Tassuterapiaa

Tassuterapiaa

Olen todella huono ihminen tuppautumaan kenenkään seuraan. Nihkeä ajatusmaailmani on sitä mieltä, että jos ei pyydetä, niin ei ainakaan kutsuta itse itseä yhtään mihinkään. Niinpä minä siis itselleni totisen uskollisena lähdin tänään ulkoilemaan Kaikkien-Aikojen-Toiseksi-Parhaan-Lunnikoiran kanssa kyseltyäni ensin itse, sopiiko tulla. (Kyllä, tein jopa sellaisen uudenvuodenlupauksen, että jatkossa tapaan ihmisiä enemmän – halusivat he sitä tai eivät.)

Mûmakin näkeminen ja rapsuttelu vaikuttivatkin mielialaani positiivisesti ja tunteeni siitä, että lunnikoira kaikesta huolimatta on se ”minun rotuni”, vahvistui. Mielissäni olin myös Mûmakin ”pomon” seurasta, jota värittivät pääasiassa koirapainotteiset keskustelut (ilman tunnekuohuja, erimielisyyksiä, riitoja ja väittelyitä toim.huom.).

Ulkoilun ohessa yritin hieman räpeltää Canon-ressukallani, jonka kanssa minulla ei oikein ole täyttä yhteisymmärrystä. Ensimmäistä kertaa harjoittelin kuvaamaan täysin manuaalisilla asetuksilla (poislukien tarkennus) ja jälkikäteen Photoshopille olikin töitä. Onneksi edes muutamasta kuvasta tuli jokseenkin ”käyttökelpoinen” – ainakin niistä näkee, mitä on yritetty kuvata.

Kiitos Mûmakille ja pomolle mukavasta iltapäivästä!

2 thoughts on “Tassuterapiaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.