Tulin, näin, voit…to jäi saamatta

Tulin, näin, voit…to jäi saamatta

Lihapullalahjontaa. Aluksi ei oma häkki ollut yhtään mieleen.

Herätys soi kello neljä aamulla. Hupsu mulkoili kulmien alta ikään kuin sanoen ”et oo nainen tosissas”. Auto liikkui viideltä. Tyhjä moottoritie ja Sweet Home Alabama. Väsymyksestä huolimatta fiilis kohosi kattoon jo päivän alkumetreillä.

Kuuden aikaan silmä halusi luppasta. Levähdyspaikalle jaloittelemaan. Joku  rastatukka seisoi pakettiautonsa takana kusella. En tervehtinyt. Oli kiire seurata, ettei Hupsu syö mitään pientareelta. Roskaa oli ihan hirveästi – Hupsun nenään hajuja.

Joutsenossa haisi vappuinen bajamaja. Olisin halunnut painaa kaasun pohjaan. Ikkunat auki vaan. Lappeenrannassa puolestaan Apsilta matkan jatkaminen ei sujunut kuin Strömssöössä. Ohihan siitä kutostien risteyksestä tuli porhallettua. Pieni seikkailu Lappeenrannan sydäntä kohti ja onnistuin lopulta seuraamaan navin ohjeita takaisin reitilleni.

Vielä Parikkalan puolellakin piti kaupunkilaisen eksyillä. Kuinka vaikeaa onkaan löytää maalta paikka, joka sijaitsee oikeastaan ihan sen saman valtatien varressa – sen, jota on ajanut jo ties kuinka monta kilometriä.

Kamu-ukin kanssa vieretysten – esirippu piti kuitenkin olla välissä.

Näyttelypaikalla oltiin juuri eikä melkein kello yhdeksän. Hupsu oli kehässä heti kymmeneltä. Hetken oli pelko peräsuolessa, että joudun itse koiraani juoksuttamaan. Pehmopoikani pelästyi kasvattajan perkelettä ja syöksyi turvaan syliini. Aikansa rauhoituttuaan se kuitenkin suostui kasvattajan talutettavaksi. Tällä kertaa kehässä ei makoiltu, arvostelukin oli peräti EH – kukas se naamakirjassa tuumasikaan, että ”Ei Huono”. Positiivista.

Alkuun yritin kuvailla piilopaikastani kehän tapahtumia, mutta eihän se oikein halunnut onnistua.

Alkuprotestointien jälkeen Hupsu tyytyi kohtaloonsa ja oma kevythäkki suostuttiin kelpuuttamaan leposijaksi. Junan kalkatus piti kuitenkin haukkua. Kyllä näki karvakorvan ilmeestä, kuinka homma jurppi! Niin monta leikkikaveriakin, mutta kenenkään kanssa ei sopinut leikkiä. No. Enon kanssa ihan vähäsen.

Hupsun mielipide koiranäyttelyistä.

Kasvattajaryhmässä Hupsu oli jo hieman paremmin. Niin minulle kerrottiin. Itsehän nyhväsin piilossa teltan takana. Käsky oli tullut ylemmältä taholta. Jos olisin ollut näkyvissä, Hupsu olisi vain kuikuillut perääni. Tuomari kehui kehässä veljesten päitä. Ovat kuulemma lapinkoirien kauneimmat. Päiväkin venyi, kun jäätiin odottelemaan vielä BIS Kasvattaja -kehää.

Pentin kameralle saattoi kuitenkin hymyillä.

Väittivät, että viimeisessä kehäjuoksussa Hupsu meni jo kuin vanha tekijä. Epäilen. Ei se pikku-urponi kuitenkaan kasvattajan BIS-tulosta pudottanut kuin yhdellä. Saraharjulaiset kipusivat kakkosiksi.

Veljekset Lassi (Saraharjun Ällikkämies) ja Hupsu.

Näyttelyn jälkeen käytiin Hupsun kanssa vielä pikakyläilemässä Lepi-emon kotona. Voi niitä ihania juoksutuoksuja! Täysin ei Hupsu tainnut ymmärtää, mikä tuoksuissa veti puoleensa. Kiinnostusta kyllä riitti. Ulkoaitauksesta Muru yritti tarjota itseään. Teinari otti kielellään makuja.

Juoksuntuoksuinen Muru

Pienen vapausriekunnan jälkeen jäljellä oli vielä kotimatka. Hupsu sammui autoon – minäkin melkein. Onneksi saatoin pysäyttää auton venyttelytaukoa varten. Koko kroppaa särki. Tiesinpä olleeni liikenteessä. Kotona oltiin hieman ennen kymmentä, eikä unta tarvinnut odotella. Putosin kuin kivi, eikä Hupsu iltatorkuistaan takahudlarissa huolimatta jäänyt paljoa häviölle.

Ihana vapaus!

1-vuotias. Vielä pentumainen juniori joka voisi olla hieman lyhyempi lanne – osaltaan. Hyvä pää. Pehmeä ilme. Hyvät karvaiset korvat. Pehmeä nuoren koiran turkki. Tummat pyöreähköt silmät. Hyvä kuono & purenta & kaula. Rodunomainen ryhti. Kevyt liike ja ahdas takaa. Saa vielä tiivistyä. Voimakkaammin kulmautunut takaa kuin edestä. Hyvä käytös. Hyvä luusto & käpälät. Hieman alas kiinnittynyt häntä jonka saisi kantaa paremmin liikkeessä. (tuomari: Maija Mäkinen)

Herra ”Hyvä Luonne” näyttää mallia, miten tuomaria tulee tervehtiä.

Otsakekuvassa: Saraharjun Ootkokamu, Saraharjun Ällikkämies, Saraharjun Äimänkäki ja Saraharjun Zuvizuloinen

4 thoughts on “Tulin, näin, voit…to jäi saamatta

    1. Välillä pitää. 🙂 Enkä minä muuten olisi mennyt, mutta kasvattaja markkinoi näyttelyä ”Saraharjulaisten kokoontumisajona”, joten pitihän se ottaa vähän extremeä omaankin elämään. ;D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.