tulisi olla elimistössä oikeassa suhteessa toisiinsa, lisäksi D-vitamiinin suhde kalsiumiin ja fosforiin tulisi olla oikea sekä E-vitamiinin suhde seleeniin.

Koiran veden ylläpitotarve on karkeasti arvioituna 0,5 dl / kg / vrk. Vesi osallistuu useisiin elimistön tasapainoreaktioihin sekä eri aineiden kuljettamiseen. Koiralla vettä haihtuu polkuanturoista, kirsusta ja suun limakalvoilta. Hikoilemaan koira ei pysty. Oman koiransa nestetasapainoa voi arvioida kohottamalla koiran niskapoimua. Mikäli se siliää alle 4:ssä sekunnissa, on nestetasapaino ok. Mikäli siliäminen vie yli 7 sekuntia, on kyseessä voimakas kuivuminen, jolloin ihokin on nahkea ja silmät painuvat kuopalle. Kuivumista voi ennaltaehkäistä huolehtimalla, että ruokinta on kunnossa ja nestettä on tarpeeksi saatavilla. Tarpeen mukaan elektrolyyttivalmisteita voi käyttää ennaltaehkäisevästi esimerkiksi kesähelteillä kisakoirilla.

Koira hakee ravinnostaan ensisijaisesti energiaa ja koiran energiantarve on yksilöllinen. Energiaa tarvitaan perusaineenvaihduntaan, lämmöntuottoon, liikkumiseen ja kasvuun. Lisäksi erilaiset erikoistilanteet (esim. tiineys, sairaus, vanhuus) muuttavat energiantarvetta. Energiantarpeeseen vaikuttaa myös koiran rotu, aktiivisuustaso, turkin paksuus ja ympäristön lämpötila.